Sivut


torstai 30. lokakuuta 2014

Insolvenssioikeus

Ihania asioita:

Kuopus, joka käyttää rikasta ja monipuolista kieltä. Huudan sitä syömään. "Mulla menee vielä tovi, että saan tämän piirroksen valmiiksi." Eilen, kun haki minut kaverinsa kanssa kirjastolta, hän löysi käärmekirjan ja kysyi: "Löytyykö tästä ohjeita miten käärme lumotaan?" Avasi sitten sisällysluettelon ja rupesi hakemaan. Ylpeä kirjastontätiäiti myhäili vieressä: hakemisto, sisällysluettelo... jee!

Kaveri ihmetteli kuopuksen huoneen Aku Ankka-kokoelmia (jossain vaiheessa esikoinen rupesi keräämään taskukirjoja ja pikku hiljaa hankimme eri reittejä pitkin kaikki ja ostamme edelleen aina kun uusi ilmestyy. Tätä nykyä niitä on 419 ja teemat sun muut päälle. Näitä meillä ei kuitenkaan ole kaikkia) ja katseli muutenkin ihaillen ympärilleen. "Sulla on hieno huone, jos mun pitäis antaa tälle numero niin antaisin sata!"


Iltapalalla. Miten lapsellisen onnellinen voi äiti olla,
kun on saanut lapsen syömään vihreitä linssejä idätettynä.
"Saanksmä näitä vielä lisää kun nää on niiiin hyviä?"
Seuraava satsi on jo tulossa. Minulle ja esikoiselle.


Sovittelimme nenäpäivän nenää. "Hei, nyt mä yletän nuoleen mun nenää!!!"

Kuopuksen kielitajusta vielä. Hän kertoi viitanneensa iltapäiväkerhossa kun nimenhuuto oli päättynyt ja ohjaaja kysyi "Oliko joku jonka nimeä ei mainittu?" - Joo. Voldemort. Ohjaaja ei kuulemma ollut oikein ymmärtänyt vitsiä...

Töissä nauroimme kahvitunnilla vedet silmissä. Ihanaa, kun huumorintajut kohtaavat kollegoiden kanssa!

Esikoinen, joka on innostunut "vaikuttamisesta" tai ainakin osallistumisesta. Hän on ollut nuorisovaltuustossamme varapuheenjohtajana ja nyt lähti maakuntamme pääkaupunkiin sellaiseen nuorten ääni kuuluville -tapahtumaan. Liittyi heti sielläkin jäseneksi ja aikoo myös pyrkiä hallitukseen kuntamme edustajaksi. Itse en koskaan ollut nuorena mitenkään aktiivinen, en vissiin aikuis-iälläkään. Paitsi nyt olen vähän aktivoitunut, ja olen tosiaan sekä Luonto ry:ssämme sihteerinä että kuopuksen koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa.

Esikoinen on kyllä muutenkin omanlaisensa. Nyt hän kutoo sukkaa. Toissa päivänä aloitti ja kutaisi illassa tuon verran kuin kuvassa näkyy. Ne, ja lapaset menevät joululahjaksi sille tytölle jonka kanssa hän ei seurustele. Tuo insolvenssioikeusprojekti tehtiin tässä vähän aikaa sitten. Lahja piilotetaan sinne. Hassu poika.



Edit: sukka valmistui eilen illalla...



Paskaa:

- se, että en voi kirjoittaa tänne suoraan mitä ajattelen ja mikä rassaa. 

Mutta olo on jo parempi ja toiveikkaampi kuin eilen ja toissapäivänä. Paistaa se päivä risukasaankin, varmaan. Ehkä. Joskus.

10 kommenttia:

  1. Sun täytyy tehdä paskalle oma ploki ;)
    Varsinkin akkareita lukevalle, sanoja rakastavalle ihmiselle tulee kielenkäyttöön noita outoja sanoja. Mie oon mejän kuopuksessa monesti ihmetelly samaa - käytetään sanoja, joita ei koti-, koulu- tai kaveripiireistä taatusti ole opittu. Nykyisin esimerkiksi käytössä on sana "kehveli". Jo pois menossa on sellainen pahoitteleva kommentti "Sepä ikävää." esimerkiksi, jos voivottelen että kylläpä polveen sattuu.

    Reipas nuori se sun on. Hyvä, että osallistuviakin nuoria vielä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on aika vähän, mutta onneksi edes joitain.

      Nää Akkarin lukijat on kyllä ihania, kun niihin tarttuu sanoja ja sanontoja ja sitten ne vielä käyttää niitä. Niin kun just tuo "Sepä ikävää". Kuulostaa varsin pikkuvanhalta.

      Oma blogi salasanan takana voisi olla ratkaisu, niin kukaan ei pahastu...

      Poista
    2. Tosiaan muuten minunki piti ihailla noita käsitöitä... se on muuten harva tuon ikäluokan tyttö, joka saa lahjaksi pojan kutomat sukat ja käsineet!

      Poista
    3. Heh, en ollut ajatellut sitä tuolta kannalta, mutta oikeassa olet. Yleisempää ehkä toisinpäin?

      Poista
  2. En voi muuta kuin ihailla ja sanoa wau! Noist sukista tupla-wau!!

    Oma poikani, josta, toki olen ollut ylpeä aina (eikös äidit aina olekin?), on vasta nyt aikuisemmalla iällä, kun opiskelee AMK:ssa, aktivoitunut: ensin toimi tutorina uusille opiskelijoillle ja kun huomasi tykkäävänsä siitä ja sen kaltaisesta toiminnasta muutenkin, yhden kauden opiskelijayhdistyksen hallituksen jäsenenä, nyt varapuheenjohtajana ja vaikka muuta puhuukin, niin luulen, ettei malta kokonaan niitä hommia jättää, sen verran innokas on opiskelija-asioiden puolesta puhumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuolla tavalla se lähtee: vähän niin kuin ajautuu johonkin hommaan jossa huomaa olevansa hyvä ja saavansa siitä tyydytystä. Mä niin arvostan aktiivisia nuoria, niitä tarvitaan!

      Musta noi lapaset on ihan mieletön taidonnäyte palmikkoineen kaikkineen. Ja sukka tuli eilen illalla valmiiksi - en enää jaksanut kuvata ja muokata tuota kollaasia. On se aikamoinen!

      Poista
  3. Mä taisin oppia lapsena hiukan erilaisia sanoja Aku Ankasta ;) vakikäyttöön ilmestyi mm. kääk ja ryökäle. Näistä sainkin joskus kuulla sitten kommentteja, että on liikaa luettu aku ankkaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk on hyvä!

      Mä en tiedä mistä kaikkialta se noita imee, mutta just kävi kirjastolla sijainen joka oli opettanut kuopusta. Se hihkui mulle että sullon mainio poika. En voinut olla eri mieltä ;-)

      Poista
  4. Unohdin töissä kommentoida, vaikka luin :P Oli vähän kiire.

    Akkari on ihan mahtava! Sehän on siitä harvinainen läpyskä, että muistaakseni Kielenhuoltoliitto suosittelee sitä kaikille hyvän kieliopin vuoksi (toisin kuin vaikka Hesaria).

    Esikoisella on hyvä neuloosigeeni :D Mahtaa tyttö olla tyytyväinen. Meillä on eräs it-ope, joka virkkaa pitsiä koko perheensä kera (vaimo ja lapset), ovat ihan innoissaan mitä hankalampi pitsimalli löytyy :) Mutta missä olisi ohjeet tuohon kirjaan? Laukkujakaan ei voi tehdä mielinmäärin noista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen teki tuon omasta päästä, mut olisko siinä Kirjan uusi elämä -opuksessa jotain vinkkiä?

      Meillä on molemmat pojat lukeneet Akkareita ihan innoissaan, ja vaikka jotkut on sitä mieltä että sarjakuvien lukeminen ei ole lukemista, niin mä olen kyllä eri mieltä. Mullon myös yksi tuttu, jonka tyttö luki hulluna hevoskirjoja ja pojat "ei mitään". Sitten kun vähän huolta purettiin, selvis, että ne lukee Maaseudun tulevaisuutta ja Koneviestiä - pienet pojat. En menisi arvottamaan, että tyttö lukee enemmän ja kehittävämpää tässä tapauksessa!

      Mun neuloosi on ollut ihan hukassa mutta kiva kun joku kutoo. Nyt nappasin Veera Välimäen Huivileikin selattavaksi, että jos vaikka vähän heräilisi...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana