Sivut


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Miul on neuloosi - tai pali

Nyt on iskenyt neuloosi. Villatakkiepisodista lannistuneena päätin, että minun on parasta keskittyä pienempiin projekteihin. Onneksi ystävä tilasi itselleen huivin (langasta jonka väriä en saanut lähimainkaan tallennettua kuvaan). Pitsi-Baktus oli oiva välipala, ja nyt sormet syyhyäisivät päästä tekemään esikoiselle rastapipoa. Toin inspiraation lähteeksi uunituoreen kotimaisin voimin toteutetun Pipo on pääasia -kirjan, mutta vielä ei ole toimeksiantoa kuulunut. Minulla itselläni on huiveja ja hattuja niin että lampaat söisi, joten koitan vielä pidellä puikkojani ja odottaa josko käsky kävisi.



On minulla toinenkin neuroosi tai pikemminkin ongelma. Olen taas tänään menossa katsomaan haistelemaan yhtä asuntoa ja voi miten minä aina kerta toisensa jälkeen jaksankin innostua. Ja tulen sitten rytinällä taas alas. No, huvinsa kullakin. Ja huivinsa. (Saa silti pitää peukkuja!)


Nappilahja huivin tilanneelta ystävältä
Neuloosi-avaimenperä














Ja kolmas. Olen ajatellut liikaa viime aikoina. Päätä särkee. Ja ahistaa ihan pikkusen. Pitäisi jättää se niille, joilla on isompi pää. Asunnottomuudesta kertonut mainio kirja No ja minä, jonka jo aiemminkin mainitsin, kertoo ajattelemisesta kaiken oleellisen: 

”Elämässä on yksi häiritsevä juttu, juttu jolle ei voi mitään: on mahdotonta lopettaa ajattelemista. Kun olin pieni, harjoittelin joka ilta, makasin sängyllä, yritin tyhjentää mielen, ajoin ajatukset mielestä yksi toisensa jälkeen jo ennen kuin niistä tuli sanoja, tuhosin ne jo syntyessä, tuhosin niiden lähteen, mutta törmäsin aina samaan ongelmaan: kun ajattelee, että lopettaa ajattelemisen, ajattelee edelleen. Ja sille ei voi mitään.” (Lainaus siis Delphine de Viganin kirjasta No ja minä.)

Bingo!

***

Kuopus tulee tänään kotiin ja kyllä, minulla on rehellinen ikävä!
Ei ole ollut viikkoon loppukevennyksiä blogissakaan.

4 kommenttia:

  1. Se on hieno taito kun osaa tehdä käsillään vaatteita, siinä säästää ja saa ainakin mieleisensä. Omasta mielestäni on noi vaimon kutomat villasukat (joita turvakengissä kuluu) paljon parempia kuin ostolaiset, ainakin ne kestää pidempään.
    Se se olisikin mahtava tunne kun voisi viettää edes hetken että päässä ei pyörisi yhden ainutta ajatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaimon kutomat villasukat on taatusti paremmat kun kaupasta saatavat, olen myös aivan vakuuttunut siitä!

      Ajatteleminen on siitä hassua, että silloin, kun jotain pitäisi muistaa, ei päässä pysy sitten mikään. Muuta auta armias, kun haluaisit unohtaa. Tai olla ajattelematta. Ei onnistu sekään.

      Poista
  2. Takana isot 1700-luvun markkinat ja Seinäjoen käsityömessut...edessä olisi Takataskun joulupuodin avaaminen marraskuun lopussa...ja neuloosi aiheutti stressin...nyt on jotenkin täysin luomaton kausi. Täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, vilukissi, nauti luomattomasta kaudesta. Mua stressaa välillä neuloosi, kun en osaa päättää luenko vai kudonko. Ja jos luen, huutelee neule, jos teen tosinpäin, kutkuttelee kirja. Aina väärinpäin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana