Haukkaa haukkaa hedelmää

Ah, koko perhe koossa jälleen! Äitini ja hänen miehensä toivat molemmat pojat eilen kotiin - kuopus tuli töihin kanssani olemaan vähäksi aikaa, kun olinkin myöhäisemmässä vuorossa ja hänellä niin kova ikävä. Kollega sairastui ja sai lepäillä. Me halailimme takahuoneessa ja kuopus pelasi vähän kännykkäpeliä.  Hyvinhän tämä työn ja perhe-elämän yhdistäminen näin isojen lasten kanssa tarvittaessa käy. Kävin jo edellispäivänä isosti ostoksilla, ettei porukalla sitten tarvitsisi. Tarkoitus on olla vaan ja öllötellä, nuhjata ja halailla kuopuksen kanssa, saunoa, nautiskella. Ja vähän jo valmistautua tiistaina alkavaan arkeen, tasoitella unirytmiä, mennä varhain nukkumaan, sellaista kaikkea mukavaa ja pientä. Sellaista, mistä meidän arkemme koostuu.

On se arki vaan ihan parasta. Nyt, kun kuopus oli pitkään isällään, osaa sitä taas arvostaa. Ja rutiineja. Tästä alkaa jälleen normaali tapaamisrytmi joka rikkoutuu ainoastaan hiihtolomalla. Hiihtolomaviikonkin jo saimme kuopuksen isän kanssa sovittua ja tapaamiset siitä eteenpäin aina kesälomaan saakka. Joten selvät on sävelet siltä osin.

Kotona sitten jo pistettiin joulua pois, syötiin piparipönttöä sekä se jouluhämähäkki. Ja kuusi. Ei toki joulukuusta vaan se piparinen. Illalla istahti ystävä vielä kanssani väijymään tämän kauden ensimmäistä Voice Of Finlandia. Leppoisaa oloa teetä juoden. Paljon muuhun en olisi pystynytkään, minun sisäilmaoireeni alkoivat taas heti töihin palattua. Ei niin selvästi paikan päällä, mutta kaksi iltaa on nyt mennyt kotosalla palellessa, väsyneenä ja tokkurassa. Ärsyttävää. Onneksi eilen illalla oli lämmittämässä se pieni ihokas, jolla oli halipula. En lomalla muistanut koko riesaa, kun kotona on hyvä hengitellä, mutta nyt pitää taas tropata enemmän. Mutta onneksi on pitkä viikonloppu ja lyhyehköt työpäivät noin ylipäänsä. Niin, ja pojat!

Paitsi että on siellä töissä kivaakin, kollegoita ja asiakkaita on kiva nähdä ja nyt on edelleen se aika, kun tilataan kevään uutuuskirjoja. Pistetään tämän vuoden tuoreet määrärahat haisemaan. Vaikka mitä jännää on tulossa! Esimerkkinä toimikoon tämä miehen mittainen kirja, Munavalikoima. "Metsurin munaa purevat kesällä hyttyset ja talvella pakkanen. Se on ... kuin ahavoitunut metsän pieni eläin. (...) Iltamyöhäään isäntä istahtaa kämpän rappusille ja sytyttää tupakan. Aurinko laskee, ja muna köllöttelee jäyhänä puoliunessa." (Lainaus kirjasta Sakari Fen: Munavalikoima) Jes, tämän minä aion lukea kokonaan!


***

Voiko kirjastoon ottaa Revi tämä kirja -nimisen opuksen?!?