Siivouspäivä?

Mikä ihana postaus ja haaste löytyi Susannan Työhuoneelta. Alun perin täältä kotoisin oleva ei-niin-timanttisten siivousintoilijoiden tunnustus sai minut taas miettimään tätä kodinpitoani. Meidän kotimme on juuri nyt, myllerryksen ollessa melkein ohi, todella siivottomassa kunnossa. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että normiolossakaan siivoaisimme kerran viikossa. Kuopus pitää sinnikkäästi kiinni siitä illuusiosta, että sunnuntai on siivouspäivä (koska silloin hän on ainakin kotona, joko niin, että on ollut koko viikonlopun taikka on jo palannut isältään). En edes kehtaa tunnnustaa kuinka usein luistan tästä ja siivoamme sitten seuraavana sunnuntaina. Olen muuten ennenkin napannut samaisesta paikasta vähän vastaavan tältä meillä oikeasti näyttää -haasteen aivan riemuissani ja siinä esittelin - ööö - melko persoonallisen käsitykseni pyykkihuollosta. Nyt löysin tavaroita takaisin laittaessani kylpyhuoneesta, sen pyykkilaudan alapuolelta, varsinaisen pölypesän. Ääks hävettää!

Toinen häpeäpilkkuni on vessa. Tai -roiskeeni, ihan miten asian haluaa ilmaista. Kun asuu kahden seisaaltaan pissivän miespuolisen kanssa, ei wc pysy millään priimakunnossa. Ja minun siivoustahdillani ei ainakaan... Esikoisella on vieläpä varsin persoonallinen tyyli: hän ei käytä käsiään touhuun lainkaan vaan pönkää vehkeensä housuilla sopivaan asentoon ja antaa tulla. Sihti saattaa toisinaan sitten olla vähän sinnepäin. Kuopus taas on juuri ja juuri ylittänyt sen iän, että koko kroppa kääntyy äänen suuntaan myös pissatessa. Niin, ja se virtsasuihku siinä mukana tietysti myös.

Nolottaa!

***

Kuopus lähti eilen isälleen ihan omin jaloin. Soitin sairaalaan ja saivat tälle aamulle uuden tutkimusajan. Minä kuulen kuulumiset sitten jahka ovat siellä käyneet.

Pidemmittä puheitta: hyvää ystävänpäivää ja hyvää viikonloppua. Minä korkkasin jo eilen siiderin.