Sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

On siis kevät!

Aina, aina tulee tuosta mieleen se Tavaramarkkinoiden Kevät -biisi ja Hakaniemenranta. Ja salmiakki (joka näkyy myös kuvassa...)




Vuonna 1989, hehkeämpänä, mutta henkisesti ei-niin-hyvinvoivana, silloinkin. No, nyt ainakin aurinko paistaa, peipponen lauloi ja tänään bongasin ensimmäisen leskenlehden. Sitä oikeastaan tulin kertomaan:





Kuopus tuli kotiin, esikoisen kanssa on ollut leppoisa viikonloppu, se on ollut jopa kotona, juttutuulella ja ehti kanssani lauantaisaunaankin. 

Ensi viikko on töissä kiireinen, esimiesfoorumia, uuden kirjastolain esittelyä lautakunnassa, työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Mutta sopivat ne, koko ajan paremmin, kun kuopuskin kasvaa. Ihan parin viikon päästä se täyttää 11 ja esikoinen puolestaan lähtee ensin interrailille ja sitten muuttaa kotoa pois. Aika kuluu. Kevät kevään perään. Ehkä se aika on mun puolellani ja täältä pikkuhiljaa myös noustaan? Ihan niin kuin nuo kuvan leskenlehdet roskan ja kuivien korsien keskeltä.

14 kommenttia:

  1. Tuo on totta. Aina noustaan, vaikka välillä olisi kuinka vaikeaa. Ihanaa, että teilläkin on jo leskenlehtiä. Meillä on jo sinivuokkojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että näitä sai odottaa hirmu kauan - on ollut kylmä kevät. Ehkä se tästä jo kohta lämpenee. Ja muutenkin olo kohenee?

      Poista
  2. Leskenlehti on muutenkin lohdullinen - kun kukka kuihtuu, kasvaa komea lehti tilalle :) Ja mitähän mie tein tuona vuonna... asuin Helsingissä ja olin Postissa töissä. En tajunnut, miten hyvin asiat silloin oli ja haikailin muuta.
    Olon ja olojen kohenemista toivon sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä päin Hesaa olit Postissa? Me ollaan oltu siellä samaan aikaan! Mä olin Kontulan STS-pankissa ;-)

      Poista
    2. Asuin Malminkartanossa ja kävin Ilmalan postikeskuksessa töissä. Mutta ennen ku menin postiin ni mulla oli tili kyllä STS:ssä :) sittenhän oli edukkainta vaihtaa Postipankkiin, tietty.

      Poista
    3. Mä asuin Pasilassa ja yks tuttu oli Ilmalassa töissä, ettei just olis ollu postikeskuksessa kans. Samoilla huudeilla ;-)

      Poista
  3. Kauheata ajatella, että parin vuoden päästä meidän yo-kirjoituksista on jo 30 vuotta! *järcs*

    Aika kuluu, kyllä. Juuri tänä aamuna ajattelin, että alkaa vähitellen helpottaa äidinkin poismeno vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääk, meinaatko? Onko niistä tosiaan niin pitkä aika? APUA!

      Tervetuloa kotiin <3

      Poista
  4. Voi -ihana kuva :)
    Meillä oli juuri pari kuukautta aikaisemmin vietetty 1-vuotissynttäreitä <3 , harjoiteltiin ajamaan pienellä kolmipyörällä ja tutkittiin kaikki mahdollinen mitä vaan lumen alta olikaan paljastunut :D
    Ja tänään se "yksivuotias" kävi näyttäytymässä, ennen kuin lähtee ensi perjantaina kahdeksi viikoksi tyttöystävän kanssa maailman toiselle laidalle.
    Ollaan joskus AM:n kanssa huviksemme laskettu, että olen jo reilusti yli puolet elämästäni asunut ja elänyt hänen kanssaan - se on pitkä aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään tuosta kuvasta kans. Muistoja, muistoja - onneks on niitä <3

      Poista
    2. Mun tuli muistoista ja tuossa sun kuvassa olevista eväistä (ja kaverin kanssa fb:ssä käydystä krapulakeskustelusta) mieleen: joskus aikanaan, kun olin vielä nuori, nätti ja notkea, nyt olen enää... hmm..notkea (se tuli todistettua viime kesänä Pirkkalan Siwan edessä niin, että paikallinen nuoriso lähti karkuun, ei kestäneet keski-ikäisten joogaharjoituksia..), söin krapulaani balkaninmakkaraa ja Jaffa-keksejä. Vuorotellen. Toinen toisesssa kädessä ja toinen toisessa. Toimi hyvin ;)

      Poista
    3. Yäääk, mahtava yhdistelmä ;-)

      Poista
  5. Liityin lukijaksi.Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämåpimästi tervetuloa matalaan majaani, Kristiina!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana