Sivut


tiistai 18. marraskuuta 2014

Pikkulauantain ruokajuttuja

Meillä oli pikkulauantai heti eilen eikä keskiviikkona. Kumpikaan pojista ei ollut päässyt viikonloppuna saunaan, joten lämmitin sen koko poppoolle iltasella. Yleensähän me saunomme esikoisen kanssa sitten vasta kun kuopus on mennyt nukkumaan. Jatko ei liity pikkulauantaihin mitenkään tai ehkä sellaisen aasinsillan kautta, että minulle on muotoutunut omanlainen "5:2" -ruokarytmi. Viikolla syön raakapainotteisesti - sanotaan, että suhde raakaruoan ja muun välillä on sellaiset 80/20% - ja viikonloppuna sitten enemmän kypsennettyä, mutta tuoretta myös, kenties käänteisessä suhteessa 20/80%. Minun piti silloin elokuussa vain kokeilla tätä raakaruokahommaa, mutta ainakaan nyt pimeänä ja väsyttävänä vuodenaikana ei oikein tunnu olevan paluuta entiseen. Olen kirjoittanut ennenkin, että minulla on niin energinen olo, että ärsytän välillä itseänikin. En lakkaa ihmettelemästä sitä!


Uusi ystäväni Kale, lehtikaali


Ruokavaliooni on myös, kuten todettua, ujuttautunut mukaan monia sellaisia aineksia, joita en ennen juurikaan käyttänyt. Lehtikaali on ehdottomasti yksi niistä. Survon sitä smoothieihini, mutta käytän myös salaattina. Silloin se vain pitää "möyhentää" kunnolla, niin se maistuu minulle. Tuossa kuvassa olevaa salaatia rutistelin ensin suolan, sitten sitruunan ja vielä viimeiseksi avocadon kera. Tahmaista hommaa mutta kannattaa. Uunissa kypsennettyjä lehtikaalisipsejäkin kokeilin, mutta mutta vaikka annoin niille toisenkin mahdollisuuden, en syttynyt. Lehtikaalipestosta sen sijaan tuli heti uusi suosikkini! Bataattia en ole koskaan aiemmin syönyt raakana, mutta löysin minulle maistuvan reseptin: bataatti raastetaan, peitetään (kasvis)maidolla ja viipaloidaan sekaan banaani sekä rusinoita. Viimeistellään kanelilla. Tämä herkku menee minulla makeana myslin korvikkeena milloin vain. Raakasuklaa ja -leivonnaisetkin ovat olleet poikkeuksetta hyviä. Seuraavaksi on vuorossa porkkanakakku.




Ei kai tätä auta kuin jatkaa!


***

Käpylehmä. No en minä nyt sentään niin vanha ole. Mutta vanhanaikainen olen. Kuulin yllättäen, että olisivat kuopuksen iltapäiväkerhossa (tarkoitettu eka- ja tokaluokkalaisille) katsoneet K12 -leffan. Voi pylly sanon minä. Soitin ohjaajalle, mutta varsinainen vetäjä on kolme kuukautta vuorotteluvapaalla ja tämä oli tapahtunut hänen aikanaan. Sijainen lupasi noudattaa ikärajoja vaikka lapsista leffat sitten nössöjä olisivatkin. Minun täytyy palata asiaan jahka virallinen ohjaaja tulee takaisin. Minä voin katsoa itse lapseni kanssa tuollaisen leffan että voin sitten jutella siitä ja tapahtumista tarvittaessa, mutta en halua, että muut päättävät ikärajajoustoista minun puolestani. Grrr!

6 kommenttia:

  1. Ei niitä ikärajoja turhaan ole laitettu ja ihmisten kiusaksi! Ihan turha syyllistää vanhempia kun iltapäiväkerhon vetäjäkin tekee tuolleen... tiesikö se sijainen kuitenkin asiasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijainen ei tiennyt mutta lupasi itse noudattaa ikärajoja. Otin yhteyttä myös rehtoriin kun niin potutti. Täytyyhän mulla vanhempana olla oikeus vaikuttaa siihen mitä mun lapseni saa katsoa.

      Poista
  2. Mä olen kyllä niin...öö,kade on väärä sana... Ihastunut siihen, että sä saat noudatettua raakaruokajutskaa noin hienosti, stressittömästi ja ilmeisen ongelmattomasti. Ajatuksen tasolla tahtoisin, mutta...no, ketuiksi se menis, itseni tuntien! Okei, olen mä vähän kade :-D
    Kun mukelot oli pieniä, mä muistan kauhistelleeni eniten tuota Hopeanuoli-sarjaa. Ne leffatt oli minusta ihan hirveän julmia, raakoja ja pelottavia. Kielsin muksuilta katsomisen, mutta nehän meni sinne koteihin katsomaan, missä sai... Ärh :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nuo tottelee mun kiletoja kyllä hyvin, mutta eihän se mun valvonta kouluun yllä. Siksi mä haluaisin luottaa, että siellä ollaan vastuullisia.

      Joo tää ei edes oo mikään dieetti vaan tosiaan ruokavalio, jonka noudattaminen ei näytä tuottavan ongelmia, päin vastoin. Nappas heti mukaansa. Ihanin juttu on se, että virtaa riittää, ja sitten ehkä vielä ihanampi: mä oon ruvennut tykkäämään kropastani vaikka kiloja ei ole lähtenytkään. Jotain outoa on tapahtunut ;-)

      Poista
  3. Olipas törppö juttu ip-kerhossa, vaikka hyvä että sijainen suhtautui hyvin sun palautteeseen. Meillä aikoinaan pojat oli katsoneen kaverillaan jonkin, minkä mä olin aikonut katsoa niiden kanssa. Pidin niille puhuttelun ja sen jälkeen tajusivat. (tosin en ole vieläkään katsonut sitä elokuvaa, minka he kaverillaan katsoivat.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa ihan vietävästi, koska työn puolesta tosiaan - ja vähän vanhempanakin - koitan olla näitten ikärajojen puolestapuhuja. Mutta eiköhän tää puhumalla selviä niin kuin kaikki asiat!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana