Sivut

torstai 20. joulukuuta 2012

Älä sinä turhia kainostele...

...joulu on kerran vuodessa vaan! No ei sitten kainostella.

Sitä paitsi sain eilen niin suloisia, kannustavia ja liikuttavia kommentteja, että voitte olla varmoja, että niillä porskutetaan ainakin seuraava vuosi! Kiitos vielä näinkin ihan joka ainoalle kommentoijalle!

Mutta miksi ihmeessä minulle iskee aina joulun alla pakonomainen tarve askarrella? Ennen se pysyi jotakuinkin aisoissa kun oli toinenkin aikuinen talossa. Joku etäinen vaisto sanoi silloin, ettei ihan kaikkia ideoita kannata toteuttaa kun niitä ei kuitenkaan kehtaa esitellä kumppanilleen. Saati että se kestäisi jos vieraat näkisivät. Nyt sellainen häpy on kyllä minusta kokonaan hävinnyt. Ihan tervehdyttävää, toisaalta. Tässä pari tämänvuotista kötöstystä, joille varmasti saisin Markus Kajonkin siunauksen.

Kuva on tarkoituksella otettu armeliaassa valaistuksessa...


Tällainen ekologinen ihminen kun olen, päätin innostua blogeissa kiertävistä joulutähdistä vain, jos löydän kotoa niihin valmiit materiaali. Joulupaperia en raaskinut käyttää tähän tarkoitukseen joten kaivoin vanhoja paperipusseja. Miten nämä minun kyhäelmäni ovat aina niin erinäköisiä kuin Strömsössä muilla? Minä jopa tarvitsin teippiä saadakseni nuo pysymään koossa. Esikoinen tuli kotiin ja kysyi "Onko nuo tähdet itsetehtyjä?" Innoissani siitä, että hän ehkä saattoi ajatella ne ostetun jostain, kerroin vaatimattomasti, että minähän ne tuossa joutessani kyhäsin. "No siltä ne näyttääkin, varsinkin tuo Alkon pussista tehty." Mistä se tuntee Alkon pussit, kysyn vaan!

Toinen jouluaskartelu, joka ei jostain syystä näytä samalta kuin esikuvansa, on Ennenvanhasta bongaamani ihana eteerisen näköinen piparihimmeli. Sen tekeminen oli täyttä murustusta tuskaa ja lopputuloskin on aivan kauhea. Sitä paitsi en keksinyt sille muuta paikkaa ja olohuoneen lampussa se on niin matalalla, että pipareihin iskee ohikulkiessaan päänsä tai nenänsä. "Miksi tuo tonttu syö tuota leipää?", kysyi kuopuskin. Öö, se on siellä siksi, ettei tekele muuten pysy tasapainossa. Ainoa positiivinen asia tuon väkertämisessä oli se, että ystäväni mies sai yhtä vaille täyden paketin rakastamaansa varrasleipää, palasina.


20. 

Markus Kajo kirjoitti aiheesta vallan oivallisen pätkän. Siinä kiteytyy olennainen:

"Se alkaa joululahjoista hermoileminen ihan kohta. Tosin lapsille tilanne on hieman helpompi. Vaikka lapsi miten kömpelön piirustuksen töhrystelisi, aina se on vanhemmille ilon aihe. Olipa puutyö tai käsityö tai joulukortti miten surkea tahansa, aina se tuo liikutuksen kyynelet silmiin. Itse asiassa sitä vuolaammin tuo, mitä kömpelömpi se väsäys on. Mitä jos päättäisitte, että tänä vuonna ette osta joulu-lahjoja. Teette itse.
(...) 
Jos kerran lapsen kömpelyys herättää sääliä, niin eikö ole huomattavasti säälittävämpää, että aikuinen, jolla on järki päässä ja vara valita, tällä tavalla alentaa itsensä ystävien vuoksi. Itse tehdyn lahjan kruunaa parhaiten itse tehty runo. Vaikkapa tällainen:

Joka raataa himassa
sill' on niska limassa.
Siksi istun tönössä
kaljahönössä."

(Pätkä lainattu  Markus Kajon Kettusen kirjasta.)

***

On muuten ihan mahtava laulu tuo, otsikon rallatus. nimittäin. Tjeu!

18 kommenttia:

  1. Naurattaa ihan kauheesti taas :-D Minäkin joka joulu yritän jotakin uutta herkkujen saralla, nyt ne oli kookostryffelit (ilman ohjetta...). Ei niistä ihan täydellisiä tullut!

    Mut hei, mä neuloin noin viidennet sukat ikänään siskolleni joululahjaksi - katotaan mitä se tykkää ;-)) Aion vielä neuloa myös äidilleni, joka on kutonut satoja ja satoja sukkia, mutta ei tällä hetkellä pysty neulomaan sairauden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi esikoinen tekee nuo syömäpuolen hommat ;-)

      Olen oikeasti sitä mieltä, että omatekoiset lahjat on ihan parhaita (pienellä varauksella...) Esim. just sukat ja muut saa mut kyllä lämpimäksi paitsi jaloista myös sydämestä. Tonttu jo kertoi, että yhdet on tulossa - ja voi miten ilahduin!

      (Mun kustannuksella saa nauraa...)

      Poista
    2. Nauran sun kanssa ja rinnalla, en sulle enkä sun kustanuksella; noo, mut sellaista myötäelävää... ystävä armain!

      Poista
    3. Mä ymmärsin kyllä, mutta kaunis tarkennus ;-) Enhän näitä kertoisikaan, jollen uskaltaisi antautua kanssanaurajaksi. Sitä paitsi on mukavaa, jos saa hymyn toisen huulille. Jatketaan!

      Poista
  2. Ihanat kötöstelyt! =) <3 Mulla oliskin tuolla puoli kulhollista piparitaikinaa jäljellä..... hmmm..... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee iglu! Tee iglu! (Ts. älä tee piparihimmeliä. Tai jos onnistut siinä paremmin kuin minä, älä ainakaan laita blogiisi kuvia ;-)

      Poista
    2. Älä yllytä yllytyshullua..... =D

      Poista
    3. En. (Mutta jos kuitenkin vähän? Ihan söpö pieni?)

      Poista
  3. Hyvässä valossa ne on esitetty, kun en ainakaan näe niissä mitään virheitä. Alkon pussinkin voi näköjään ottaa hyötykäyttöön. Pitäisiköhän mun alkaa myös vierailla siellä useammin? Tai jos vaan hakisin sieltä pelkän pussin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tänään mietin ihan samaa, kun tein joulujuomaostokset, että kehtaisiko sitä pakata pullot vaikkapa kolminkertaiseen pussiin ;-) Olis muuten ollut vientiä siinä Alkon ovella; aika ränsistyneen näköinen mieskaksikko kysäisi multa ja ystävältä, että "eikös kuulkaas rouvat korkata heti?"

      Joo, tää valaistus on tosi armelias tähän aikaan vuodesta.

      Pitäsiköhän sitä hyödyntää vaiks itsensä markkinoinnissakin? Ei vais, mä en ikinä, toistan, ikinä enää harrasta nettitreffejä. ( http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/09/nettitreffeille.html )

      Ei silti, että aiemminkaan olisi kuvaa ilmoituksissa ollut...

      Poista
    2. Kyllähän sitä voisi hyvin pakata juomat useampaan pussiin. Siis se olisi kauhea tilanne, jos joulujuomapussi pettäisi ja pullot kolahtaisivat maahan hajalle. Tosin mieskaksikko olisi varmaan imuttaneet sen minkä ehtivät sitä maasta. No, onhan toikin treffiehdotus, joten ole vaan imarreltu. Sinulla oli jotain, mitä heillä ei ollut. :D

      En oo koskaan ollut varsinaisilla nettitreffeillä, mutta suhteessa kuitenkin netin kautta löytyneen sulhoehdokkaan kanssa. Sitä iloa ja auvoa kesti kolmisen vuotta jopa. En siis tyrmäisi täysin, kunhan ei tarkoitus ole epätoivoisesti pariutua.

      Poista
    3. Mä etsin tasokasta seuraa, en spurguja ;-) Vaikka sitten netistä!

      Poista
    4. Ei me mitään etsitä, kun tasokas rinssi kolkuttelee meidän ovella hetkenä minä hyvänsä. :D

      Poista
    5. Mutku se on juuttunut ratsullaan lumeen :-(

      Poista
    6. Pitäiskö sitä käydä auttamassa sitten? Palelee vielä hengiltä ja ratsu kanssa. Voi hyvä ihme sentään minkälaisen kaakin se on oikein mennyt valitsemaan ratsukseen. :/

      Poista
    7. Mä olen varma, että se on valkoinen ratsu enkä mä edes näe sitä näin pimeässä. Sen rinssin on parasta (vaikka) kirota ihan hirvittävän kovaa ja kuuluvasti tullakseen pelastetuksi.

      Poista
    8. Itse asiassa sen on ihan pakko edes kirota osoittaakseen edes olevansa edes vähäisessä määrin mies oli ratsu minkävärinen tahansa. Ei lupaa kovin hyvää, jos vuosisadan rakkaustarina alkaa siitä, että nainen pelastaa prinssinsä lumihangesta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana