Sivut

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lisää kiitollisuutta

Viikonlopun kiitollisuudenaiheet liittyvät taas lapsiin, ystäviin, yhteisöllisyyteen, tähän paikkakuntaan. Perjantaina koulun jälkeen kävimme kuopuksen kanssa kaupungissa etsimässä välikausitakkia. Esikoinen lähti matkaamme myös ja otti sitten auton lainaan. Palautti sen lauantaina ja lähti bussilla takaisin kotiin. Mukava pikainen tapaaminen ja kuulumistenvaihto molempina päivinä. 

Perjantaina minulla kävi ystävä katsomassa kanssani Vain elämää ja lauantaina kuopukselle tuli kaveri yökylään. Hänen äitinsä toi minulle aivan supermaukasta itse leipomaansa karpalo-siemenleipää ja puolukoita. Sunnuntaina toinen ystävä tyhjensi autotallistaan tavaraa jotka voin myydä kirpputorilla. Rahat saan pitää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät minusta huolta!



Tänä kesänä auringonkukkani eivät ehtineet kukkaan



Syyslomaviikolle on varattu sekä kirpparipöytä että vapaa viikko. Sitä odotellessa, koska tästä viikosta on myös tulossa hektinen. Tänään oli iltavuoroa ennen ajettava oikomishoitoon ja samalla reissulla jätin kuopuksen äitini ja hänen miehensä huomaan. Itse jatkoin töihin. Huomenna on kuopuksella parturi, koulukuvaus kolkuttelee ovella ja keskiviikkona yksi kokous jonka vuoksi ystävä kuskaa kuopuksen kyliltä kotiin. Jahka selviän kokouksesta ruokin pojan nopeasti ja jatkamme peli-iltaan, minä kahviota pitämään ja kuopus kavereita tapaamaan. Torstaina on taas koulutusta lähikaupungissa.

Miten tämä elämä taas on näin hurjaa?
No, torstaina laitan kuopuksen sitten bussiin ja vietän tooodelllla rauhallisen viikonlopun.

6 kommenttia:

  1. Luin taas mitä sattuu... "ruoskin pojan nopeasti"... :D

    Hektisen viikon jälkeen on sit taas hyvä ottaa rennosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooen ruoski ;-)

      Mä en ymmärrä miks kaikki kasaantuu aina samoille viikoille. Suurin osa on onneks rauhallista.

      Sullakin tuntuu kasautuneen, en osannut mitään kommentoida mutta täällä lähetän lämpimän virtuaaliajatuksen <3

      Poista
  2. Hyvin kysyit, että miten tämä elämä on taas niin hurjaa? Aika saa siivet alleen, kesäkin oli niin kiireinen, ettei ehtinyt tullakaan, tulee kuulemma sitten toiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siitähän se, vilukissi, johtuukin - ja siitä, ettei saanut akkuja ladattua auringossa. Purkkidee kun ei toimi samalla tavalla!

      Poista
  3. Mä olen niin onnellinen, että sulla on tuollainen yhteisö siellä tukenasi ja takanasi! Vaikka edessä niiden pitäisi, jos sattuu kaatumaan, niin ottavat kiinni. Eihän me kaadutakaan taaksepäin :).
    Tämä elämä vain menee heti arjen alettua niin hektiseksi. Se on aivan hirveää, vaikka kuinka yrittää vauhtia hiljentää, niin aina tulee jotain. Onneksi sulla on taas tiedossa rauhallinen viikonloppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä tarvitaan, todella. Jotenkin viikot vaan hujahtaa ja sitä häärää siellä sun täällä. Niitä rauhallisia viikkojakin on - onneksi - luvassa. Ja yhteisö totisesti auttaa jaksamaan silloin kun tuntuu, että haluis vaan mennä peiton alle piiloon vollottamaan (niin kun just nyt, kuopus hommasi itselleen flunssan ja en jaksais yhtään säätää vielä töiden ja sen hoitamisen kanssa...)

      Jaksellaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana