Sivut

torstai 13. helmikuuta 2014

Mikä ei tapa...

Voi, te olette ihania! Kiitos ihan joka ikiselle kommentoijalle, tsemppaajalle ja lämpimiä ajatuksia lähettäneelle. Olin totisesti niiden tarpeessa ja lämmittivät todella! Sain myös eräältä teistä ihanan kortin. Se piristi mieltä ja sai kyyneleet silmiin. Kiitos muru!

Minä sain jo edellisyönä nukuttua, unettomuuteni on sellaista laatua, että kun pyörät lähtevät pyörimään ja teen jotain konkreettista asioiden eteen, se onneksi yleensä helpottaa. Niin nytkin. Kiitos myös vinkistä, että Akuutissa eilen käsiteltiin samankaltaista aihetta: Etäopetus mahdollistaa syöpälapsen koulunkäynnin. Arvaatte, että oli tarkoitus seurat ohjelmaa muistiinpanovälineet kourassani, mutta tosin kävi. Onneksi se on nähtävillä myös Yle Areenalla myöhemmin.





Olin koko päivän eräällä sivukoulullamme pitämässä kirjavinkkauksia 1-6 -luokkalaisille. Ihanaa mutta rankkaa hommaa. Kun hain kuopuksen iltapäiväkerhosta työpäiväni jälkeen valitteli hän jalkansa pahentuneen. Koko illan hän oli varsin tuskainen ja särkylääkettä otettiin Pronaxenin lisäksi. Päivystykseenkin soitin ja sain ohjeet tulla heti, jos kuume nousee. Tein meille siskonpetin ja poika nukahti onneksi viereeni nopeasti ja sai myös nukuttua. Vain pari kertaa heräilimme. Lämpökään ei noussut, joten tarkkailemme edelleen tilannetta ja konsultoimme vissiin tänään sairaalan reumalääkäriä. Isänsä hakee kuopuksen kotoa ja minä pääsen töihinkin. 

Esikoisen rakkauselämäänkin tuli ongelmia. Morsion isä on kovin vanhoillinen jonkinsortin uskonnollisen vakaumuksen omistava mies. Ei kuulemma halua, että nuoret tapaavat. Ollenkaan. Ikinä. Voi pylly, tämänkin vielä.

Mitähän positiivista keksisin?

***

Jos kehuin lapsille kirjoja koko päivän, niin nyt voin kehua teillekin. Kesken on oivallinen opus: Amity Gaigen Schroder.

14 kommenttia:

  1. On tuo nuorten rakkaus rankkaa. Toivottavasti tytön isä nyt kuitenkaan ei saa nuorten välejä ihan sotkettua. Me vanhemmat kun emme voi niitä lastemme kavereita valita emmekä heidän elämäänsä elää. (vaikka joskus niin tekisi mieli) Toivottavasti jalka tulee taas paremmaksi. Nuo niveltulehdukset ovat kyllä todella kiusallisia ja todella kipeitä. Meillä niitä on paljon miehellä ja niiden kanssa 50-kymppinenkin on tuskainen, miksi ei siis lapsi olisi. Tsemppiä pojalle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, nyt aamulla on jo taas parempi. Sain myös soittoajan reumalääkärille niin voin kysellä kuuluuko tää normaaliin paranemisprosessiin.

      Mua kiukuttaa tuo morsmaikun isä ihan todella. Uskovaisetko muka suvaitsevaisia? Esikoinen itse ihmetteli ääneen, että minkälaisessa maailmassa ne elävät kun mies päättää kaikesta (äidille seukkailu kuulemma olis ok mutta isä päättää). Hän sanoi, ettei itse haluaisi elää sellaista elämää - edes miehenä.

      Fiksu nuori mies, kyllä se pärjää. Ja mä tietty tuen sitä!

      Poista
    2. Olen huomannut saman, että uskovaiset ne vasta rajoittuneita ovatkin. Ei ole mitään suvaitsevaisuutta eikä ymmärrystä!
      Onneksi poikasi on noin fiksu!

      Poista
    3. Sellainen olo mullekin jäi. Eilen intouduin sitten googlailemaan vähän aiheesta miehen ja naisen asema tässä nimenomaisessa uskonsuuntauksessa ja saatte huomenna "nauttia" lukemani kirvoittavista ajatuksista!

      Poista
  2. Se vaan on niin kumma juttu,että kun niskaan kaadetaan,niin sitten Kaadetaan.Ei riitä yks eikä kaks sangollista,kipataan saavillisia! Muta vaikka nyt ei siltä tunnu,niin kumma kyllä sekin p***a jossain kohtaa loppuu,hetkeksi.
    Voi pikku Filosofia, voi kun jo helpottaisi! Ja Teini..voi. Onko Teinissä jotain "vikaa" tämän appiukkokokelaan mielestä, vai eikö tyttärensä saa riiustella Ketään?Eiköhän isipappa käsitä, että kieltämällä vain yllyttää...
    Mitäs positiivista nyt keksitään sulle, vielä tätäkin kautta? No; Huomenna on perjantai? Sulla suunnitelmisaa vapaata?Jos vaikka noudatat kortin ohjetta?Ja huom,Molempiin käsiin sitten!!
    Hugs!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen pahin vika lienee se, ettei ole uskossa. Voi jösses sanon minä. Varsinaista suvaitsevaisuutta. Juteltiinkin eilen pojan kans ja sanoin, että jos vaan näkisi hänet, niin tykästyisi varmasti ja saattaisi muuttaa mieltään. Saa nähdä...

      Kuopus on parempi aamulla eikä yölläkään ihan hirveän montaa kertaa heräillyt kipuun ja silitettääväksi. Sain soittoajan reumalääkärille joten asia ainakin osaavissa käsissä. Isänsä hakee hänent yhden aikaan ja sitten mulla alkaa vapaa.

      Tai menen kyllä iltavuoroon mutta ihmisten ilmoille. Huominen on kokonaan vapaata ja lauantaina esikoinenkin menee mummille, joten kyllä mä jotain kivaa keksin. Huomenna ajelen lähikaupunkiin ja haen punaviiniä, se on ainakin saletti ;-)

      Kiitos Helmi myötäelämisestä, se tuntuu todella hyvältä!

      Poista
  3. Okei, siis lapselle kaavaillaan järjestettyä avioliittoa, tai ainakin järjestettyä rakastumista isän mielestä oikeaan ihmiseen - todennäköisesti sellaista ei ole olemassakaan. Oikein Romeo & Julia -meininkiä! Mutta uskon, että tuokin asia järjestyy. Jotenkin.

    Lapsen kipuilu on niin kamalaa sivustaseurattavaa, kun sille ei voi mitään jos ei lääkkeet siihen auta! Kauanko on arveltu paranemisen kestävän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me saattiin kahden viikon Pronaxen kuuri ja sitten viikko lääkkeettömänä ja kontrolli. Mutta nyt kun äityi pahemmaksi (tosin yö meni ihan ok, vain pari heräilyä ja aamukin on ihan reipas) saatiin huomiseksi uusi aika sairaalaan. Isänsä sinne vie ja kuulen sitten tarkemmin.

      Tuo esikoisen tilanne on ihan absurdi, eihän oikeasti 2000-luvulla voi olla tuommoista meininkiä!!!

      Poista
  4. En muistanut eilen kommentoida, kun oli sen verran iso särki päässä, mutta se sinun esikoisen kouluhomma on kyllä kummallinen. Ehkä siellä on saatu joku outo virkamieskohtaus? Ne ovat usein todella yllätäviä ja tulevat ihan takavasemmalta.

    Siihen vielä päälle tuo tyttiksen isä.. omituinen herra. Luultavasti välimatka on se, mikä häntä hirvittää. Plus tyttöjen isät.. hmm.. heillä on usein hankaluuksia tajuta milloin isin pikkutytöstä on kasvamassa aikuinen.

    Ja voi Pienen kipuja, toivottavasti koipi nyt alkaisi helpottaa vähitellen.

    Mä luen Trace Chevalierin kirjaa 'The last runaway', tykkään kyllä. Minua kiinnostavat kveekarit ja tässä on vielä lisänä karkailevia orjia, joita kveekarit auttavat pakenemaan Kanadan puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi karkailevat orjat sun kanssasi ;-)

      Toivottavasti särki jo helpottaa, meillä oli jalan kanssa parempaa. Silti isänsä vie huomenna sairaalaan uusiin tutkimuksiin. Onneksi ottavat siellä tosissaan! Esikoinen taas on vähän maassa, mutta sanoinkin eilen, että annetaan pölyn tasaantua ja katsotaan tilannetta.

      Koulusta en osaa sanoa muuta kuin että kummalta tuntuu. Siksi nimenomaan, että lukion voi suorittaa kokonaan etänä mutta välimuotoa ei sitten olisi lainkaan. Hirvittävän byrokraattista minusta, ja turhauttavaa. Taas tulee se sama olo, että nämä kunnalliset laitokset eivät todellakaan ole asiakkaita varten vaan asiakkaat heitä Ja se on perseestä!

      NO, palaveri on keskiviikkona, joten sitten ollaan viisaampia.

      Poista
  5. Lapsen oikea sairaus on pysähdyttävä paikka, mutta tuo teinin sydänsurukin on kyllä tilanne missä omat eväät on vähissä. Ei siinä auta kuin olla kuunteleva korva. Siellä ei tytön isä tiedä miten hienosti kasvatettu nuorimies on riiuupuuhissa ollut, voi vee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Kiki! Mäkin sanoin esikoiselle, että jos se isä tapais sut ja tutustuis, se ei voisi muuta kun tykätä.

      Mun täytyy toivoa, ettei tää kuopuksen lonkka-asia muutu krooniseksi sairaudeksi. Onneksi ottavat sukutaustan vuoksi sen heti tosissaan ja saamme parasta mahdollista huolenpitoa.

      Mainiota viikonloppua sinne teidän klaanille!

      Poista
  6. Argh. Luin edellisen postauksen uudestaan ja sanon että kyllä sua nyt koitellaan mutta koita kestää, ei nämä vaikeudet voi loputtomiin jatkua.
    Rakkausasiat eivät koskaan ole itsestään selvyyksiä mutta kun siihen lisätään lahkovillissä oleva isäpappa niin sanonpa että esikoinen joutuu taistelemaan sellaisen tuulimyllyn kanssa että ne jatkossa tulevat appiehdokkaat ovat yhden käden tavaraa (olkoonkin että toivon nykyiselle suhteelle jatkuvuutta mutta nämä nuoruusiän rakkaustarinat..).
    Filosofin kintun soisin tokenevan mitä pikimmin sillä nuori herra varmasti kärsii tosissaan eikä se ole koskaan hyvä asia (vaan ootas kun paranee ja se kaikki patoutunut energia pääsee purkautumaan!).

    Sulle pusut ja iso rutistus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paimen, halit ja pusut tulee nyt tarpeeseen!

      Kuopus voi kuulemma isällään ihan hyvin, joten no hätä. Huomenna käyvät lääkärillä ja ollaan taas viisaampia.

      Mitä esikoiseen tulee, niin kävimme ihan mielettömän hienon keksutelun miehen ja naisen asemasta, uskonnosta ja suvaitsevaisuudesta jne eilen ja jatkoimme sitä tänään. Googlailin helluntaiseurakunnan mies-naiskäsityksestä ja pääsi raivon huuto. Postaus aiheesta on alullaan, mutta jos haluat kurkata etukäteen:

      http://www.pomarkku.fi/helluntaiseurakunta/leokoukku/voiko_nainen_toimia_seurakunnan_vanhimpana.htm

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana