Sivut

perjantai 29. syyskuuta 2017

Uuh

onpas ollut järisyttävän kamala vaihteleva ja monipuolinen viikko. Ensin oli iltavuoro poikkeuksellisesti tiistaina, keskiviikkona olin pitämässä kioskia kuopuksen koulun lähellä peli-illassa. Eilen oli pitkä koulutuspäivä *köhköh* aika vanhalla kunnantalolla naapurikunnassa ja illalla vielä lautakunnan kokous, johon oli mentävä. Tänään juhlittiin lähimmän esimieheni tulevaa eläköitymistä. Viileät yöt ja kosteus aktivoivat luonnonhomeita.



Ei luonnonhomeita vaan poksutuhnun känsätuhkelon itiöitä


Olen aivan raato, kuollut, löysä ja lapamato. Pitkään aikaan ei ole ollut näin hirveää oloa. 

Voi olla, että viikonloppu menee totta totisesti toipuessa. Otan kuopuksen kainaloon ja kääriydyn viltin alle. Luen, katson Vain elämää, loikoilen.


Ottakaa tekin rennosti ja oikein hyvää viikonloppua!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kaikki keinot käyttöön

Kuka hullu menee metsään Marimekon käsilaukun kanssa, hopeatunikassa ja bling-bling-trikoissa?




Minä. 

Jos ne ovatkin uusi täsmäase hirvikärpäsiä vastaan. Sokaistuvat vaikka...

No ei. Tuli lähdettyä ex tempore työpäivän päätteeksi sienestämään. Onneksi autosta sentään löytyi huppari ja pipo - ne lienevät kuitenkin parempia taistelussa noita pirulaisia vastaan.

Mutta olin minä hiton tyylikäs 😆

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kauniita syyspäiviä

Sunnuntai oli upea. Sain terassin talviteloille, ostin pari callunaa oven pieleen ja asettelin kynttilälyhdyt ulos. Sisällä kynttiläkausi on jo alkanut. Kirkavalolamppu on asetettu keittiön pöydän laidalle odottamaan. Tulkoon se syksy ja talvikin sitten kun sen aika on.




Urakan jälkeen oli mukava istahtaa juomaan iltapäiväkahvia aurinkoiselle terassille johon vielä jätin yhden pienen pöydän.






Myös tänään oli ihanan lämmintä. Käväisimme metsässä kuopuksen kanssa kun sieniöön oli hakusessa orakkaita. Känsätuhkelo alias poksutuhnu löytyi myös. Eilen bongasimme suppilovahveron ja kantarellin kuten toive oli. Hyvä sieniösyksy!






Jotenkin on ihan eri tavalla virtaa kun ilma on tuollainen.

Toivotaan, että tästä tulee hyvä viikko!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Lukemattomia maailmoja

Maailmanloppua odotellessa oli hyvä lukea. Viikonlopun repertuaarissa oli kaksi pientä kirjaa Chirovici: Peilien kirja ja Bourdeaut: Tule takaisin Mr. Bojangles


Linkkien takana kustantajan esittely kirjasta


Ensimmäinen piti tiiviissä otteessaan aivan loppuun saakka, jälkimmäinen on vielä kesken, mutta tuntuu jo olevan ihastuttava, suloinen, runollinen. 

Tämän päivän ohjelmassa on paitsi sen loppuun lukaiseminen myös kuopuksen odottelu. Käymme ehkä heti suoraan bussilta metsässä, koska heidän luokassaan tehdään sieniötä - mikä hieno idea! Suppiksia olisi kiva kuvata (kuopus) ja kerätä (minä). Voi olla, että temuan vähän terassilla ja laitan sitä talvikuntoon jahka tässä virkoan.

Mutta sitä ennen aamukahvi pavuista jauhettuna, pressolla haudutettuna vaahdotetun maidon kera ja kyytipojaksi perjantaina leivottua omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. 

Tästä tulee hyvä päivä!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Elän kuin viimeistä päivää

tai vuorokautta.


***

Pahoittelen jo etukäteen, jos olen jonkun mielestä rienaava tai vitsailen vakavalla asialla.


***

En vain voi itselleni mitään. 

Olen saanut kuulla erään kristillisen kirkko/yhdyskunnan edustajan kertoneen, että maailmanloppu tulee huomenna. Raamatun kirjoituksista, taivaankappaleista ja ties vaikka mistä on nyt luettavissa sellaiset merkit. Huomenna kello 20.22 se tapahtuu.



Ei ihan viimeinen ateria,
mutta leivoin illanistujaisiimme tällaisen.



Sen kunniaksi me istahdimme tänään ystävän kanssa meille, koitamme juoda kaiken maailman viinin ja juttelemme, parannamme maailmaa.

(Tämä postaus on siis ajastettu, tarkoituksella tiettyyn aikaan.)

Huomenna on ohjelmassa aurinkoisesta ilmasta nauttimista, ehkä terassikamojen talviteloille laittamista. Sellaista leppoisaa.

Ehkä. 

Tai sitten voihan se ahdistus iskeä minuunkin huomenna illan suussa. Kuka tietää?


***

EDIT: jaaha,  tietää siitä näköjään muutkin: klik.


***


Pahoittelen toistamiseen, jos sain ahdistuksen jonkun sydämeen tai mieleen. Se ei ollut tarkoitukseni.

torstai 21. syyskuuta 2017

Onni on

kukkakauppiasystävä


yksinkertainen on kaunista!!!


Vapaa alkaa poikkeuksellisesti vasta huomenna. Kuopus vilustutti itsensä maanantaina ja olen pystynyt olemaan töissä varsin satunnaisesti. On pakko vähän paikata vielä perjantaina. On tämä aikamoista palapeliä välillä.

Joka tapauksessa hyvää viikonvaihdetta joka ainoalle!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lisää kiitollisuutta

Viikonlopun kiitollisuudenaiheet liittyvät taas lapsiin, ystäviin, yhteisöllisyyteen, tähän paikkakuntaan. Perjantaina koulun jälkeen kävimme kuopuksen kanssa kaupungissa etsimässä välikausitakkia. Esikoinen lähti matkaamme myös ja otti sitten auton lainaan. Palautti sen lauantaina ja lähti bussilla takaisin kotiin. Mukava pikainen tapaaminen ja kuulumistenvaihto molempina päivinä. 

Perjantaina minulla kävi ystävä katsomassa kanssani Vain elämää ja lauantaina kuopukselle tuli kaveri yökylään. Hänen äitinsä toi minulle aivan supermaukasta itse leipomaansa karpalo-siemenleipää ja puolukoita. Sunnuntaina toinen ystävä tyhjensi autotallistaan tavaraa jotka voin myydä kirpputorilla. Rahat saan pitää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät minusta huolta!



Tänä kesänä auringonkukkani eivät ehtineet kukkaan



Syyslomaviikolle on varattu sekä kirpparipöytä että vapaa viikko. Sitä odotellessa, koska tästä viikosta on myös tulossa hektinen. Tänään oli iltavuoroa ennen ajettava oikomishoitoon ja samalla reissulla jätin kuopuksen äitini ja hänen miehensä huomaan. Itse jatkoin töihin. Huomenna on kuopuksella parturi, koulukuvaus kolkuttelee ovella ja keskiviikkona yksi kokous jonka vuoksi ystävä kuskaa kuopuksen kyliltä kotiin. Jahka selviän kokouksesta ruokin pojan nopeasti ja jatkamme peli-iltaan, minä kahviota pitämään ja kuopus kavereita tapaamaan. Torstaina on taas koulutusta lähikaupungissa.

Miten tämä elämä taas on näin hurjaa?
No, torstaina laitan kuopuksen sitten bussiin ja vietän tooodelllla rauhallisen viikonlopun.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuokiokuva

Aina vaan jaksan harmitella sitä, että ei tule kannettua kameraa mukana. Eilen sattui melko erikoinen tapaus kun olin hakemassa munia lähikanalasta. Pikkutieltä iso(mma)lle tielle yrittäessäni eteeni pelmahti noin 30 lampaan saattue. Siinä se jolkotteli kuin porolauma konsanaan autoni edessä, isoja ja pieniä sulassa sovussa. Vähän kaasua painaessa ne onneksi kääntyivät kohti kotia (tiesin, että munapaikan vieressä on lammastila) mutta oli siinä varmasti vastaantulijoilla ihmetteleminen, kun kirmasivat täyttäen tyystin toisen kaistan. Pian jo tulikin "paimen" koiransa kanssa ja luulen, että saivat lauman onnellisesti kotiin.


Tämä on aivan eri porukka ja tiukasti aidan sisäpuolella!


Täytyy sanoa, että oli aika epätodellinen näky ja fiilis!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen

Sattui tosiaan melko osuvaan saumaan Birgitan haaste kiitollisuudesta. Tiedän vanhastaan, että niitä aiheita kyllä löytää, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. 

Ja maanantaina tuntui. Olin purskahtanut itkuun töissä ja todennut, että nyt olisin kyllä loman tarpeessa. Kuormitusta on ollut vähän liikaa. Ja vaikka meillä ihanasti hommat joustaakin, niin nyt oli sellainen kohta, että en millään voinut edes ajatella lomapäivien pitämistä. Että ei muuta kuin feikkihymyä huuleen (aivot ehkä hämääntyisivät?) ja kiitollisuudella kohti loppuviikko ja viikonloppua.


Kyllä se on syksy.
Hämähäkinseitit näkyvät aamukasteessa
ja aroniakin jo punastuu.


Maanantai-iltana olin kiitollinen, että kuopus on niin suloinen ja ymmärtäväinen. Olin väsynyt ja kireä mutta ei ollut millänsäkään. Halasikin. Ja futasi kentällä kaksi ja puoli tuntia jolloin minä sain vedettyä oikein kunnolla henkeä. Saunassa oli jo oikeasti mukavaakin - ja siitäkin olen kiitollinen: rakastan saunomista! Olin kiitollinen ystävästä jolle saatoin purkaa oloani ja koitin vielä illan päälle olla kiitollinen, että ylipäätään on työpaikka. Vähän huonolla menestyksellä.

Tiistaina oli kaksi kokousta lähikaupungissa ja koitin olla kiitollinen hyvistä kollegoista naapurikunnissa. Vielä helpompaa oli, kun käytiin esikoisen kanssa syömässä kun vapauduimme, minä kokouksista ja hän luennoilta. Mikä pulputus ja kuulumisten- ja ajatustenvaihto. Olen todella kiitollinen, että meillä on tällaiset välit ja että lapsesta on kasvanut hieno, pärjäävä nuori mies!

Kuopus oli koulun jälkeen kaverillaan ja vielä senkin aikaa, kun kävin vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka auttavat näin. Ja illalla oli ihanaa, kun iltapalan ja hammaspesun jälkeen teimme kuopukselle pesän sohvalle ja katsoimme vielä jalkapallo-ottelunkin 💗.

Keskiviikkona kova meni jatkui: töissä oli kaksi palaveria, ja vaikka ahdisti ja jännitti, olin niiden jälkeen todella kiitollinen. On ihanaa, kun voi keskustella asioista rauhassa ja rakentavasti, selvittää ja saada uusiakin näkökulmia. Työkonehässäkkäkin rupesi olemaan voiton puolella ja illalla vielä vietin hetken työmaalla ettei tarvitsisi perjantaina sitten enää työskennellä. Olen kiitollinen, että tämä on mahdollista.

Torstaina - niin kuin liki joka torstai - tunsin kiitollisuutta siitä, että on vuorotyö. Iltavuoroa edeltävät aamut vaan ovat niin leppoisia! Samoin tykkään olla iltavuoron tiskissä ja nähdä ihania asikkaitamme. On hienoa, että työkaverit joustavat ja pystyn muun ajan tekemään ns. sisätöitä, mutta kyllä se asiakaspalvelu vaan on sitä parasta.

Perjantai: nyt olen kiitollinen, että työviikko on ohi ja voin huokasta. Niin, ja että on tilipäivä.

Toivottelenkin teille tässä kohtaa hyvää viikonloppua ja keräilen sen kiitollisuudenaiheet sitten ihan erikseen.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Tunnelmasta toiseen

Olenkohan minä vähän loman tarpeessa, kun purskahdin turhautumisitkuun töissä? Käyttäjätilini oli päivitysten yhteydessä mystisesti kadonnut ja kun ict-tuki sen palautti, olivat asetukset aivan pyllyllään. Tuleva työviikkokin hirvittää, on yhtä sun toista tulollaan. Toivottavasti ei kyyneliä kuitenkaan enää.


Pupun viimeisin versio laatikkohässäkästä



Niinpä Birgitan kiitollisuushaaste tuli oivaan rakoon. Koitan kaikesta huolimatta löytää positiivisia ja kiitollisuutta herättäviä asioita tämän keskellä. Katsotaan auttaako se.

Palataan viimeistään sunnuntaina asiaan!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Parasta just nyt

On ollut ihana viikonloppu. Leppoisa, rauhallinen, mutta myös sosiaalinen. Ja sitten sitä maalla-asumista parhaimmillaan. 






Perjantaina ystävä tuli kylään, söimme, katsoimme Vain elämää ja joimme viiniä, kävimme kuulumisia läpi, paransimme maailmaa. Lauantaina oli taidenäyttelyn avajaiset, hienoja töitä ja kohtaamisia ihmisten kanssa ja ilahduttava puhelu: ystävän mies soitti ja kysyi, josko haluaisin saunoa puusaunan löylyissä. Tarjous josta ei voi kieltäytyä. He olivat varanneet kuntamme rantasaunan koko päiväksi mutta lopettelivat saunomista jo ennen vuoron loppumista. Pääsin jälkilämpimille, nautin rentouttavasta iltapäivän hetkestä ihan omassa seurassani. Ihanaa, että ihmiset ovat tuollaisia, sydämellisiä, ajattelevat minua.






Myös avajaiset sitä ennen olivat mukava, yhteisöllinen tapahtuma. Paikallisia taiteilijoita, muutama lähikaupungista ja pari ihan ulkomailta asti. Kunnanjohtaja puhui, ystävän tytär esiintyi, kollega oli paikalla vauvansa kanssa ja oli jotenkin hyvin rento ja lämmin tunnelma.

Kyllä minä kuulun maalle, tänne, näiden ihmisten keskelle!

Illalla olin omassa hyvässä seurassa ja totesin, että kuopus saa jo tulla kotiin. Olen virkistynyt. Olen taas valmis uuteen viikkoon!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Siiselikiisseliä

Saimme alkuviikosta täytettäväksemme viitosluokkalaisen terveyskyselyn. Siinä kartoitettiin paitsi lapsen, niin myös koko perheen tapoja ja hyvinvointia. Huomasin taas olevani keskusteleva äiti, kun kävimme sitä kuopuksen kanssa läpi. Rankkojakin juttuja sinne laitettiin, ajoittaista jaksamattomuutta, rahahuolia, surua lähiomaisen kuolemasta. Juttelimme avoimesti näistä kaikista ja todella, lapsi on jo yksitoista, sen kanssa voi ikätasoisesti käsitellä monenmoisia juttuja. Minusta on parempi että kuopus tietää jotain, kun jos eläisi täydessä tietämättömyydessä ja pimennossa ja sitten pahimmassa tapauksessa miettisi, että ajoittainen kireyteni ja itkuisuuteni johtuu hänestä. Oli hyvä keskustelu.


Otsikosta huolimatta tämä ei ole siiseli


Sitten hän kiinnitti huomionsa kohtaan, jossa kysyttiin mitä teemme yhdessä. Olin kirjoittanut mm. hömpötämme. Se olisi kuulemma pitänyt poistaa, mutta kun se on totta. Ja totta vie, joka päiväistä. Harva on se päivä, joka ei ala naurulla ja pääty siihen. 

Kyselyn jälkeen kehitimme laulun nimeltä Siiselikiisseli, kas tässä, teidänkin iloksenne:

Siiseleitä pitää suojella
niistä ei saa tehdä keittoa
eikä muhennosta
eikä lisukkeita
eikä kiisseliä.
Siiselikiisseli
siiselikiisseli
siiselikiisseli
ei ei ei!



Jos tämä ei ole hömpöttämistä niin mikä sitten?

Ihan höpöä viikonloppua teille ihanat!

torstai 7. syyskuuta 2017

Päivä kerrallaan

Nyt todellakin mennään



otetaan rauhassa ja levätään. Iltavuoron jälkeen alkaa vapaat.


Ihana pieni kirje ja yllätys (blogi)ystävältä.

Kiitos muru!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kylmää (kyytiä)

Parina aamuna olen saanut raapata (!) auton ikkunat. Hrrr!

Töissä ei nyt ihan suju. Ongelmat eivät ole omassa työpisteessä vaan muiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Työnjakoa pitäisi selkiyttää ja vähän muutakin. Äh!


Kuva napattu kesän mm-kisoista
(tv-ruudulta, kuten laadusta huomaa)
Rutto jahtaa Kissaa!


Kuopus lähtee huomenna isälleen ja hyvä niin. Alan olla vähän ylikireä taas.

Vapaa tulee tarpeeseen, (taaskaan) en tee mitään, olen vaan. Lepään ja nautin, ottaa tämä töissä olo ja elämä ylipäätään vähän koville nyt.

***

Ai niin, vai pitäisiköhän mun ruveta juttelemaan mun limbiselle järjestelmälle? Varmaan pitäis!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Lasten suusta

Minulla oli ilo ja kunnia koko matkan Tampereelle ja takaisin kuunnella sekä erään varsin suulaan isän että toisen perheen tyttären jatkuvaa puhetulvaa. 

Paluumatkalla, kun kello lähenteli jo puolta yötä, meinasin tikahtua, kun tyttö totesi vakavana ja tosissaan vierustoverilleen, että "jumala juo joka aterialla viinaa"!

Taisi siinä mennä viinit, viinat, ehtoolliset, jumalat ja jeesukset suloisesti sekaisin?


Jostain syystä kuopus halusi eräällä reissullamme
ehdottomasti kuvata lampaan pyllyn.


Sekaisin tai ei, mukavaa viikkoa joka tapauksessa!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ette kyllä ikinä arvaa

missä vietin eilispäivän ja -illan. Edes blogistanian kuulumisia en kerinnyt, kun oli niin hässäkkää. Kone pysyi kiinni koko päivän. Minulla oli treffit Sauni Niinistön kanssa täällä:






No ei vais, mutta Sauli oli kyllä samassa tapahtumassa kanssamme. Lähdimme siis kuopuksen futisjoukkueen pelikauden päättäjäisreissun Tampereelle Suomi - Islanti MM-karsintaotteluun. Täytyy sanoa, että oli ihan mahtava päätös kuluneelle kesälle. Oli upeaa seurata junnujen intoa ja pidäkkeetöntä riemua - kröhöm - ja kylläpä me aikuisetkin olimme aivan fiiliksissä. 

Oli kyllä todella vapauttavaa huutaa kurkku suorana, kannustaa ja jännittää mukana. Ääni on käheänä vieläkin ja muisteltavaa riittää pitkäksi aikaa. 

Islannin kannattajat olivat vielä ihan oma lukunsa, kuten viime kesän EM-kisoista muistetaan. Uh-huutokin kuultiin Ratinassa ja se veti hiljaiseksi. Heitä oli stadionilla muutama tuhat ja peittosivat helposti meidät 12 000 "ujoa ja hiljaista suomalaista". Siis katsomossa, mutta pelistä voitto tuli, yllättäen, Suomelle. Se kruunasikin hienon retkemme! Ja ne islantilaisfanit, jotka heittelivät ylävitosia lähtöruuhkassa suomalaisten kanssa: urheiluhenkeä parhaimmillaan.

Juuri ennen nukahtamista totesimme kuopuksen kanssa, että oli kyllä yksi parhaista päivistä ikinä!

***

Kamera ei ollut mukana, nautin vain ihan omin silmin. Parhaat lehtikuvat löytyivät täältä.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Laadunvalvojan päätös

Tästä tuli jatkokertomus. Saa nähdä kuinka pitkä. Tässä minun alkuperäinen näkemykseni asiasta:




Pupun toissa päiväinen innovaatio:




Tällä hetkellä kaverin versio laatikkohässäkästä on tämä:




mennään sitten näin!


Mukavaa viikonloppu itse kullekin.