Kävin taas eilen katsomassa yhden kämpän, vaikka tiesin jo etukäteen, että keuhkoni eivät tule siitä pitämään. Silti sitä aina jaksaa vähän toivoa ja sitten myös vähän pettyy, kun ei tärppää. Kuvitelkaa, olen etsinyt asuntoa nyt jo neljä ja puoli vuotta. Puuuh, ei ihme, jos välillä vähän ahdistaa!
Mutta elämässä on ihaniakin asioita.
Lämpö ja aurinko ulkona.
Kuopus tuli kotiin.
Lettukestit.
Hänen kaverinsa ja äitinsä pistäytyivät tuomassa synttärikutsun ja jäivät tunniksi terassille istumaan.
Puutarha.
Tulppaanit.
Linnunsiemenistä itäneet auringonkukat.
Niin, ja kohta on kesäkuu.
Kyllä tämä tästä plussan puolelle kuitenkin jää!
Niin, siinä on kanssa sen pienen paikkakunnan huono puoli, että vapautuvia asuntoja ei ole ihan valittavaksi asti, saati että osuis arpa ja löytyis sellanen, missä vois asua...
VastaaPoistaDramaattisia nuo mustat tulppaanit!
No tuo on todellakin totta, ei niitä asuntoja pilvin pimein oo rakennettukaan saati vapaudu näin pienellä paikkakunnalla!
PoistaTulppaanit miellyttää kovasti mun silmää.
Toisaalta, sä kuulet toisinaan puskaradion kautta asunnoista, jotka on vasta tulossa myyntiin...puolensa ja puolensa ;)
PoistaNo tuo on kyllä totta myös ,-)
PoistaEilisen postauksen tuokkonen on juuri semmoinen, jonka tarvitsen parvekkeen pöydälle kesäkukkaruukun suojaksi. Tietysti mieluiten HETI :)
VastaaPoistaNo säpä saatkin sen torstaina etukäteissynttäri- tai Marjanpäivälahjaks ;-)
PoistaJee, niin arvelinkin.
VastaaPoistaTotta kai!!!
PoistaOn se pitkä aika...ja kun koko ajan se on enemmän tai vähemmän mielessä. Toivon isosti, että tämän vuoden aikana tärppää!!
VastaaPoistaNiin mäkin koko ajan toivon, mutta mutta ... on tää nyt tällasta, aka epätodennäköiseltähän se näyttää, jos yhtään realistisesti aattelee!
Poista