Pieni potilas

Ei niin kauhean uljas viikko alkanut, vaikka sitä eilen toivottelin. Itse asiassa viikonloppukin oli jo aika kurja ja hurja. Kuopus oli edellisellä viikolla ti-to kotosalla, kun oli puolikuntoinen. Perjantaiksi meni kouluun ja kaikki oli ihan ok. Samoin lauantaiaamuna, kun lähdin käväisemään aamukahveilla kirpparikahvilassamme. Kun sieltä koitin soittaa hänelle, että anteeksi kun venyy, ei vastannut. Oli nukahtanut. Ja kun heräsi, oli olo kaamea. Iltapäivällä jo kuume huiteli 38,8ssa, kurkku oli turkasen kipeä ja päätä särki. 

Loppupäivä menikin sohvalla maaten, koitin huolehtia lääkityksestä ja nesteytyksestä. Viileä kääre otsalla ja torkkuja, välillä olo paranikin niillä vähän. Ruoka ei juuri maistunut, muutama pakastevadelma meni. Iltaa kohti oli vähän parempi ja rupesi - meillä molemmilla - tekemään mieli pizzaa, joten sellaisen hain, pitkästä aikaa. 

Hampsterikin juoksutettiin sohvalla (se ei syönyt pizzan jämiä, vaikka kuvasta voisi niin aavistella, vaan murensimme ne linnuille). Kuopus oksensi oman pizzansa ja ajattelin, että noro olisi rantautunut meillekin, jippii, mutta kyse taisi olla vain siitä, että söi liian tuhdisti typötyhjään vatsaan. Onneksi! Kyllä me tämän kanssa pärjäämme, jos valita pitää.

Sunnuntain meni samoissa merkeissä, mutta särkylääke onneksi helpotti oloa jo ihan kunnolla, paitsi kurkkukivun osalta. Taitaa tänään olla nieluviljelyn paikka. Ja minulla erityislyhyen työpäivän.

Välillä koitin vähän itseäni hemmotella

Toivotaan parempaa loppuviikkoa!