Uusi vuosi on juhlittu ja se tehtiin taas perinteisin menoin. Valmistin parit salaatit ja juustopipareita kuten suunnitelma oli, ja ovet olivat avoimet ystävien tulla. Juhliin pääsi tänä vuonna erinäisten reissujen vuoksi vain kourallinen väkeä. Mutta eikös sitä sanota, että kun väki vähenee niin bileet paranee? Meillä oli ystäväni perheen kanssa oikein rattoisa hetki ruoan ja keskustelun merkeissä iltapäivän kutveessa. Hain esikoisen ennen juhlia kotiin "isännöimään" mutta vein hänet sitten vielä yhdeksi yöksi ystävälleen omaa uutta vuottaan viettämään. Arvostan, että teini haluaa tulla minun ystävieni seuraan "kun se on meillä perinne" ja osaa vieläpä olla ja ottaa osaa keskusteluun. On se sosiaalinen ja hyvä tyyppi. Kunpa pysyisi sellaisena. Kun palasin tyhjään kotiin, tuli orpo olo. Niinpä kipaisin vielä samaisen seurueen luokse jatkamaan, tällä kertaa heidän luokseen.
Minä olen siitä huono bloginpitäjä, että minulla harvoin on kamera valmiudessa. Ruoat on melkein syöty ennen kun hoksasin, että niitäkin voisi kuvata. Mutta sellaista sen elämän minusta pitääkin olla - elämistä itseä varten eikä blogia. Mutta vasemmalla ylhäällä se vasta on mielenkiintoinen otus - jonka halusin ehdottomasti kuvata. Tuttavaperheen ihana tytär oli päättänyt valaa sokeritinaa ja minunkin piti sitten tehdä omani. Ihan selvä lohikäärme! Kristillisessa ajattelussa se on paholaisen symboli, mutta kun mennään itään tai Keski-Amerikkaan, lohikäärme symboloi jumalallista voimaa, vaurautta, viisautta, hyvää onnea. Arvatkaapa kumpaan suuntaan omassa tulkinnassani kallistun?
***
No niin, arki alkaa. Tosin pehmeä laskuhan tässä kaikilta osin siihen on. Töitä on kaksi päivää ja sitten on kolmen päivän viikonloppu. Esikoinen lähtee tänään mummille ja he tulevat kuopuksen kanssa kotiin huomenna työpäiväni jälkeen, joten vielä on vähän vapaata. Mutta saahan tuo jo tulla, arki, melkein ikäväkin on. Pienellä oli, kun puhuimme puhelimessa. Me emme yleensä ehdi ikävöidä toisiamme, kun on arjessa niin paljon minun kanssani. Ensimmäistä kertaa meinasin pakahtua enkä ihan hyvällä tavalla, kun sanoin, että halataan sitten perjantaina kovasti kun tulet, ja sitä ennen voit halata iskää aina kun tulee kurja olo. "Mä halaan nyt puhelinta!" Nyyyyyh.
*halistaa Marjaanaa* Voi sinua ja pienempää :/
VastaaPoistaSanopa muuta! (Ja kiitos!)
PoistaMutta onneksi tätä on meillä hirveän vähän. Äänensävy ei myöskään ollut kauhean surkea eikä poika itkuinen. Sillä on sellainen taito, että sanoo tunteet ulos niin helpottaa. Ollaan sitä isänsä kanssa siihen rohkaistu ja tuntuu toimivan. Olemme myös opettaneet, että ikävä on hyvä asia vaikkei välttämättä siltä tunnu. Siitä nimittäin tietää että rakastaa...
Oikein hyvää alkanutta vuotta Sinulle ja pojillesi! Se on hyvä huomata, että äitiä tulee välillä ikävä, eikä äiti ole sellainen itsestäänselvyys, jolle voi vain huutaa ja rähjätä, kun se rakastaa kuitenkin. Meillä oli hyvin rauhallinen vuodenvaihde ja kaikki nuoret olivat kotona meidän kanssa. Eipä varmasti enää kauan mene tällä tavalla! Niin kauan kun on näin, pitää olla tyytyväinen. Eivätpä ainakaan ole pahoilla teillä.
VastaaPoistaOikein hyvää tätä vuotta sinnekin!
PoistaJa säkin saat olla onnellinen äitinä siitä, että lapset viihtyy kotona. Kuten sanoit, näitä uusia vuosia ei enää ihan hirveän montaa teinien kanssa tule!
Voi Pikkuista ja voi Äitiä <3 Niin ne rakastaa toisiaan. Mutta onneksi pikkumies sanoo se ääneen!
VastaaPoistaSokeritina onkin mainio ajatus! Huisin hauska itseasiassa ja paljon ekologisempikin.
Äläkä sinä blogikuvista murehdi, teksti on pääasia ja kuveja lykkäät silloin kun muistat. Mukavaa pitkää vapaata!
Kuopus on oppinut pienestä pitäen kertomaan tunteistaan ja se on kyllä paljon auttanut tässä erossakin. Nykyään jopa osa on sellaista retoriikkaa, ettei tarvia aina niin haudanvakavasti ottaa - haluaa vaan tulla tunteineen kuulluksi.
PoistaSokeritina oli ihan mahtava idea, tosiaan ekologinen ja arvaa mitä: mä söin sen! Nyt tuo ennustus kaikesta ihanasta varmasti toteutuu kun se lohikäärme on ihan konkreettisestikin yhtä mun kanssa ;-)
Mie katoin heti että mitä kummaa te ootte siellä bileissä syöny, mutta sehän olikin sokeritina :) Itse asiassa mie aattelin just taannoin, että onnistuiskohan suklaalla uudenvuoden "tina"...
VastaaPoistaMeillä lapset jo meni kouluun, eikä eilinen ollu järin hyvä päivä.
Meillä alkaa vasta loppiaisen jälkeen koulu joten tosi pitkä loma on täällä päässä! Parempaa koulupäivää huomiselle ;-)
PoistaSuklaalla vois koittaa, en tiedä miten onnistuis mutta toi sokeri oli kyllä vähintään yhtä hyvää kuin tina!
Hyvää alkavaa ajanjaksoa sulle rakkaani <3
VastaaPoistaArki alkaa ja hyvä niin, sillä johan näitä pyhiä oli kyllästymiseen asti. Mun on alettava vuosi anteeksipyytelemällä ja teenkin sen heti, sillä tuli noista juustopipareista mieleen että minähän kerjäsin sulta sitä ohjetta ja nyt on käynyt niin, että olen hukannut koko sen postauksen missä sitä kysyin :O
Kyllä sen onnistuu meikäläiseltä mutta menen vielä katsomaan ootko vastannut ja jos meikäläisest ei kuulu mitään, niin sitten mä olen eksynyt tänne sun blogiisi :D
Voi rakkaus!
PoistaMä näin sut ja sit sulla oli se resepti kädessä ja sit mä sekosin ja sit....;D
Kiitos!
<3
PoistaTäältä se siis löytyy http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/266034/JUUSTOPIPARIT/
Mun vastauksen häviää taivaan tuuliin?!?
PoistaNo, siis mahtavaa tätä vuotta sullekin, ja juustopiparit on mahtavia. Kaik on syöty, ei muruakaan jäljellä. Yllä linkki reseptiin...
Upeaa, että kuopuksesi on noin avoin ja suora, se kertoo kyllä yhtä lailla susta 'kasvattajana'.
VastaaPoistaEikä se sun teinikään siitä muutu, paranee vaan :-)
Aivan mainio tuollainen tina!
Se on kaunis ja ekologinen ja sen voi syödä. Mä söin - eli varmasti tapahtuu kaikkea hyvää ja kaunista kun mä olen nyt "yhtä mun tinan kans" ;-)
PoistaKuopus osaa hienosti ilmaista tunteitaan ja kovasti niitä kannatellaankin, molemmissa päissä. Joskun on selvästi sellainen retorinen tarve vaan ilmaista joku asiaintila ilman sen suurempaa angstia. Tää ei ehkä ollut ihan semmonen, on sillä Ihan Oikea Ikävä, mutta joskus sille riittää kun voi vaan päästää ilmoille ajatuksensa ja tunteensa ja sitten kaikki onkin taas ok.
Teini oli ihana, se otti osaa voimaannuttavan valokuvauksen keskusteluun kysymällä, että miks se on hienoa ja upeeta ja tyylikästä kun nainen ottaa naisesta kuvia ja kun mies ottaa, se on perverssiä ;-)
Manaa se lohikäärmeenpentele tänne myös ! Karmaiseva puutostila kaikista noista on päällä.
VastaaPoistaOstin tänään TOP:n yhteisen pöytäkalenterin. Niitä oli mustia ja ärtsyn oransseja. Musta oli jo kädessä, mutta ajattelin "Marjaana ostaisi oranssin" ja niin tein mäkin ! Tästä tulee hornamaisen hyvä vuosi ! Merkit viittaavat vahvasti siihen suuntaan. :D
Ihan mahtavaa, väriterapiaa! Mä oon niin ylpeä susta. Ja itsestäni kans ;-)
PoistaOranssi kuulemma "antaa räiskyvää iloa, uusia ajatuksia ja ideoita. Oranssi uhkuu rohkeutta, riskejä ja uskallusta. Se vapauttaa tunteitten ilmaisuun. Oranssin tehtävänä on avata negatiivisiä ajatusmuotoja, jotka ovat rajoittaneet tunne-elämää. Väri vahvistaa heikkoa itsetuntoa ja antaa elämänhalua. Se on erityisen tehokas masennuksen poistaja." (Anne Hietasen väriterapiaopas)
Siinäs kuulit - oikein valitsit. Ja mä lähetän sen lohikäärmeenkin tarvittaessa sinne. Lentää nopeasti!
Nyt ei naarata, sano savolaisvävy, kun anoppi hukkui. 'Mun väri' on ollut vuosikausia just oranssi. Oransseja vaatteita löytyy vaikka kuinka paljon ja se sopiikin mulle paremmin kuin synkät ja/tai masentavan tunkkaiset mitäänsanomattomat värit. Räiskyvälle räväkkää ! Olin vain unohtanut tämän ja yrittänyt olla hillitty ja 'tyylikäs'. HAH ! Oranssin paidan kaivan heti, kun loppiainen on ohi ja KEVÄT alkanut !!
PoistaOranssi siskoni!
PoistaMä en enää edes yritä olla hillitty ja tyylikäs (ainakaan täällä kotikylän ympyröissä. Joskus koitan pukeutua kun lähden johonkin vähän tärkeämpään kokoukseen.) Tänään leikin hullua Täti Oranssia töissä se uusi (ja viimeinen) Saagan hankintani päällä. Takki sentään oli ruskea mutta muuten kovin värikästä...
Toivottavasti synkkyys helpottaa, lähetän lämpimiä ajatuksia.
Kiitos ! Harvoinpa mä jaksan puolta päivää kauemmin olla kuono maassa. En tänäänkään. :)
PoistaHyvä, häntä pystyyn vaan!!!
Poista