Jos ois joku, vaikka Jumala

Enkö minä juuri eilen julistanut, että vähemmän on enemmän? Taisinpa hyvinkin tehdä. Tein kaksiosaisen työpäivän yhden palaverin vuoksi, ja kävin välillä kauppa-asioilla. Meille ruukaa pysähtyä alkukesästä puutarha pakettiautossa torille tai kaupan pihaan. Niin nytkin. Jotenkin, kun asia tehdään tarpeeksi helpoksi minulle, on niin helppo langeta. Juuri aiemmin olimme kollegankin kanssa puhuneet, että kaiken maailman ruukkuja on tyhjillään, eikä niitä taida tulla tänä vuonna täytettyä. No, minä olen näemmä aika huono kävelemään keltaisten ja oranssien kukkasten ohi. Onneksi nuo nyt eivät maltaita maksa (yht. 6€), ja tuovathan ne väriä ja eloa terassillekin. Siis entisten lisäksi. Ihana painostava istutustuokio minulla oli normityöpäivän ja palaverin välissä. Ukkosen edellä.

Minä en millään raaski heittää pois tuota ajan patinoimaa
kelta-punaista hökötystä. Sen on esikoinen minulle
omilla pikku kätösillään ala-asteella tehnyt.

Sitten tilasin kokoustarjoilut, katoin valmiiksi, latasin kahvin ja hain kuopuksen leiriltä. Pikaruokin hänet työmaalla ja istahti tyytyväisenä maha pullollaan pelaamaan. Minä sain kokoustaa rauhassa. Aiheena oli Runon ja suven päivä, Eino Leinon päivä, joka osuu kulttuuriviikollemme. Kirkkoherramme oli ideoinut jumalanpalvelusta, jota kuljetettaisiin eteenpäin runon ja laulun voimin. Minä sain puhuttua itseni ulos jumalanpalvelusosiosta, josta kyllä taatusti tulee upea. Minä osallistun sitten viime vuoden tapaan kirkonmenojen jälkeen kylällä harrastettavaan vapaamuotoisempaan runonlausuntaan. Puuh!

(Otsikko on yksi tilaisuudessa selaamistamme runokirjoista, Aino Suholan.)


***

Suotta taisin olla huolissani pyssyleikeistä. Kuopukselle on tällä hetkellä kuuminta hottia pienet Super Heroes -legoukkelit, Batman, Robin, Hämähäkkimies, Hulk, jne. Eräänä päivänä hän rakensi Robinille ajoneuvoa ja kiinnitti siihen pistoolille alustaa. "Mitä tää vois tällä ampua, kun musta luodit on vähän väkivaltaisia?"

Myhäilin hiljaa sisäänpäin ja ehdotin "Vaikka jotain paukkupatruunoita joilla se säikyttelee?"

"Ei ku nyt mä tiedän, sellaisina ammuksia joista tulee punaista ja vihreää kaasua jotka sumentaa näkökykyä."


Minusta tuntuu, että anonyymeinä kommentoivilla on joskus näkökyky sumentunut. Tai sumentuu siitä mahdollisuudesta, että voi heitellä mitä vaan kenelle vaan. Tästä syystä en lue juuri lainkaan edes suurten ja "tasokkaiden" lehtien keskusteluja, puhumattakaan pienempien ja puolueellisempien. Puskista on niin kovin helppo huudella. On helppoa olla herra tai rouva kaikkien alojen asiantuntija. Besserwisseröinti on minusta aina ollut jotenkin pelottavaa. Joskus lähenee luonnehäiriötä. Ei sellainen jatkuva negatiivinen ajattelu ja sen levittäminen nettikeskusteluissa, kommenteissa myöskään, ole kovin korrektia. Jos ei ole koskaan mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa, voisi minusta olla sitten ihan hiljaa. Sitäkään en ymmärrä, että on pakko käydä lukemassa jotain blogia, jos se ja kirjoittaja niin kovasti ärsyttävät. Minä ainakin pyrin välttämään ärsytystä aiheuttavia ihmisiä tosi elämässä niin hyvin kuin se on mahdollista. Netissä tähän välttelyyn on vielä parempi mahdollisuus. Hyvä keskustelu on aina hyvää keskustelua ja siinä voidaan olla vahvastikin mieltä. Eri mieltäkin. Mutta sen tunnistaa melko helposti: ei mennä henkilökohtaisuuksiin, ollaan asiallisia ja korrekteja. Tuli vaan mieleen...