Sivut

torstai 14. helmikuuta 2013

Kotikokki täällä päivää!

Menköön tämä postaus vaikka tiistaina alkaneen ekopaaston kunniaksi. Ja sen, että kun on kotona kipeänä ei ole muuta tekemistä...

Päätin fiilistellä kesäkuista Kreikan matkaamme ja valmistaa itselleni herkullisen aterian. Itselleni siksi, että nirsot pojat nyt eivät koske pitkällä tikullakaan mihinkään "outoon ja eksoottiseen". Eikä tämä ollut edes eksoottista: anisporkkanoita ja lämmitettyä fetaa. Ylhäällä vasemmalla olevasta kuvasta selviääkin kaikki oleellinen, porkkanaviipaleet paistetaan pannulla - minä käytin taas sitä sitruunaoliivioljyä, ja sekaan heitetään anista ja lopuksi vielä köntti fetaa lämpiämään. Juuri Kreikassa oivalsin, miten herkullisia juustot ovat paistettuna. Jos anista ei ole tai ei pidä sen mausta, voi näistä tehdä vaikka aurajuustoporkkanat. Njam!

Itse asiassa totuus on ihan toisenlainen. Porkkanat olivat vähän nahistuneita eivätkä sellaisenaan kelvanneet enää edes minulle. Pestopastaa varten avattu fetakin siinä jo suunnitteli pilaantumista, joten pelastin koko satsin tekemällä siitä lounaan sillä aikaa kun pojat olivat poissa. Inhoan sitä, kun ruokaa joutuu heittämään hukkaan. Mutta se oli totta, että hyvää tuosta tuli. Vain ouzo puuttui. Vaikkapa kunnon aterian lisukkeeksi sellaiselle, joka ei kärsi flunssan aiheuttamasta ruokahaluttomuudesta tai muuten vaan syö kuin hiiri. Röyh!




Seuraavaksi inspiroiduin kokeilemaan miltä parsakaalin varsi maistuu. Idea Nooralta. Oli herkullista kevyesti höyrytettynä ja sitten vielä pannulla voissa paisettuna (kuva vasemmalla alhaalla). Pikkuisen oli pakko raastaa goudatyyppistä juustoa päälle. Pojat söivät edellispäivänä nuput ja minä sitten seuraavana sekoittelin sen mitä molemmista tähteeksi jäi. Se, että ruokaa menee valtavasti hukkaan on paitsi merkittävää ympäristön kannalta myös minulle ihan henkilökohtaisesti kun katselen ruokalaskuani.

Olen koittanut opetella suunnitelmallisuutta ja sellaista jatkumoajattelua. Edellispäivän ruoanloput voin aivan hyvin popsia pois seuraavana päivänä töissä. Sitten on vielä nämä jämäateriat, kuten nuo ylläolevat tai viime lauantain pasta, joita kehittelen nykyään ihan mielikseni, ja joille ei kyllä ihan hirveästi hintaa tule. Olen saanut näillä konsteilla ruokalaskumme ihan kohtuullisiksi vaikka luomua syömmekin eikä onneksi edes tunnu siltä, että kauheasti pitäisi mistään tinkiä. Paitsi herkuista, mutta ne jäisivätkin vain minun lanteilleni, joten se sopii ihan hyvin.

Amerikkalaista hapatusta tai ei: hyvää ystävänpäivää ihanat blogiystäväni!

***

Neliö. Suosittelin vähän aikaa sitten Ferminen aikuisten satua Lumi. Luin sen sitten itsekin uudelleen ja oli se kaunis. Päähenkilö uskoo seitsemän olevan maaginen luku. "Siinä on neliön tasapainoa ja kolmion huimausta."

8 kommenttia:

  1. Hyvää Ystävänpäivää sulle myös :-D

    VastaaPoista
  2. Samoin, hyvää ystävänpäivää ! @--}----

    (se on olevinaan ruusu...)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ja näyttää älyttömän hyvältä. Oikein hyvää ystävänpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  4. Hei kiitos kaunis, blogiystäväni, ja hyvää ystävänpäivää ihan jokaiselle!
    Tuo ruusu on upea, ja kyllä, ruoka oli hyvää, söin sitä vielä tänäänkin. Tarkanamarkan päivät: huomenna on tilipäiva ;-)

    VastaaPoista
  5. Oikein, oikein hyvää ystävänpäivää myös sinulle <3

    VastaaPoista
  6. Oikein hyvää ystävänpäivää ja kiitos. Pääsin juuri istumaan ja taas on lähdettävä jääkaapille -mä niin rakastan sua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin sua. Pääsin töihin joten nyt nää ruoka-aiheet loppuu. Ainakin toistaiseksi ;-)

      Hyvää ystävänpäivää sinnekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana