Ongelmallisia suhteita

Minulla on ongelma. Minulla oli jo kesällä sama ongelma: olen huono ystävä. Ainakin yhdelle tuttavistani. Hän painiskelee edelleen ei-niin-helpossa -parisuhteessa ja me juttelemme asiasta edelleen. Harvemmin tosin, joten jotain minä olen tehnyt omalta kannaltani oikein. Nyt taas uuden vuoden alla oli jonkin sortin kriisi, josta hän koitti soittaa hyvin myöhään. Olin jo untenmailla ja aamulla kyselin viestillä haluaisiko yhä jutella. Aika ei silloin ollut sopiva hänelle. "Jutellaan myöhemmin." Illalla päätin, että nyt minulle alkaa jo olla liian myöhäistä, en minä aio mennä pelkästään toisen aikataulujen mukaan. Se ei tunnu hyvältä. Niinpä laitoin viestin, että tunnin verran olen vielä puhelimen päässä mutta sitten en enää. Emme jutelleet. Emme ole puhuneet edelleenkään, mutta tekstailleet kyllä. Se päättyi siihen, kun hän sanoi olevansa vähän kateellinen minulle yksinhuoltajuudesta. Jooei, ei kannata kadehtia, ja sitä paitsi sellaiseksi on hyvin helppo hankkiutua. Se on ihan omissa käsissä.

Nyt on hyvä korostaa, että tiedostan todellakin, että jotkut asiat voi itse päättää ja toisia taas ei. Tässä tapauksessa vaikkapa sen rajaa asettaminen, että tämä ei enää ole ok, on omassa harkinnassa. Meidän molempien kohdalla, ystäväni ja minun, suhteessa toisiimme tai vaikka kumppaniin. Se, kuinka vastapuoli siihen reagoi taikka mitä omasta päätöksestä seuraa, ei enää sitten sitä olekaan. Mutta menettääkö silloin oikeuden valittaa, jos ei itse tee asioille mitään? Niille, siis, joille voi. Samana iltana kun odotin ystävän puhelua katsoin Ally McBealia. Ally osti asunnon, laittoi sitä kuntoon ja minulla tuli itku. Gnjäääh, olin kateellinen tv-sarjan henkilölle. Miten pateettista! Näin niin kovin selkeästi sen eron niiden asioiden välillä, joihin voi vaikuttaa ja joihin ei voi. Minä haluaisin väljempää elämää taloudellisesti ja olisin valmis sen vuoksi elämään hyvinkin pienissä neliöissä jonkin aikaa poikien kanssa. Mutta tämä on niitä asioita, joihin en tällä hetkellä altistukseni takia voi vaikuttaa. Ikävä kyllä. Iski kaamea ajatus: olenko huono ihminen ja kadehdin ystäväni mahdollisuutta valita?

Ollapa yhtä levollinen ja rauhallinen kuin Lurk ki
noissa yläkuvissa.

No, välillä on hyvä miettiä ja pysähtyä ajattelemaan asioita, vaikka ne eivät siitä sen kummemmiksi muuttuisikaan. Me olemme varmasti edelleen ystäviä. Kaikesta huolimatta. Minä jatkan asunnon etsintää, vaikka sen löytyminen ei todennäköistä olekaan. Elämä jatkuu. Silti on hyvä tiedostaa mihin voimme itse vaikuttaa ja mihin emme. Minä niin pidän Tyyneysrukouksesta, vaikka se minua  turhauttaakin välillä: 

Jumala suokoon minulle tyyneyttä 

hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, 

rohkeutta muuttaa mitä voin, 

ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

*** 

Ja turhauttaa eräs muukin asia... Ristus, että oli kiva palata töihin ja huomata, että sinne oli ilmestynyt (sisäilmaongelmiin liittyvät) keräimet. En tiedä mitä nyt tutkitaan, tiedän vain, että minua johtajana (ja myös altistuneena) olisi kernaasti voitu asiasta informoida. Uusi vuosi, vanhat kujeet. S**tana, etten sanoisi!