Sivut

tiistai 19. helmikuuta 2013

Me, myself and I

Perjantain kirjoituksessa ähkin lyhyesti työasioita. Nyt saatte vähän laveamman katsauksen. Koitan pitää kirosanat minimissä, vaikka oikeasti raivostuttaa niin, että päälaki meinaa räjähtää. Taustaa: olen paitsi työterveyden kautta selvittämässä tätä sisäilmahässäkkää työpaikallani siksi, että saan oireita, mutta on minulla toinenkin keskeinen rooli: olen johtajana omassa puljussani. Asianosainen, siis, ainakin kahdella tavalla. Palaverissa todettiin, että työmaalle tilataan keräimet, joilla otetaan ilmanäytteet muutamasta paikasta. Mutta ennen kun sitä kannattaa tehdä, korjataan muutama juttu, jotka ilmanvaihtokanavien tarkastuksessa ilmenivät. Ja siitähän tulikin mielenkiintoinen soppa.

Ilmanvaihtokanavien tutkailija kävi kertomatta mitä tekee ja miksi. Raportin tarkastuksesta sain vasta erikseen pyytämällä. Pyysin myös selkokielistä tietoa siitä mitä aiotaan tehdä, mutta en ole saanut vastausta. Viime viikolla sen sijaan, kun tulin sairaslomalta töihin, oli hommat jo täydessä käynnissä. Ilman, että minulle oli ilmoitettu mitään. Koitin kysellä remonttimiehiltä mitä tekevät ja millaisella aikataululla ja kuulin, että joudumme laittamaan putiikkimme kolmeksi päiväksi kiinni. Kuulin myös päivämäärät. Jo kahden viikon päästä! Mutta arvatkaapa mitä? Virallista tietoa tästä minulle ei ole tullut vieläkään. Tiedonkulku on aivan järkyttävän huonoa ja minun on vaikea olla "hyvä pomo" ja informoida kollegoitani ja asiakkaitani, kun itsekin olen pihalla kuin lumiukko.

Ja sen lisäksi huonossa hapessa. Se, että työskentelen remontin keskellä, on ehkä hulluinta mitä voin tässä tilanteessa tehdä. Nyt voin toki lähteä etätöihin hyvin pian työmaalle tultuani, mutta torstain iltavuorossa tätä mahdollisuutta ei luonnollisestikaan ollut. Olen myös sitä mieltä, ettei se avattujen kattolevyjen keskellä työskenteleminen tee kenellekään hyvää, oli astmaa tai altistusta eli ei. Minua syö aivan suunnattomasti tällainen välinpitämättömyys tai ajattelemattomuus - en ole varma kumpaa se on. Eilen sitten otin puhelimen kauniiseen käteen ja koitin kysellä mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Ihan valmista ei tullut silläkään tavalla.




Mutta jotain ihanaakin tapahtui tässä vasta töissä: minulle soitti 76-vuotias taiteilija ja sai liikuttumaan. Mies on alun alkaen poliittinen pakolainen, mutta elänyt Suomessa jo 40 vuotta. Puheesta, vaikkakin kaiken kaikkiaan erittäin kaunista ja vivahteikasta suomen kieltä, kuuluu venäläistyyppinen laulava aksentti. Ja se epätyypillinen lämpö ja kullittelu... Oih! "Kuinka haluan sinua nyt hämmästyttää, Marjaana kulta!" - alkoi puhelu. Kun se sitten hengästyttävät 10 minuuttia myöhemmin loppui, olin paitsi hämmästynyt myös liikuttunut kyyneliin. "Sinä olet rakas, Marjaana. Olet oman alasi eliittiä, edustat harvinaista uteliasta ihmislajia, olet hieno ihminen. Haluan toivottaa sinulle hyvää jatkoa, kaikkea hyvää, hyvää terveyttä - olet ansainnut kaiken." Tähän väliin hän vielä luritteli pienen laulunpätkän ja sitten: "Kuulemiin."

Maailma on sittenkin, kuitenkin, kaikitenkin ihana paikka. Olisin muiskauttanut pusun tuolle herrasmiehelle, jos olisi Tampereella lauantaina vastaan tullut. Ihan varmasti olisin!


***

Minä. Minä minä minä... Sitähän tämä blogielämä paljolti on. Minulla oli illalla 37.7 lämpöä, joten tauti senkun jatkuu. Täytyy taas levätä. Olen niiiin kyllästynyt sairastamaan. Huomaan syöväni lohduksi ja liikaa. Dippaako kukaan muu juuston palasia tuorejuustoon?!?

6 kommenttia:

  1. Kyllä ihan kiukuttaa tuo piittaamaton asenne mitä kohtaat! Ei tässä voi muuta kuin virtuaali-teetä ja -sympatiaa tarjota <3 <3 <3 Jaksamista, Marjaana-kulta! Ihana tuo puhelu :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teestä ja sympatiasta!

      Esimieheni oli eilen rivien välissä sitä mieltä, että ihan asiallista tämä on. Ei minusta, ja menen tänään työterveyteen paitsi hakemaan sairaslomaa sen myös vuodattamaan ;-(

      Puhelu oli jotain niin uskomatonta ja absurdia kokonaisuudessaan, että se olisi pitänyt saada nauhalle!

      Poista
  2. Marjaana , nyt unohdat kaikki työhön liittyvää pariksi päiväksi ja keskität kaikki voimat parantumiseen ... rauhallinen mieli tuo paranemisen voimia ... me tarvimme sua vieläkin täällä , näin olleen ole nyt kiltti ja parane pian ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nata, olet ihana!

      Teen kuten neuvot, mulla on jo aika työterveyteen ja saan varmasti pari päivää sairaslomaa.

      Poista
  3. Rakennuksilla vanhat kommunistit hoitaisivat tuon tilanteen soittamalla paikalle terveysviranomaiset (valtion). Sen jälkeen olisi pikku pakko löytyä aikatauluja ja sunnitelmia, remontin aikaisesta suojauksesta ja sisäilman puhtaudesta puhumattakaan. Kun en tiedä tilannetta enkä kokonaiskuvaa niin en kommentoi asiaa enempää.

    Sen sijaan sinun jälkimmäisestä jutustasi olen vilpittömästi iloinen, ei muuten tullut mieleenkiään että HÄN voikin olla alunperin ihan eri maastakin ;D

    Koitahan levätä, voimia ja pusuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HÄN on ihana, mutta ikävä kyllä varattu ja vähän turhan vanha ;-)

      Ja Se Oikea, se on kotimaista tekoa. Paitsi siksi, että kielitaitoni on vajavainen, myös siksi, etten usko rakkauden universaaliin kieleen. Kyllä kunnon keskusteluja pitää päästä harrastamaan, sanoilla leikittelemään ja silleen. Tämä onnistuu ikävä kyllä vain saman taustan eläneen otuksen kanssa.

      Lepään, sain sairaslomaa ja otan kaikki voimat ja pusut vastaan ilomielin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana