Sivut

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Uusi rytmi

Parin päivän kokemuksella aika leppoisalta tuntuu tämä kahden koululaisen äitinä oleminen. Esikoinen kirmailee lomareissuista palanneiden kavereiden kanssa riemusta ratkeamaisillaan näin alkuun kaiket päivät ja kuopuskin opettelee omaa elämää. Eilen iltapäivällä hän nappasi kännykän kaulaan ja lähti kaverin luo. Minä istuin yksin kotona ja ihmettelin. Sitä ennen oli varsin leppoisa hetki terassilla kun aurinko paistoi. Katsastimme kasvit ja heinäsirkkakin siinä vieraili. Säikähdin kuollakseni, kun se hypäsi kädelleni. Luimme molemmat, kuopus Aku Ankan taskukirjaa, minä Saara Kesävuoren uutta dekkaria. Se on jatkoa edelliselle, Saarroksissa -nimiselle, josta pidin aika lailla. Tämä ei vielä ole auennut samalla tavalla, mutta ehkä se kohta nappaa mukaansa. Joka tapauksessa luen sen loppuun, ei se huono ole. 




Kun työpäivä on lyhyt, jää luonnollisesti enemmän aikaa muuhun. Vielä en tiedä mihin sen tulen käyttämään. Yhden huonon puolen jo hoksasin, mutta pärjään sen kanssa. Ennen kävin töiden jälkeen yksin kaupassa ja sitten vasta hain kuopuksen päiväkodista. Nyt kun kuopus hakee minut töistä on kauppa-asiat hoidettava yhdessä. Täytyy terästäytyä taas suunnittelussa ja ennakoinnissa, ja satsata torstai-aamuihin, jolloin vien pojat kylille mutta itse palaan kotiin vielä ennen iltavuoroa. Nyt täytyykin tehdä se kaupan kautta. Usein olen myös sunnuntaina miettinyt alkuviikon ruokalistaa ja käynyt isommasti kaupassa. Sitten riittäisi alkuviikosta vain pienet täydennykset, kun kuopus on mukana. 

Se olisi suotavaa, että lukemiselle ja omalle puuhastelulle jäisi vähän runsaammin aikaa. Kotitöihin tuskin sitä tulen kovinkaan paljon käyttämään, mutta huomasin kyllä, että eilen vaikkapa keittiö näytti siistimmältä ja viihtyisämmältä kuin aikoihin. Kun ei ole kiire, tulee huomaamattaan puuhanneeksi. Mutta osaan minä lötkötelläkin. Sitten kun MM-kisojen iltapäivälähetys alkoi, parkkeerasin sohvannurkkaan ja nappasin pojat kainaloon. Tai totta puhuen esikoinen oli silloinkin vielä kylillä, muuta ehti sitten myöhemmin mukaan. Ihanaa leppoisaa aikaa ja sitten vielä yhteinen ateria. Minulle on jostain syystä kovin tärkeää, että istahdamme saman pöydän ääreen ainakin kerran päivässä. 

Paljon on uutta, ja suurin osa siitä positiivista. Täytyy nauttia niin kauan kun tätä kestää!

8 kommenttia:

  1. Siis tuo rauhallisuus elämässä on niin parasta. Meillä esikoinen lähti aamujunalla kohti Kajaania ja mies on viikot reissussa, joten kotona taitaa olla melko hiljaista iltaisin. Minä, kaksoset ja koira. Ja luultavasti noistakin ainakin toinen on välillä reissussa kavereiden kanssa.
    En minäkään juuri viitsi aikaa kotitöihin käyttää. Pyykkiä tosin on pakko välillä pestä ja tiskit laittaa koneeseen, mutta siinä se.
    Ruokalistan teen aina viikoksi kerrallaan. Käytän pohjana koulun ruokalistaa siten, että se mitä tällä viikolla syödään koulussa, löytyy ensi viikolla kotoa omana versiona. Toimii hyvin, kun ei ole samaa ruokaa kahta kertaa päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on "kierrossa" parin viikon ruoat, mutta en ole älynnyt synkata niitä kouluruokiin. Täytyykin vakoilla netistä mitä koulussa on ja katsoa ettei tule samaa ruokaa kahdesti. Kiitos vinkistä!

      Nautipa rauhaisasta ajasta siellä, minäkin nautin täällä. Sitä paitsi viikonloppu on vielä vapaakin - siis pojista!

      Poista
  2. Minusta tuo yksi yhteinen ateria päivässä on hieno perinne. Tiedän perheitä, joissa kukin syö mitä jääkaapista löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mistä se juontaa, mutta näin musta on aina ollut hyvä toimia. Eilenkin sitten vähän joustettiin, että esikoinen sai olla kavereiden kanssa - syötiin yhdessä vasta kuopuksen iltapala-aikaan. Kuopuksen kanssa tankattiin heti koulun ja työpäivän jälkeen alle. Ja aina on joku lämmin ruoka, vaikka vaatimatonkin!

      Poista
  3. Kuulostaa tosiaan ihanalta arjelta, parhaalta :-D
    -Mullakin on sattumoisin molemmat pojat käymässä ja on mukavaa sivusta kuulla heidän veljellistä sanailuaan, no, äitikin saa osansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teillä on veljellistä sanailua.. meillä jatkuvaa kinaa ja kiistaa ;-) Mutta on niitä hetkiäkin, niin kuin eilen, kun katsottiin yhdessä yleisurheilua saman peiton alla.

      Poista
  4. Tuo yhteinen ruokahetki on hieno asia, meilläkin siihen pyritään , Teinipoika joskus niskoittelee , mutta taitaa silti tykätä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Meillä esikoinen joskus sanoo, kun kuopus ehdotti, että katsoisi tv:n lasten ohjelmia olkkarissa ja söisi samalla, että ei kyllä käy, me syödään kaikki yhdessä saman pöydän ääressä. Pieni hymy nousi mun kasvoille ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana