Arvatkaa mikä on ihanaa? Olemme kuopuksen kanssa täysin vaivatta solahtaneet kesärytmiin. Kello soi tuntia myöhemmin aamulla, ja iltatoimet on vastaavasti siirretty tunnilla eteenpäin myös. Tästä tietää minun mielestäni, että lapsi on iso lapsi. Sellaisen pari-kolme vuotiaan kanssa sai tahkota ja toivoa, että kesä- sekä talviaikaan siirryttäessä saataisiin jotakuinkin kahdessa viikossa rytmi normalisoitua. Nyt se kävi naps vaan. Ja se on kyllä ihanaa, kun ei tarvitse herätä kuudelta. Kun herätyskelloni soi, on se jo 7.20 ja tämä tuntuu todella luksukselta. Oikein odotan loma-lomaa, sitten voimme kölliä vielä pidempään.
Ihanaa on myös se, että eilen viedessäni
kuopusta kesäleirille törmäsin ystävään jonka poika on leirillä myös.
Kutsuin hänet aamupäiväkahveille meille. Haimme suolaista ja makeaa
syötävää esikoiselta kahvilasta ja keitimme omalla terassilla kahvit.
Ilma oli upea! Toinen ystävä tekstasi ja sanoi olevansa matkalla hakemaan luomumunia
maatilalta. Kyseli josko tarvitsisin minäkin. Hän toi sitten meille
molemmille kennot ja istui kahville kanssamme. Ihana aamupäivä ulkona, koska
loppupäivä menikin sitten työn merkeissä.
Isojen lasten kanssa asiat sujuvat. Kuopus kipitteli leirin päätyttyä taas luokseni kirjastolle, koska isänsä on reissussa ja tapaaminen siirtyy lauantaihin. Ruokin hänet ja ystävä vei kaverisynttäreille, jotka loppuivat sopivasti juuri silloin, kun minä pääsin töistä. Tällä kertaa siis minun ei tarvinut vaihtaa vuoroa. Ehdin illalla vielä istahtaa hyvinkin pihalle nautiskelemaan lämmöstä ja omituisesta kirjasta. Olen lukemassa tuota kuvassa näkyvää opusta ja se on mielenkiintoinen tapaus. En ole oikein varma ketkä sen kohderyhmää ovat - aikuiset, lapset vai nuoret. Nimensä mukaisesti se kertoo pojasta jota painovoiman lait eivät koske. Hankaluuksiahan siitä tulee ja monenmoista kommellusta. Oli tarkoitettu kenelle hyvänsä, kesäkirja, ehdottomasti!
 |
| Kirjasta lisää täältä. |
Isojen lasten kanssa asiat sujuvat. Kuopus kipitteli leirin päätyttyä taas luokseni kirjastolle, koska isänsä on reissussa ja tapaaminen siirtyy lauantaihin. Ruokin hänet ja ystävä vei kaverisynttäreille, jotka loppuivat sopivasti juuri silloin, kun minä pääsin töistä. Tällä kertaa siis minun ei tarvinut vaihtaa vuoroa. Ehdin illalla vielä istahtaa hyvinkin pihalle nautiskelemaan lämmöstä ja omituisesta kirjasta. Olen lukemassa tuota kuvassa näkyvää opusta ja se on mielenkiintoinen tapaus. En ole oikein varma ketkä sen kohderyhmää ovat - aikuiset, lapset vai nuoret. Nimensä mukaisesti se kertoo pojasta jota painovoiman lait eivät koske. Hankaluuksiahan siitä tulee ja monenmoista kommellusta. Oli tarkoitettu kenelle hyvänsä, kesäkirja, ehdottomasti!
***
Toissapäivänä etsimme siis runoja messuun. Yksi kolahti minuun tässä hetkessä todella:
tähän aikaan elämästä,
tähän aikaan vuodesta,
tähän aikaan päivästä
tuntuu, että maailma on kaunis ja elämä ihanaa
olen onnellinen ja täysi ja niin on aina ollut ja on aina oleva
uskon tähän tunteeseen,
ja vaikka en uskoisi, maailma on kaunis ja elämä on ihanaa
ja hetki lakkaamaton,
ei se ole uskon asia
tähän aikaan vuodesta,
tähän aikaan päivästä
tuntuu, että maailma on kaunis ja elämä ihanaa
olen onnellinen ja täysi ja niin on aina ollut ja on aina oleva
uskon tähän tunteeseen,
ja vaikka en uskoisi, maailma on kaunis ja elämä on ihanaa
ja hetki lakkaamaton,
ei se ole uskon asia
-Kai Nieminen 2010-
Hienoa, kesärytmi! :) Mie vaan murehin esikoisen huonosti menevää rippileiriä. Kuopukselle en kyllä enää suosittele! Jos tahtoo käydä riparin, niin sittän päiväsellanen.
VastaaPoistaVoi teidän esikoista, mikä siellä on hankalaa? (Meillä jäi viime kesänä sekä ripari että Prometheus suorittamatta...)
PoistaTää rytmi sopii mulle. Mutta saa nähdä kun hehkutan, niin huomenna, kun ei tarvi herätä mihinkään, noustaan kukonlaulun aikaan ;-)
No se ei saa nukutuksi, kun muut huoneessa melskaa ja pelaa puhelimella yökaudet. Ja muutakin.
PoistaÄh, niinpä tietysti, sellaista se vissiin ruukaa olla. Onpa tylsää!
PoistaAi miten ihanalta teillä nuo aamut kuulostavatkaan. Minun pitää aina ehtiä lukea aamun lehti vielä sängyssä ennen varsinaista ylösnousua niin se tarkoittaa, että kello soi vähän yli viisi. Kuudelta laittelen töihin lähtijälle aamupalan ja itse ennätän aamupalalle puoli seitsemän aikaan. Sen jälkeen eväiden pakkaus, pukeminen ja koiran ulkoilutus ja hyvällä onnella pyörän selkään puoli kahdeksan jälkeen, jotta on töissä kahdeksalta. Tänään meni viisi minuuttia yli, kiitos liukumalle.
VastaaPoistaElämä isojen lasten kanssa tosiaan on helppoa, mutta sitten kun niiden kanssa tulee suruja ja ongelmia niin kyllä usein tulee mieleen mammani vanha sanoja, että niin kauan on hyvä kun lapset tallaavat syliä, kovemmaksi muuttuu kun alkavat tallata sydäntä. Esikoisen kanssa koin muutamia tuskan hetkiä, joten tämän hetkisestä rauhasta osaa todella nauttia.
Mukavaa viikonloppua ja kiitos kauniista runosta!
Eikä ollutkin ihana runo!
PoistaMä nostan sulle hattua kun nouset sun lasten kanssa. Tiedän monta, joilla on esikoisen ikäisiä (15-16v) lapsia ja ne saa kyllä ihan ite selviytyä matkoihinsa aamuisin. (Tunnen nuorempiakin, mutta ei siitä sen enempää ettei tuu ahdistus.)
Mä nousen kans aina, jotenkin se vaan sopii mun äitiyteen. Ja sun, näköjään kans.
Onhan se totta, että isot lapset, isot murheet - paitsi että tuo mamman viisaus on paljon kauniimmin muotoiltu!
Aurinkoista viikonvaihdetta sinnekin, Sari
Luin tuon Leijuvan pojan vähän aikaa sitten ja se oli hyvä! Itsekin jäin sitten miettimään kohderyhmää ja totesin, että so what...
VastaaPoistaVähän samaan tulokseen minäkin tulin tänä aamuna. So what, mä luen se, oli sitten kelle hyvänsä tarkoitettu ;-)
PoistaOnpa kaunis ja kolahtava runo!
VastaaPoistaKuulosta niiiiiiin hyvältä tuo kaikki, kesärytmit, ystävät ja luomumunat....
Musta toi on niin kaunis ja ihana, siis runo!
PoistaTäällä on kyllä sitä mahtavaa yhteisöllisyyttä, jota tässä yksi päivä just postauksessa kaipailinkin.
Jos joku runoilija on mun suosikkini, niin juuri Kai Nieminen!
VastaaPoistaKyllä, elämä on ihanaa, juuri nyt.
Eikö vaan olekin!
PoistaMä olen aina pitänyt Kai Niemisestä myös. Ei ole liian korkealentoista, mutta tunnelmallista silti.
Hienoa! Tottakai sä säilytät rustiikkisen kukkien kesäkoppasikin, sillä on loppuelosi ajan iso merkitys! Jotenkin kaikki kuulosti todellakin onnistuneelta...leijunnalta!
VastaaPoistaMä varmaan tänään luen tuon loppuun ja katon miten käy. Just nyt olen surkeassa kohdassa :-(
PoistaEhkä tuo vaan säilyy ja säilyy, ja voihan sen koittaa pestä? (Kuka jaksaa.... hih.)
Minä myös aina nousen muksut huolehtimaan, joten tiedän miten luksusta on kun saa edes hieman pidempään aamulla nukkua ;-) Koulun kesätauko: ah mi onni ja auvo! :-))
VastaaPoista-a
Mä olen ehkä tässä kohtaa vanhanaikainen ja paapon nää pilalle, mutta musta tuntuu siltä että mun "pitää" olla läsnä aamulla ja "huolehtia" että saa murua rinnan alle jne.
PoistaIhanaa että joku muukin on samoilla linjoilla!
Ollaan. Eikä se edes ole paapomista vaan luonnollista emon huolenpitoa :-))
Poista-a
Samaa mieltä, ehdottomasti! Lapsille pitää olla läsnä ja näyttää että välittää - isoillekin
Poista