Kouluahdistusta

Maanantaina tuli märkä rätti vasten kasvoja liittyen esikoisen koulunkäyntiin. Hänhän saa sisäilmaoireita koulussa, mutta on pystynyt kuitenkin suorittamaan yläasteen suht kunnialla. Pyysin palaveria aiheesta tuossa syksyllä ja silloin mielestäni saimme ymmärrystä ja jopa vähän tukeakin. Joko ymmärsin asiat totaalisen väärin tai sitten mieli on matkalla muuttunut, sillä minulle jäi todellakin viimeksi sellainen kuva, että opo ja terveydenhoitaja nimenomaan suosittelivat kotikylän lukiota sen sijaan, että lähtisi naapurikaupunkiin. "Koska ei niiden koulujen puhtaudesta ole sen kummempia takeita". Ja oman väsyttävän elementtinsä asiaan toki toisi jo koulumatkat, jos olo muutenkin olisi kurja. Mutta nyt opo olikin lähestynyt esikoista ja kyseenalaistanut, pystyykö suorittamaan lukion "kun sulla on niin paljon poissaoloja". 

Ensinäkin olisin toivonut, että hän olisi ottanut minuun yhteyttä eikä huolestuttanut esikoista. Soittelin ja pyysin uutta palaveria ja totesin olevani hämmentynyt. Toiseksi toivoisin hieman joustavuutta tässä asiassa henkilökunnaltakin. Ilmeisesti turhaan. Oppilas taitaa sittenkin olla koulua varten eikä koulu oppilasta. Hulluinta asiassa minusta on se, että olemme koko yläasteen odottaneet esikoisen ylöspäin eriyttämistä matematiikassa, mutta siihen ei ole ollut resursseja, kun on niin paljon erityistuen tarvetta. Nytkö sekään ei sitten onnistu, kun me sitä tarvitsisimme? Voihan jeesuksen perse sanon minä!  Sitten lähti iso pyörä päässä pyörimään, valvoin yhden aamuyön ja itselleni ominaiseen tapaan rupesin selvittämään asioita. 

- Laitoin postia aluehallintoviraston opetusasioista vastaavalle lakimiehelle ja kysyin oikeuksiamme - eikö läsnäolosta todellakaan voida halutessa joustaa tarvitaessa vaikka periaatteessa koko lukio on mahdollista suorittaa etänä jos sen tien valitsee? Keskitietäkö ei ole?

- Otin yhteyttä maakuntamme Hengitysyhdistykseen ja heidän Koulujen huonosta sisäilmasta oireilevien lasten vanhemmille tarkoitetun  vertaistukiryhmän vastuuhenkilöön ja kyselin neuvoja.

- Luin OPH:n sivuja ja tutustuin myös aivan vasta julkaistuun oppaaseen, jossa puhutaan mm. sairaiden oikeuksista saada apuvälineitä ja tukea yhdenvertaisuuslakiin vedoten.

Onneksi olen pätevä hakemaan tietoa ja apua.

Onpahan kättä pitempää ensi viikon palaveriin. Pyysin sinne mukaan myös lukion opinto-ohjaajaa. Haluan hänen näkemyksensä asiasta myös. Minä en perkele helpolla luovuta! Koska en halua, että esikoisen sosiaalinen elämä tästä enää kapenee. Tai että uravalintaa vaikuttaisi jotkut muut seikat (sisäilmaongelmat ja altistus) kuin omat kiinnostuksen kohteet. 

***

Eilen vihmoi kaiken lisäksi rännän sekaista lunta aamulla kun lähdimme kouluun ja töihin. Siihen kuopus toteamaan: "Luontoäiti -tai isä - kumpi se nyt ikinä onkaan - ei ole nyt hyvällä tuulella." En ollut minäkään, mutta piristi vähän.