Sivut

tiistai 13. elokuuta 2013

Erittäin Tärkeä Päivä

Oi voi, nyt se on kuulkaas meidän vauvakin koululainen. Olen vannonut, että minusta ei tule sellaista "kylläpä sä oot kasvanut" ja "miten se aika oikein kuluukaan" -tätiä, mutta niinpä vaan on käynyt. Se sairaalasta toukokuussa seitsemän vuotta sitten kotiin kuljetettu kaksi kiloinen rääpäle aloitti eilen reippaana ja innoissaan koulun. Ensimmäisenä aamulla, kun sai silmät auki se totesi, että "kiva kun on koulua". Vähän myöhemmin pääsi suusta, että "mä en itekään usko tätä todeksi!" Niinpä! Minun viimeiseni. Kyllä koulun pihalla vähän silmäkulmatkin kostuivat. Siitä myös, miten reippaasti hän sitten asteli työmaalleni ihan itse ja pääsimme yhdessä lähtemään kotiin. Kuopus oli jo matkalla soittanut isälleen kun pyysi, ja kertonut tuoreimmat kuulumiset. Minulle asti ei sitten enää hirveästi juttuja riittänytkään, mutta jatkossa varmasti saan osani. 

Minun työpäiväni, varsinkin lomanjälkeisen säätämisen kera, tuntui ihan hävyttömän lyhyeltä. Mutta eiköhän siihenkin totu. Olimmekin sitten varsin pitkään kahdestaan, ennen kuin esikoinen kotiin joutui. Normaalistikin yhdeksännen luokan aloittanut teini tulee tätä nykyä monta tuntia meidän jälkeemme, mutta eilen hän vielä lyhyen ensimmäisen koulupäivän kunniaksi halusi lähteä käymään kavereiden kanssa lähikaupungissa. Hyvä, että maalaispojalla reviiri vähän laajenee. Helsingissä asuva kummi oli jo jossain vaiheessa huolissaan, että esikoisesta tulee kaupunkivastainen. Mutta hyvinhän tuo oli kummitädin luona viihtynyt ja ollut kuin kala vedessä töissä Kallio Block Partyissä, joissa oli osaanottajia tuplasti sen verran kuin meidän kylällä on asukkaita. Mutta on se kyllä maalainen ja kiltti ja natsiäidin kasvattama koska kuka 15-vuotias kysyy saunan jälkeen 21.45 lupaa, että saako avata television vartiksi? Nukkumaanmenoaika on kymmeneltä. No, tuo kysyi.






Kuopus oli tietenkin aivan innoissaan myös kännykästä, jonka esittelin hänelle sunnuntaina. Kaikki pitää tosin opetella alusta asti, säännöistä lähtien. Ei nimittäin ollut kuopukselle selvää, että vaikkapa soittaminen tai viestien lähettäminen maksaa. Myönnän häpeissäni, että pääsikin siinä tilipäivää edeltävässä alhossani sitten minulta suusta, että "Voi kuule, mikään tässä maailmassa ei oo ilmaista!" Sain saman tien näpäytyksen: "Onpas, marjojen ja sienien poimiminen. Ja kirjastosta lainaaminen." Bingo!

14 kommenttia:

  1. Lasten ja imeväisten suusta näköjään totuudet tosiaan tulee.
    Menenkin tästä mustaherukoita poimimaan pihalle, ne on ilmaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja omput!

      Mä kateellisena katon teidän puutarhan satoa. Toisaalta metsästähän sitä löytäis yhtä sun toista mutta kun on laiska vötkäle ;-)

      Poista
  2. Kyllä tuo koulun aloitus on niin jännää! Meillä ei koskaan asiasta ole edes niin kovasti tykätty, joten vaihtelevia tilanteita on ollut kouluun lähdöissä useamman kerran. Onneksi nyt ammattikouluun menevät mielellään ja hoitavat asiansa tyylikkäästi. Vaikka kyllä äidin silmät kun vauvat lähtivät omilla autoilla kouluun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tuokin vaihe on varmaan aika hurja! Minä jännitän, vieläkö esikoinen keväällä sitä mopoa havittelee. Täyttää marraskuussa 15 joten siirtyy kuitenkin tältä vuodelta. Salaa toivon, että mieli muuttuisi talven aikana!

      Poista
    2. Olipa jäänyt tekstistäni sana kostuvat pois tuosta silmien jälkeen, mutta olit ilmeisesti ymmärtänyt mitä tarkoitin. Meillä ei ollut kenelläkään mopoa. Esikoinen oli niin pitkä, että hänestä olisi tuntunut hassulta istua mopon päällä ja nuoremmilta se vain jäi sitten pois. Onneksi! Kyllä tuo auto sentään on vähän turvallisempi.

      Poista
    3. Minä todella toivon, että vaihe jäisi meiltäkin. Jospa tuo hujahtaa talven aikana sen mittaiseksi, ettei kehtaa mopon selässä kyhjöttää ;-)

      Poista
  3. Ihanaa, että mä en olekaan ainoa natsiäiti :-). Meillähän teini täyttää joulukuussa sen 15 ja kyllä: kysyy saako avata tv:n vielä vaikka nukkumaanmenoaika lähestyy. Tosin meillä se nukkumaanmenoaika on jo klo 21.. tai pikemminkin sänkyynmenoaika.

    Oikein kivalta ja jouhevalta kuulosti teidän "vauvan" koulunaloitus! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eilen illalla siitä sitten "tuntui oudolta olla koulussa" ja sama jatkui tänä aamuna. Ei oikein osannut selittää outoutta, mutta sitten totesi, että ikävähän siellä äitiä tulee. Ihan niin kuin tarhassa. Tyyntyi, kun laskettiin, että koulupäivä on kolme tuntia lyhyempi ikävöitäväksi kuin tarhapäivä ;-)

      Muakin helpottaa, että löytyy muitakin natseja. Meidän teini myös soittaa joka kerta että "saanko ostaa tilille mehua (EI limsaaa!!!) kun mulla on kauhea jano"... ;-)

      Poista
  4. Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin niin ryhtyisin kyllä natsiäidiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kannattaa ;-) Voisikohan sitä lanseerata uuden sloganin "Natsiäitiys kannattaa aina"?! Sillai sopivan matalalla miesäänellä, you know.

      Poista
  5. Musta tuntuu, että olisin natsiäiti, jos olisi lapsia. Mies on enempi sitä tuuliviiri-tyyppiä, joten todennäköisesti minusta tulisi myös natsivaimo (vielä enemmän kuin jo olen...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun täytyy (mun mielestä) olla, että lapsilla on selkeät rajat. Varsinkin, jos toinen on löperö. Meillä ei onneksi tätä ongelmaa ollut tai ole. Voin luottaa, että kuopus saa rakkautta ja rajoja myös isänsä luona.

      Poista
  6. Marjaana , tää ihana aikaa unohtuu joskus, mut ei sinulta, siksi että kirjoitat blogiisi ... minulla taitaa jo unohtua paljon, paljon, paljon kivoja tapahtumiam kun mun Vauva (nyt jo 32v. )meni enimmäiselle luokalle .. kyllä minä pidin joskus päiväkirjakin, mut sekin on jäänyt johonkin ...
    Sinulla on ihanat lapset ja en usko että olet "natsiäiti " ne ei osaa eikä rakasta lapsia niin paljon kun sinä ...
    Onnea teille ! Turvallista koulukäyntiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania sanoja, kiitos Nata!

      Olen huomannutkin, että tämä blogin pitäminen on vähän niin kuin julkinen päiväkirja, jää kuvat ja kaikki muistoksi. Pitäisi ehkä vielä printata nämä kirjaksi?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana