Halko kainaloon ja menoksi

Meidän rairuoho ja ohra voivat hyvin. Samaa ei voi sanoa tipuista, jotka niihin pääsivät kirmaamaan. Tämän täytyy olla sukuvika, koska vuosia sitten, kun esikoinen oli pieni, kävi mummin luona samanlainen katastrofi. Suihkepullolla oli innoissaan kasteltu paitsi ruohoa myös tipuja. Esikoiselle tuli itku, kun tipuista tuli niin surkean näköisiä. Äitini kaivoi hiustenkuivaajan ja koitti saada lintuparkoja ennalleen, mutta eiväthän ne toenneet. Tämä tarina edustaa minulle sitä isovanhempien ehdottoman rakkauden ja lapsenlapsilleen pyhittäytymisen huipentumaa. Föönata nyt pääsiäistipuja... Minä piilotin meidän piipertäjät tiheään ruohikkoon ja toivon, ettei kuopus huomaa.

Keskellä vertailun vuoksi yksi, joka ei ole kastunut

Loma tulee kyllä tarpeeseen paitsi kättä, myös mielenterveyttä ajatellen. Eilen meinasi taas työmaalla pää räjähtää, kun hoksasin, että lähin esimieheni oli jäänyt kahden viikon lomalle. Ei lomailussa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun minä olen aina hänen sijaisensa, olisi ihan kiva tietää näistä lomista vähän etukäteen. Semminkin, kun toissapäivänä istuimme koko porukalla ja käsittelimme kesälomia. Ei tullut siinä mieleen ilmoittaa, että hän muuten on poissa pari viikkoa? Minä myös kerroin hänelle varhaisen tuen palaverissa pitäväni vappuviikon ylityövapaina. Ei siinäkään kohtaa juolahtanut mieleen, että asiasta voisi mainita? Nyt olemme molemmat yhtä aikaa poissa, mikä ei ole toivottava asiaintila. Mutta näillä mennään, en s**tana varmasti siirrä omaa vapaatani tämän takia. Puuuh, kylläpä helpotti. Kiitos!

Esikoinen halusikin lähteä jo heti eilen ystävän luo. Hän leipaisi "pääsiäishalon", otti siitä isomman osan matkaan ja lähti. Jäi minulle tämän päivän kahvivieraan kanssa herkuteltavaksi tuo "oksa". Sukuvioista puheen ollen: äidilläni ja minulla on joku geeni, jonka ansiosta kääretortun kötöstelmät näyttävät rekan alle jääneiltä käärmeiltä. Pojasta polvi paranee.