Sivut

perjantai 26. toukokuuta 2017

Pääskysestä ei päivääkään

Neljän päivän vapaa, joista yksi vietetty. Kuopuksella oli eilen jalkapallo(vieras)peli jonne lähti seuran bussilla ja minä sain puoli päivää vapaata. Kävin brunssilla ystävän luona ja luin sekä torkuin. Kotiin levänneen äidin luo palasi onnellinen poika. Toisen pelin olivat voittaneet ja toinenkin oli ollut varsin tasainen, vaikka takkiin tuli. Tämä harrastus on vienyt mukanaan ja kuopus on aivan tohkeissaan.




Sillä aikaa kun kuopus oli poissa bongasin myös ensimmäiset pääskyset. Ja ihailin hennonvihreää maisemaa. Nyt ei tarvitsisi kuin vettä, niin kesä tulisi kohisten tännekin. Vettä haluaisin myös terassille, koska toiveissa on että jaksaisin pestä sen ja sitten käsitellä. Kukkia on vähän jo hankittu. Tänään oli tarkoitus siivota äitini kanssa sisällä, mutta hän on vähän flunssainen joten siirsimme ensi viikkoon. Ehtiihän tässä.

Viikonlopun otamme iisisti, kuopus tapaa kavereita, pelailee (sekä palloa että tietokonepelejä) ja minä koitan olla stressaamatta viikon päästä koittavista juhlista ja kaikesta mitä on tekemättä..

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Anekdootteja

Jotkut sanat näyttävät hassuilta kirjoitettuna. Tuo otsikko on yksi niistä.

Eilen oli upea päivä. Aurinko paistoi, istuin terassilla ja olin onnellinen. Ennen kotiin pääsyä näin tienmerkintämiehet töissään. Jotenkin asvalttimiehet ja nuo mieltää aina kovin miehisiksi. Siksi oli ihana nähdä, kun eräs heistä kasteli vastamaalattua suojatietä vaalanpunaisella kastelukannulla. Oi pakko huikata tervehdys hänelle ikkunasta. Hullu akka!

Esikoinen ajelee autolla, kuopus pyöräilee kylille. Minä luen rauhassa omalla pihalla. Ah, isot pojat.


23.5. aukesi ensimmäinen tulppaani
ja noita voi todellakin jo kutsua hiirenkorviksi.
Tai ihan lehdiksi.


60 plus ystäväni oli heittäytynyt "helteen" kunniaksi vatsan paljastavaan toppiin ja shortseihin rivakalla koiralenkillä. Katsoin kauempaa vähän nihkeänä, että "nuo teinit ne kehtaa esitellä mahaansa, en minä vaan, gnjääh" kunnes hän nosti kättä ja tunnistin. Tuli hyvä mieli. Hänelle myös, kun kerroin erheestäni. 

Koitan saada hipiääni vähän väriä ja sääriin myös. Juhlamekon seuraksi. Kuka sitä sitten vatsamakkaroita edes huomaa? Sanokaa, ettei kukaan!

 Paitsi jos syön tämän trendiherkkun yksin...




Tilasin esikoiselle matkavakuutuksen. Jotenkin siinä kävi - tietysti - niin että päädyttiin tarkistamaan autovakuutuskin, kun ehdot ovat kuulemma muuttuneet. No, en valita, bonukset nousivat rutkasti kun en ole viiteen vuoteen (enkä ikinä) kolaroinut ja vuosimaksu tippui 250€! Jäin huomattavan paljon plussalle vaikka lupasinkin maksaa esikoisen vakuutuksen hänen puolestaan.

Autosta puheenollen. Olen koittanut elää sellaista hyvä kiertää ja karma palauttaa sen takaisin -tyyppistä elämää. Vast ikään kuskasin autottoman ystävän vaahtosammuttimet tarkastukseen ja takaisin. Eilen istuin terassilla kun tuntemattomampi naapuri juoksi ohi ja kirosi, että autosta meni rengas ja pitää hakea pyörä, että ehtii napata lapsen päiväkodista. Kysyin, josko lähtisin kyytimään. Hän ehdotti, että voin ottaa rauhassa aurinkoa jos uskallan lainata autoä hänelle. Uskalsin ja tulipa taas hyvä mieli. 

Kyllä se hyvä kiertää. Uskon niin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

No nyt se tuli

- kesä!!!



Eilinen ja tämä päivä on mennyt ihan pihalla. Pikkasen olen perannut istutuslaatikkoa, mansikoita ja miettinyt, mitä muuta niihin laitan. Salaattia. Pottua. 


Raparperi kasvaa kohisten!

Ja hiirenkorvat. Ehdottomasti hiirenkorvat koivuissa!


Puutarhassa on ollut aikaa paistatella päivääkin, ja olen lueskellut merkillistä kirjaa:




En oikein tiedä mitä tuosta ajatella, mutta ainakaan sitä ei voi jättää kesken, koska se on niin omituinen!


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Sellainen päivä

Ensi minua katsoi vessan seinästä tämä:



ja heti perään kaveri:



Kun vein autoa huoltoon, pihalla kuikuili Herra Narvi:




Kotiin peiton alle ja äkkiä!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Luonnosta vieraantuneet

Olimme vanhempainyhdistyksen kanssa kuopuksen koululla luontopäivässä pitämässä paria rastia. Yhdessä tutustuimme linnunpönttöön ja ripustimme sen. Tai ne. Ja rekisteröimme. Heti oli kiinnostuneita asuntonäytöllä:




Lapset ovat kyllä hulvattomia. 


Arvaatteko mitkä linnut pesii tällasiin pönttöihin? Ei taida ihan lokki mahtua... 
- Oisko pulu?
- Kirjolohi? (Ei, aika lähellä kuitenkin, kirjosieppo...)


Tiedättekö miks tässä reiän ympärillä on tää metalli?
- Ettei ne saa tikkuja?
*tirsk*

No, eipä minussakaan hurraamista ole. Menin seuraavana aamuna vielä paikalle kiinnittämään pöntöt varmasti naruilla kiinni. Ajatuksissani laitoin normaalit työvaatteet ja sellaiset kengät, joilla ei todellakaan kiipeillä tikkaille ilman vaaraa putoamisesta, nilkan taittumisesta tai molemmista. Kipusin siis sukkasillani, halasin puita ts kiinnitin naruja puiden ja pönttöjen ympärille niin, että kaula-aukosta meni koivun"kuorta" tissiliivienkin sisään. Tukassa oli vielä 10 minuuttia lähdön jälkeen jäkälää. Myyjä kaupassa huomautti, että toi sun "hiuskoriste" on ihan mielenkiintoinen. Just!

P.s. Kuopus ei ole luonnosta vieraantunut vaan suloinen. Tänään kävelimme bussipysäkille (lähti isälleen) ja hän varoi kotiloita ja matoja. Yhden matosen päälle arveli astuneensa ja toisteli monta kertaa: Toivottavasti se oli oksa. Anteeksi mato. Viaton matoparka...


***

Niin, ja ne esikoisen yo-kokeiden tulokset, joihin kokelas itse ei sivumennen sanoen ollut ihan tyytyväinen: LEMMMM. Minä olen. Tyytyväinen ja ylpeä!

torstai 18. toukokuuta 2017

Keskiviikkokierros

En yleensä osta kenkiä kirpparilta, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus. Löysin ylioppilasjuhlapuvun seuraksi jalkineet.





Kahdella eurolla (!) Gaborin kengät:








Otsikko tulee siitä, että paikallisella kirpparilla on pöytienvaihtopäivä tiistaina - iltapäivällä. Kun käy katselemassa keskiviikkoisin, näkee uudet jutut ja saattaa tehdä löytöjä. MOT!

***

EDIT: Ai niin, ja ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat tänään kouluille. Kuoret avattiin kello kahdeksan ja sain onnittelut tulevalta rehtorilta: upea tulos. MUTTA KUN MINÄ EN TIEDÄ SITÄ VIELÄ. Esikoinen nukkuu. Aaarggghhhhh!

Ai miten niin hötky?!?

tiistai 16. toukokuuta 2017

Yhtä juhlaa

Rakas ihana koruntekijä Mags on palannut! Sen, ja esikoisen tulevien yo-juhlien kunniaksi, oli ihan pakko tilata upea osmankäämit -rannekoru. Täsmälleen samat värit kuin mekossa, jonka löysin kirpparilta. Kun vaatteet eivät maksaneet juuri mitään (mekko ja jakku yhteensä 10€) saatoin satsata koruun. Kaulaan ja korviin pääsee vissiin pitkästä aikaa Kalevalaa. Helinää (ne toki ovat jo ennestään, en heittäytynyt hulvattomaksi). Ja tietysti se äidin lyyra.



Raidat  on beessit,
vaikea saada kuvaan tallentumaan...


Korusta taas perinteisesti parempia kuvia Magsilla.


Kutsut on postitettu, seuraavaksi olisi päätettävä tarjoilut. Koitan saada esikoisen leipomaan. Kivat pienet juhlat meille tulee, esikoinen halusi pitää kutsuvieraslistan niin lyhyenä että mua melkein harmittaa, mutta päätin olla päsmäröimättä - sen juhlathan ne on ja sillä sitten mennään.

Niin, ja se stressaavin puoli, siivous... Sain äitini lupautumaan kanssani jynssäämään, mutta eiköhän siinäkin mennä aika rennoin rantein. Riittävästi viiniä, niin hyvä tulee!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Olisi ihanaa olla normaali

Kävin viime viikonloppuna katsomassa peräti kahta omakotitaloa. Tai tässä tapauksessa kai olisi syytä sanoa "haistelemassa". Toinen oli suloinen, 80m2, pieteetillä remontoitu 80-luvun talo, kaunis kuin koru. Sinne oli remontin yhteydessä asennettu koneellinen ilmanvaihto. Niin, ja jätetty pesutilat laittamatta. Tuon ajan alkuperäisissä tuskin vesieristeet ovat kummoisessakaan kunnossa ts niitä tuskin edes on. Joku kutitti naamaa ja hengitysteitä. Toinen oli suunnilleen samoja ikiä, hassu, mielenkiintoinen, alkuperäisessä kuosissa. Kallion päälle rakennettu. Pesutiloissa sama ongelma, kellarissa vettä kallion peruja. Söpö ja muuntelukelpoinen, mutta ei. Ei, ei ja ei.




Omakotitaloja on pakko käydä katsomassa, vaikka tiedän, että minulla tuskin on mahdollisuutta sellaiseen näillä osa-aikaisen työnpäivän tuloilla. On vaan pakko. Osakkeita ei täältä minulle löydy; kaikki ovat liian vanhoja ja - no - ei tarpeeksi puhtaita. Ylläpitokustannuksineen omakotitalo on minulle liian kallis, varsinkin, jos se on yhtään uudempi. Niissä vanhimmissa en voi hengittää. On vaan hakattava päätä seinään, koska syksyllä asumistukemme tippuu, kun esikoinen muuttaa pois. Tämä nykyinen on Kelan kriteerien mukaan meille sitten liian iso ja sitä myötä myös aivan liian kallis.

Olisi niin ihana olla normaali ihminen, käydä asuntonäytöissä, unelmoida. Miten tämän laittaisin, paljonko tarjoaisin, myisivätkö vai pitäisikö sittenkin korottaa tarjousta?

Mutta ei. Tuskin koskaan pääsen siihen pisteeseen saakka. Sitä ennen olisi pakko koenukkua, olla ihan satavarma ettei tule oireita. Sitä ennen joku muu ehtii tehdä sata tarjousta ja ostaa nenäni edestä kaikki mahdolliset talot.

Plääh!

Olisipa ihanaa olla normaali!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Pellillinen pallopeliä

Meillä on meneillään juhlaviikot. Kuopus täyttää tänään 11-vuotta. Kuten muistatte, hän vaihtoi viime vuoden kevätpuolella koulua ja nyt on kavereita sekä uudessa että vanhassa koulussa. Koska kotimme on kuitenkin suht pieni, päädyimme pitämään kahdet synttärit. Eilen juhlimme nykyisen koulun lähellä nuorisoseurantalolla ja tänään tulee vanhan koulun väki meille kotiin. Minulla oli sellainen kuningasidea, että pidämme ulkosynttärit. Lapset saavat potkia palloa kentällä ja minä katan tarjoilut katsomoon, mutta tämä keikkuva kevätsää teki tepposet. Taivaalta tulee vuoroin rakeita, räntää ja vettä, ja vaikka lämpötila on plussan puolella, se tuntuu miinukselta kun tulee suoraan Siperiasta Jotenkin tuo ei enää tuntunutkaan niin mielettömän hienolta idealta. Onneksi olen ollut pitämässä peli-iltoja siellä seurantalolla tässä vuoden varrella, niin sain sen pariksi tunniksi käyttööni ihan tuosta noin vaan. Pelastus!




Tänään on lämpimämpää, mutta luvassa on vettä. Jos sää jossain vaiheessa sallii, pystytän maalin takapihalle ja pojat saavat ottaa rankkarikisan. Jos ei, niin sitten sinnitellään sisällä. Kakusta olen (taas) ylpeä. Tämä oli kyllä ihan mahtava idea. Toki tällä kertaa teimme sen "uusille" kavereille, vanhat saavat tänään tyytyä jäätelökakkuun. Helpoimman kautta mennään!

Mutta se tärkein: minun ihana, suloinen, hassu, huumorintajuinen kuopukseni. Hän on jo tosiaan 11-vuotta. Se pieni 2.1 kiloinen rääpäle?!? Upea poika siitä tulee - ja on jo. Onnea!


***

Niin, on sitä seurattu toisenlaistakin peliä, liukkaalla kentällä, mutta siitäpä ei ole juurikaan sanomista tänä keväänä. Grrr!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Juhlavalmisteluja

Kävimme perjantaina ostamassa esikoiselle sekä lakin että puvun ylioppilasjuhliin. Olemme ennenkin asioineet samalla myyjällä ja saaneet käsittämättömän hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Varttitunti, ja olimme ulkona liikkeestä (asia, jota arvostamme molemmat, emme todellakaan ole shoppailun saati sovittelun ystäviä). Myyjä pyysi esikoista riisumaan hupparin, katsoi päästä jalkoihin ja valitsi ensin takin. Sitten housut, joita joutui vaihtamaan kerran ennen sovituskoppia, koska jalat olivat vielä pidemmät kuin hän oli arvioinut.

Puku näytti ensi sovittamalla jo tosi hyvältä. Poika kasvoi entistä pidemmäksi ja laihemmaksi ja totta kai komeammaksi sen ansiosta. Takkia vaihdettiin sovituksen jälkeen kerran, koska esikoinen ei ole koskaan kestänyt sitä, että vaate kinnaa - tai "tuntuu" - edes aavistuksen. Sitten kassalle ja ulos. Toki jossain välissä ehdin kehua myyjän ja hänen ammattitaitonsa. Jos aihetta on, on pakko! Lakki oli suurin, mitä kaupasta löytyi, koska rastojen päälle ei yhtään sen pienempi olisi mahtunut.

Minä valikoin komerosta itselleni juhlavaatteet (mahduin niihin ja näytin jopa ihan hyvältä) ja sitten vaan tarjoiluja miettimään. Onneksi suku tulee niin läheltä, että päästään pelkillä kahvituksilla ja sitä myötä makeilla tarjottavilla. Kaksi ystävää on jo lupautunut keittiöpiioiksi, joten meillä ei ole mitään hätää. Tarkoitus on saada tämän viikonlopun aikana myös kutsut tehtyä.

Kuva täältä


Kuvaa ette saa kummankaan asusta vaan äidinlyyrasta, jonka pakotin esikoisen ostamaan minulle. En tiedä onko tämä jo kuollut perinne, mutta minä haluan siitä huolimatta pitää siitä kiinni.


***

Sitten lopuksi haluan vielä nostaa esiin toisen näkökulman: kaikki eivät ole pystyneet tänä vuonna kirjoittamaan, vaikka olisi ollut heidän vuoronsa. Asia on meille tuttu, toki vähän vähemmän dramaattisessa mielessä. Altistuksesta johtuen esikoinen sai erikoislääkärin lausunnolla ylioppilastutkintolautakunnalta luvan tehdä kirjoitukset eri tilassa kuin muut. Siellä oli parempi hengittää ja ajatus kulki liukkaammin, joten tämä oli todella iso juttu meille. Kyse on kuitenkin esikoisen tämän hetkisen elämän tärkeimmästä koitoksesta. Olemme siitä todella kiitollisia ja ajattelemme lämpimästi heitä, joiden päähän lakki ei tänä keväänä painu.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Keväthavaintoja

Pihassa on auennut pari pienenpientä kukkaa:





Eilen näin ensimmäisen perhosen sumeilla silmillä kun astelin sosiaalitoimistosta pois. Västäräkki on tullut jo vapun aikoihin, raukka. Järven jäät humahtavat tiehensä hetkenä minä hyvänsä. Leskenlehtiä on satamäärin ja muurahaiset ovat löytäneet sisälle. Tänään on upea keli, mutta sitten taas kylmenee.

Loppukevennykseksi lappu kirpparimme seinältä:




Hyvää viikonloppua ystävät!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Lisää vappua!

No nyt alkaa tuntua jo mukavalta:





jalkapalloa ja orvokkeja. Auringonpaistetta. Terassilla lueskelua. Tätä lisää!