Sivut


perjantai 8. helmikuuta 2013

Viisi kertaa viisi

Yritin epätoivoisesti etsiä vaikka jotain haastetta johon vastata, kun muuten ei nyt oikein juttu luista. Kiki oli listannut viiden sarjoja erilaisista asioista ja taidanpa tehdä minäkin saman.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin.

Vesi
. Juon tolkuttomasti vettä.
Lääkkeet
ja luontaistuotteet, plääh.
Silmälasit.
Olen sokea kuin myyrä ilman lasejani. En varmasti löytäisi edes omia saati lasteni varpaita ilman niitä. Lapsista puheenollen: 
Lasten halit ja läheisyys
(no okei, pari päivää voi ihan hyvin mennä ilman...)
Lukeminen
. Ei kyllä varmasti mene päivääkään etten lukisi edes jotain. Nettiuutisia, lehtiä, kirjaa, jotain.
Kännykkä
on kuudes. Äidillä se vaan on!

Viisi kirjaa joita suosittelet muille.

Kirjoja on paha mennä suosittelemaan, jos ei tiedä ihmisen makua kirjallisuuden suhteen. Mutta tässä sekalainen kattaus:

Maxence Ferminen Lumi on ihana aikuisten satu
Daniil Harmsin Sattumia on absurdein koskaan lukemani teos. Aivan mainio!
Karel Capelin Puutarhurin vuosi on mahtava kaunokirjallinen opas puutarha-aloittelijalle ja oikeastaan ihan kenelle vaan.
Iselin C. Hermannin Suutelen postinkantajaa on kaikkien aikojen suosikkini. Täytyypä taas kerran lukea se.
Ja sitten dekkareiden ystäville vinkki: Lars Keplerin kirjat vievät yöunet. Eivät raakuutensa vaan hienosti rakennetun psykologisen jännityksen vuoksi. Ja päähenkilö, Joona Linna, on suloinen...

Viisi adjektiivia jotka kuvaavat sinua.

Vai joiden toivoisit kuvaavan... Nooh, älykäs, empaattinen, rauhallinen, värikäs, hupsu.

Viisi elämänohjetta jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa.

Minulla on oikeastaan vain yksi: Elä omannäköistä elämää, mitä se sitten onkaan. Älä piittaa muiden mielipiteistä. Ole rehellinen itsellesi ja mielellään myös muille, mutta ennenkaikkea itsellesi.


Paparazzi S-marketissamme...


Viisi lempiruokaasi:

Pasta erinäisten kastikkeiden kanssa. Kylmäsavulohi-, avocado-piparjuuri-, juustokastike. Lasagne. Cannellonit. Nam!
Juustot. Mikä vaan juusto, paitsi kevytversiot, hyi. Mitä enemmän rasvaa sen parempi.
Salaatit, joissa on juustoa. Tomaatti-mozzarella, feta- ja halloumisalaatti, avocado-mozzarellasalaatti, caesarsalaatti...
Mozzarellatikut. Ainoa ja paras einesruoka jota syön yleensä silloin, kun olen yksin kotona eikä tarvitse laittaa pojille ruokaa.
En keksi enää mitään, mutta rakastan hedelmiä, smoothieita ja jogurttia. Lasketaan ne ruoiksi. Kun kahvia ja punaviiniä ei kuitenkaan lasketa, vai?

Kävikö se nyt varmasti ihan selväksi, että rakastan juustoa?!?

***

Parasta ennen. Tuntuu yhä pahemmin siltä, että tämän kinkun parasta ennen -päivä on mennyt aikaa sitten. Riippuu ja roikkuu sieltä täältä ja terveyskin reistaa. Mutta toisaalta, luomu mikä luomu ;-) Pitäisikö sitä tällätä otsaan sellainen punainen -30% tarra? Niissä taitaa vähän tapauksesta riipuen lukea myös "Huomioi päiväys" tai "Poistuva tuote". Hitsi - tätä täytyy kehitellä!

Oikein riemukasta viikonloppua!

16 kommenttia:

  1. Tuo sinun elämänohjeesi on kyllä hyvä koska jos yrittää miellyttää kaikkia niin jää se oma elämä todellakin elämättä. Sitäpaitsi se on mahdottomuus.

    Juustoista pidän myös paljon, vaikka harvemmin tulee mitään erikoisempia ostettua vaan mitä väliä sillä juustoon aina juustoa!

    Mitä tuohon sun päiväys-juttuusi tulee niin koita nyt hommata ittelles vapaata ja käydä pyörähtämässä, niin näet etteivät moiset luulot pidä paikkaansa. Kaiken lisäksi olisi mukava aloittaa tää päivä kun pääsis lukemaan täällä sun Majallasi postauksia jotka alkaisivat tähän tyyliin: "Ette kuulkaa usko mitä toi meidän Raineri on nyt saanut päähänsä, se.......!" ;D

    Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...juusto on aina juustoa!

      Poista
    2. Mä taisin olla edellisessä elämässäni hiiri. Onneksi synnyin uudelleen puumana!

      Poista
    3. Hyvät viikonloput sinnekin,

      vapaat ja miehet tulee sitten aikanaan. Luulen, että olette kyllä kärkipäässä kuulemassa mitä on tapahtunut ;-)

      Siis sitten kun on.

      Poista
  2. Täytyykin kokeilla suosituksen mukaan postinkantajan suutelemista. Kirjaa siis. Täytyy varmaan kokeilla myös sitä avokado-kastikettakin, kun niin monessa blogissa olen siihen törmännyt :) Oikein hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä, ja olisi kiva tietää mitä tykkäsit!

      Mun avocadopasta on vähän erilainen: sipulia ja oikeaa tomaattia kaltattuna pannulle, hauduta mössöksi ja lisää Cantadoun piparjuurituorejuusto. Ihan viimeisenä sitten avocadon palat ettei lämpene ja tummu. Nam!

      Poista
  3. Elämänohjettasi kannatan, kyllä!
    Hyvää viikonloppua Majaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,

      minä koitan elää sen mukaan. Joskus sen ansiosta joutuu tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Mutta niiden ratkaisujen takana on sitten kyllä pitkällä tähtäimellä aika helppo seistä!

      Poista
  4. Mun blogissa on sulle haaste. Erityisesti just Sulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, pelastit mun huomisenkin päivän... Silloin nimittäin olisin joutunut rustaamaan sunnuntaille taas jotain sekavaa, kun runosuoni ei oikeasti syki - nyt voin vastailla noihin. Huomisen postauksen tuossa tehtailin ja voin paljastaa sen verran, että olet pääsemässä pallasvaloihin ;-)

      Poista
    2. :D Ööö... Oooo... Iiik ! Hauskaa. :)

      Poista
  5. Herranjestas, että voi ihmisellä olla laho pää. Luin tekstin, tulin kommenttilootaan, palasin lukemaan tekstiä, tulin takaisin kommenttilootaan... ja sitä rataa muutamaan kertaan.

    Niin se mun piti sanoa, että ei sun parasta ennen päiväys oo menossa umpeen vielä pitkään aikaan. Mäkin luulin joskus, että mun äidillä ei esimerkiksi ole mitään sellaista elämää. Mutta on sillä. Jotkut mummot ja papatkin vielä löytää toisensa. Ja silloin sitä vasta niitä parhaita aikoja eletäänkin. Joten höpö höpö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jollakin muullakin on laho pää! Syön alfaipoiinihappoa ja nyt myös MSM-jauhetta (jonka muuten kerrotaan auttavan myös vaikkapa nivel- ja f-kipuihin) mutta edelleen töllistelen pöhkönä työpaikalla ainakin kolme kertaa päivässä ja mietin että miksi mä tänne tulin. Siis en koko työpaikalle vaan sinne minne juuri sillä kertaa menin ja unohdin matkalla miksi.

      Asiaan. No, ajattelinkin sellaisessa perinteisessa "17-vuotiaana on neito kauneimmillaan" mielessä varmaan tän parasta ennen -asian, mutta sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tuossa iässä on kyllä kaunis ja kiinteä, mutta se iän tuoma itsevarmuus, se miten osaa itsensä kantaa ja itseään rakastaa, on vielä kauniimpaa. Sitten on vielä se (siis tämä) ikä, kun osaa rakastaa itseään vikoineen kaikkineen ja olla itselle armollinen. Se se vasta hienoa on ja hyvältä näyttää. Ehkä se on niin kuin Matti Nykänen totesi: elämä on ihmisen parasta aikaa?

      Poista
  6. Harms on kyllä ihana :) Pistän tuon 'postinkantajan' muistiin, kiitos vinkistä :P

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana