Sivut

tiistai 31. toukokuuta 2016

Viiden vuoden urakka

Kävin taas  eilen katsomassa yhden kämpän, vaikka tiesin jo etukäteen, että keuhkoni eivät tule siitä pitämään. Silti sitä aina jaksaa vähän toivoa ja sitten myös vähän pettyy, kun ei tärppää. Kuvitelkaa, olen etsinyt asuntoa nyt jo neljä ja puoli vuotta. Puuuh, ei ihme, jos välillä vähän ahdistaa!





Mutta elämässä on ihaniakin asioita.
Lämpö ja aurinko ulkona.
Kuopus tuli kotiin.
Lettukestit.
Hänen kaverinsa ja äitinsä pistäytyivät tuomassa synttärikutsun ja jäivät tunniksi terassille istumaan.





Puutarha. 
Tulppaanit.
Linnunsiemenistä itäneet auringonkukat.





Niin, ja kohta on kesäkuu.

Kyllä tämä tästä plussan puolelle kuitenkin jää!

10 kommenttia:

  1. Niin, siinä on kanssa sen pienen paikkakunnan huono puoli, että vapautuvia asuntoja ei ole ihan valittavaksi asti, saati että osuis arpa ja löytyis sellanen, missä vois asua...

    Dramaattisia nuo mustat tulppaanit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on todellakin totta, ei niitä asuntoja pilvin pimein oo rakennettukaan saati vapaudu näin pienellä paikkakunnalla!

      Tulppaanit miellyttää kovasti mun silmää.

      Poista
    2. Toisaalta, sä kuulet toisinaan puskaradion kautta asunnoista, jotka on vasta tulossa myyntiin...puolensa ja puolensa ;)

      Poista
    3. No tuo on kyllä totta myös ,-)

      Poista
  2. Eilisen postauksen tuokkonen on juuri semmoinen, jonka tarvitsen parvekkeen pöydälle kesäkukkaruukun suojaksi. Tietysti mieluiten HETI :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No säpä saatkin sen torstaina etukäteissynttäri- tai Marjanpäivälahjaks ;-)

      Poista
  3. On se pitkä aika...ja kun koko ajan se on enemmän tai vähemmän mielessä. Toivon isosti, että tämän vuoden aikana tärppää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin koko ajan toivon, mutta mutta ... on tää nyt tällasta, aka epätodennäköiseltähän se näyttää, jos yhtään realistisesti aattelee!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana