Sivut

maanantai 18. helmikuuta 2013

Toreilla ja turuilla. Eiku Tampereella

Tuli karkeloitua viikonloppuna. Tampereella. Oli kyllä virkistävä reissu. Hyppäsimme lauantaina aamupäivällä junaan ja köröttelimme hyvissä ajoin Manseen yhden pysähdyksen taktiikalla. Siitä pysähdyksestä täytyy kirjoittaa ihan oma postauksensa kuvakavalkaadin kera. Olo oli autioituneella maaseudulla kuin Vienan Karjalassa konsanaan. Tuli halpa "ulkomaanmatka". Perillä asetuimme ystävän tyttären kämppään, tytär itse oli reissussa. Fiilistelimme kreikkalaisessa ravintolassa kesäkuun reissuamme ja söimme itsemme niin ähkyiksi, että minä en meinannut saada edes henkeä. Vajosin koomankaltaiseen tilaan tunniksi, ja sitten olikin hyvä lähteä kulttuuririentoihin.




Kävimme Tampereen teatterissa katsomassa Miika Nousiaisen kirjaan pohjautuvan Vadelmavenepakolaisen. Oli todella mukavaa pitkästä aikaa käydä teatterissa ja tuo oli nappivalinta monessakin mielessä. Kun kaipaa irtiottoa arjesta, ei aina tee mieli kauheata korkeakulttuurista tai ahdistavaa taidepläjäystä. Ei toisaalta sitten liian kevyttäkään, ainakaan minun. Tämä oli sopivasti keskivaiheilta, toki sinne viihdyttävän ja keveän suuntaan kallellaan. Mutta paljon oli muutakin kuin naurun aihetta. Aika viiltävää yhteiskunnallista analyysiäkin aika ajoin ja aivan mainiot näyttelijät.

Lähestyimme kulttuurielämystä ystävän kanssa päinvastaisista näkökulmista. Hän oli lukenut kirjan ennen esitystä ja minä taas otin sen mukaani ja paluumatkalle matkalukemiseksi. Vallaton on kyllä kirjakin, ainakin näin alun perusteella. Syventää hyvin näyttämöllä nähtyä tarinaa.

Teatterin jälkeen nautimme vielä pari lasillista hyvässä seurassa. Kahdestaan. Kämpillä. Yhtään ei houkutellut hälinä ja baarit, semminkin kun jääkaapissa odotti pullo kylmää sampanjaa. Yömyöhään sen kanssa sitten vierähti, mutta kerrankos sitä. Pääasia, että ei hankittu häätöä tyttärelle, eikä kiipeilty seinille, leikitty portaissa taikka kaiteilla vaikka aikuisia ollaan ja oltais kai sitten saatu.


Ei terassitkaan houkutelleet, vielä!


***

Karkeloin. Äh, mitään karkeloitu, vanha mikä vanha!

4 kommenttia:

  1. Irtiottoon ei aina tarvita suureellisia puitteita, pikemmin se on seura joka tekee siitä sen varsinaisen arjesta irtaantumisen. Tampereonsuht iso kaupunki ja kesällä varsin kaunis kaupunki, siellä tulee aina silloin tällöin käytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kelpasi meille myös näin talvella. Satuttiin näkemään jopa ilotulitus - maalaiselle oikein kokemus ;-)

      Poista
  2. Marjaana, ihana reissu teillä kaverin kanssa. Tykkään myös teatteriesityksistä ... teilä oli tosi kiva karkelointiohjelma ja kunnialla te todeuditte sen ... (tuliko oikein?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein, ja se riittää, mua ei haittaa pienet virheet!

      Reissu oli kyllä rentouttava, mutta arkeen palaaminen ikävä kyllä aika hankalaa. Äh!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana