Sivut


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lunta tupaan

Jos vaikka kirjoittaisin siitä työterveyskäynnistä, joka melkein katkaisi kamelin selän. Olin jo käynyt tapaamassa työterveyshoitajaa ja mietimme hänen kanssaan suunnitelmia jatkon suhteen. Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että altistukseni vuoksi voin huonosti työpaikalla. Samasta syystä olen itse vapaaehtoisesti tehnyt lyhennettyä työpäivää. Astma oireilee sen verran nytkin, että kuntoni tuskin koskaan kestää palata täysipäiväisiin hommiin. Olen edelleen sitä mieltä, että on kohtuutonta kärsiä tämä kaikki omissa nahoissani - siis taloudellisesti. Siispä lääkärin kanssa vaihtoehtoja läpikäymään.

Niitä ei kuulemma ole. Sain toistuvasti kuulla, että tämä on kinkkinen tilanne (jep, tiedän!) eikä mitään helpotusta ole näkyvissä. Lupasi konsultoida jotakuta ja varata vielä soittoajan, mutta eiköhän tämä ollut tässä. Käynnin jälkeen itkin vessassa pari minuuttia, kokosin itseni koska kuopuksen luokka oli tulossa laittamaan muuminäyttelyä, ja olen koittanut olla ajattelematta koko asiaa. Hyvä esimerkki siitä kuinka pääni toimii: nyt olen jo jonkinlaisessa lannistuneen hyväksymisen tilassa ja ajattelen, että eipä sitä koskaan kuitenkaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Tehdään sitten leppoisaa lyhyttä päivää. Vaikka toimeentulo on niukka ja eläke tulevaisuudessa vieläkin niukempi, on sitä vissiin turha nyt surra ja huolehtia. Jos en voi sille mitään tehdä niin sitten elän sen asian kanssa ja katson aikanaan mitä tapahtuu. Nyt mennään näillä vaikka ahdistaakin aika lailla.




7.11. aamulla pihalla odotti yllätys.




***

Testi. Jos tämä on vaikka joku testi? Kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Minusta tuo sanonta on nykyään aivan kamala. Miksi joidenkin pitää kantaa kuitenkin kohtuuttoman paljon enemmän kuin toisten (enkä nyt tarkoita itseäni, vaikka onhan tämä hankala tilanne)?

14 kommenttia:

  1. En ole ihan varma näistä nykyisistä säädöksistä mutta eräs tuttuni - tällä hetkellä 60-vuotias mies - on siinä kunnossa ettei hänen terveytensä enää kestä tehdä täyspäiväistä työtä ja niinpä hän sai muutaman lääkäri - ja sairaalakäynnin jälkeen sellaiset paperit joiden perusteella vakuutusyhtiö maksoi puolet hänen työpäivästään (ukko siis tekee neljätuntista päivää) ja työnantaja puolet ja tätä jatkui puoli vuotta jonka jälkeen Kela on maksanut tuon neljän tunnin osuuden. Niin, eikä tässä ole kyse mistään osa-aikaisesta eläkkeestä.
    En tiedä tarkemmin mikä on tämän kyseisen järjestelyn nimi ja siksipä kysynkin viisaammilta että onko olemassa osa -aikaista työkyvyttömyyseläkettä joka mahdollistaa esim. tuon neljän tunnin tekemisen /päivä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää mun sairaus on vaan sen verran kinkkinen vaikkapa osoittaa (ja diagnoosinumeroakaan ei vielä ole) joten kaikki on siksi niin vaikeaa. Jotain tuonkaltaistahan mä mietin ja otin niistä selvääkin, mutta pitää olla vanhempi tai eri tavalla kipeä. PLääh!

      Poista
    2. Mun pitkää saikkua seurannut työkokeilu (sairaspäivärahalla, muistaakseni), josta ei ikinä tullut täysipäiväistä, muuttui hakematta ja pyytämättä maksimiajan jälkeen osatyökyvyttömyyseläkkeeksi, jonka siis maksoi työeläkevakuutusyhtiö. Olin silloin positiivisesti yllättynyt, koska luulin, ettei ole muuta vaihtoehtoa maailmassa kuin joko täydellä päivällä töissä tai kokonaan eläkkeellä.

      Kävin töissä 4,5 h/pvä ja sain niiltä tunneilta palkan, ja lisäksi sain osa-aikatyökyvyttömyyseläkettä, joka määrältään vastasi lähes palkkaa - tein siis puolta päivää mutta sain melkein täyden palkan. Sain valita sen päivittäisen työaikani, mutta se ei saanu olla enempää kuin 60% täydestä. Lomapäivät kertyi ihan samaan tahtiin kuin täyttä päivää tehdessäkin. Ja olis saanu sen lapsikorotuksenkin, jos olis älynnyt hakea :) Ei siinä muuta vikaa ollut kuin kateelliset työkaverit, koska ne joutui tekeen saman rahan edestä töitäkin. Eli jos saat pitää työpaikkasi, on osa-aikaeläke ihan kelvokas vaihtoehto.

      Poista
    3. Mulla on se ongelma, että pitäisi ensin olla se pitkä sairasloma... No, jos päädyn joskus kokeilemaan täyttä päivää, eiköhän sekin järjesty. Mä en oikeesti kestä tätä tilannetta. Mutta ihana kuulla eri mahdollisuuksista, tuo työkokeilu omalla työpaikalla on mulle uusi juttu. Mä kerään nään kaikki ylös ja selvitän jossain vaiheessa työterveyslääkärin tai jonkun kanssa.

      Paitsi että selvitin jo vähän: ei tarvi mitään pitkää sairaslomaa vaan varhaisen tuen järjestämisvastuun perusteella nää vaihtoehdot pitäis kartottaa. Ja pitkää sairaslomaa ennen täytyy selvittää muut vaihtoehdot - kiitos kiitos kiitos, tää blogissa vuodattaminen on niin hyödyllistä. Saa paitsi (vertais)tukea myös tietoa. Nyt on jo parempi olo, tiedän mitä teen seuraavaksi!

      Poista
  2. Paimen tarkoittanee Kelan kustantamaa työkokeilua omassa työssä tjsp, jota meilläkin suunniteltiin. Mutta koska ei pystynyt, ei pystynyt. Joillekin se siis on mennyt läpi ja jopa toiminut.
    Se osatyökyvyttömyyseläke on kyllä hemmetinmoinen loukko, joten mikäli mahdollista, kokoaikaisesti eläkkeelle ja sitten on kuitenkin lupa ansaita tietty summa kuukaudessa (voisitko esim. tehdä jotain hommia kotona?).
    Onpa inha tilanne - täällä kompataan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Me käytiin nää uudelleenkoulutus- ja kotona-ansaintavaihtoehdot läpi hoitajalla jo aiemmin. Uudelleenkoulutuksessa on sellanen ongelma, että kun mä olen enemmän työpaikka- kun työkyvytön. Niin, ja olisin siis muissakin työpaikoissa koska oireilen joka paikassa. MItä koton työskentelemiseen tulee, niin yrittäjyys olisi tietenkin vaihtoehto mutta mulle oo mitään sellasta osaamista tai intohimoa... hankalaa!!

      Poista
  3. Ajatuksissa ja hengessä mukana.

    Sen verran on pakko 'lohduttaa', että elä sinä tyttö huoli tulevan eläkkeen pienuudesta. Uusi eläkelaki tekee sen, että sun tavoite-eläkeikä on jossain lähempänä 70 vuotta kuten mullakin, joten eiköhän molemmat siirrytä työelämästä suoraan johonkin hoivakotiin vetämään niitä rollaattorien kokoontumisajoja. Shamppispullojen kera, tietty. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Nollis!

      Tuohon tulokseen mäkin tulin, että nyt ei vaan auta huolehtia. Pitää koittaa selvitä näillä mitä on. Silti vähän alan nyt ymmärtää sitä, kun altistuneet aina sanoo, että putoaa kaikkien turvaverkkojen läpi...

      Poista
  4. Voi kärsä miten pattimainen tilanne. Ei taida paljoa vaihtoehtoja olla paitsi työpaikan muuttaminen terveeseen ympäristöön :/
    Lumi on mukava ja valaiseva juttu. Vieläkö sitä on jäljellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä näyttää edelleen tuolta, ja kyllä, se valaisee ;-)

      Mun altistus on niin paha, että niitä tarpeeks terveitä ympäristöjä on hirmu vaikea löytää. Lisäksi tiedostan kyllä, että kirjasto jo sinällään on kinkkinen työpaikka: kirjat käy jos minkälaisissa kodeissa ja paperi on sellanen matsku joka oikein imee epäpuhtaudet itseensä.

      Poista
  5. On se kyllä pirullista. Aiemmin olisin väittänyt, että ei Suomessa ketään jätetä pulaan, mutta sun myötä on tullu nämä yliherkkyydet tutummaksi, enkä ole enää ollenkaan niin varma asiasta. Joku päivä sitten jossan lööppiuutisissakin oli kerätty ihmisten kertomuksia, miten vakuutusyhtiö ei usko että sairas on kipee ja työkyvytön. MUTTA tästäkin on kiittäminen niitä huijareita, jotka teeskentelee jotta sais perusteettomasti rahaa - ilman niitä vakuutusyhtiöidenkään ei tarttis olla niin epäluuloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on aika hankala tilanne, sikäli ymmärrän työterveyslääkäriä, vaikka meinasinkin turhautua kuoliaaksi siellä. Mutta ehkä mun pitää vaan olla tyytyväinen kun ylipäätään pystyn edes vähän tekemään töitä? Muuten mä olisin ihan tyhjän päällä!

      Poista
  6. Voi itku, Marjaana. Kuulostaa ihan kamalalta. Voimia ja jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Eteenpäin mennään sillä mitä on...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana