Sivut

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sammakko savuaa jo

Tiedättehän sen ajatuksen sammakosta, joka pannaan veteen ja aletaan kuumentaa. Ensin on ihan mukavaa, lämmintä, leppoisaa. Sitten kuumenee, kuumenee, polttaa polttaa ja jossain vaiheessa, väistämättä, sammakolla alkaa olla jo aika tiukat paikat.

No, samaistun vahvasti sammakkoon. Siitä saakka, kun päädyin sisäilmasyistä tekemään osittaista työpäivää, olemme olleet enemmän tai vähemmän tukien varassa. Lapsilisän, elatustuen, asumistuen. Vaikka perisuomalaiseen tapaan palkasta on tapana vaieta, niin kerron nyt teille salaisuuden: minulle, korkeakoulutetulle kirjastotoimenjohtajalle jää 80% työviikosta käteen 1600€/kk. Ei siinä mitään, moni saa paljon vähemmän tai saman verran, vaikka päivä olisi pidempikin. Sitten kun tähän lisätään - jälleen sisäilmasyistä - Hurjan Korkea Vuokra, tätä nykyä 850€, on yhtälö suht selvä. Tänään tulee tili ja laskujen jälkeen siitä jää 300€, joka on itse asiassa enemmän kuin yleensä. Tuilla siis mennään. 

Olen etsinyt viisi ja puoli vuotta omaa riittävän puhdasta asuntoa, koska on täysin järjetöntä maksaa tuollaista vuokraa vieraalle. No, ei ole tärpännyt, kuten hyvin tiedätte. Ei edes vuokramarkkinoilla, joita niitäkin toki seuraan. Olen jo luopunut toivosta että tärppäisikään. Rivitalot ja muutama hassu kerrostalo, joita paikkakunnalta löytyy, ovat kovin vanhoja. Se ideaali, pienehkö hirsinen omakotitalo on ulottumattomissani. Vaikka vuokralla jo lyhentäisi aikamoista lainaa, käyttökuluineen omakotitalo on liki mahdottomuus. Pankinjohtaja ei taivu, ja ymmärrän sen hyvin. 


Mietteliääksi vetää!


Palataan sammakkoon. Reilu vuosi sitten hävisi esikoisen lapsilisä. Marraskuussa hänen elatustukensa ja nyt kuopuksen elatusapu tippui radikaalisti, tai on itse asiassa hetkellisesti katkolla kokonaan. Aika tukalaa. Odotan "innolla" kun esikoinen muuttaa pois ja tämä asunto on Kelan silmissä (ja ihan oikeastikin) meille kuopuksen kanssa kahdestaan liian suuri. Pieni asumistukikin kutistuu entisestään. Kuinkahan paljon sitä voi ihminen venyä ja vanua ja silti pysyä tolkuissaan? Ja pirteänä? Työkuntoisena?

Pahinta tässä on se, että tulevaisuus on tätä samaa jollei pahempaakin. Voin kertoa, että se näköalattomuus, toivottomuus, josta valtakunnan tasollakin puhutaan, on henkisesti tosi rankkaa.  Se herättää yöllä ja painaa rintaa päivällä. Luin juuri yhden kuntamme valtuutetun sanomana, että menot on vaan suhteutettava tuloihin. 

Niinpä niin. Helppohan se on sanoa.

Kun se sähkö nyt vaan on pakko maksaa vaikka se kallistuu kaiken aikaa. Puhelimet, netti, auto, lääkkeet, vakuutukset, ne vaativat joka kuukausi oman osansa. Ai niin, ja syödäkin pitää. Poikien ainakin. Olen jo kauan sitten lakannut käymästä ulkona syömässä. Pojat pääsevät joka toinen viikko äitini ja hänen miehensä kanssa pizzalle ja nauttimaan huoltsikan noutopöydän, joten eivät kinua sitä minulta. No joo, joskus käyn minäkin noutopöydän nauttimassa, salaattisellaisen, 6€. Hyi mua. Ja ystävän kanssa muuallakin, toisinaan, mutta hän on ruvennut tarjoamaan, että ylipäätään saa minut mukaan. Vaatteita en ole ostanut aikoihin itselleni ja jos ostan, kirpparilta.

Äitini avustaa meitä, jos joku isompi meno tulee (kuten vaikka auton huoltolasku tai nyt  viimeksi, kun piti ostaa kuopukselle jalkapallokauden alettua samalla kertaa talvella pieneksi jääneiden tilalle nappikset, pallo ja hanskat). Ihanaa olla kohta 47 -vuotias ja riippuvainen sekä yhteiskunnan tuista että omasta äidistä. Toisen luokan kansalainen. Yhteiskunnan elätti. Sammakko joka savuaa. 

Suokaa anteeksi vuodatukseni. Tämä selittänee osan menneestä ja tulevasta hiljaiselosta ja muutaman muunkin asian...

18 kommenttia:

  1. *hal* Sitten kehdataan sanoa, ettei Suomi ole luokkayhteiskunta tai että Suomi on vielä hyvinvointiyhteiskunta. En tiedä, mitä pitää tapahtua, että päättäjät heräävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      No sä tiedät meidän palkat hyvin omakohtaisesti!

      Hesarissa oli hyvä juttu tänään luokkayhtesikuntaan(kin)liittyen: http://www.hs.fi/elama/art-2000005167942.html

      Poista
  2. Niin, kun vielä tunnustettaisi se sisäilmasairaus. Vielä on liikaa kieltäjiä, mutta nykyiset homekoulut ja muut homerakennukset kasvattaa tänne kyllä koko ajan lisää sairaita,niin jossain vaiheessa on kieltäjienkin pakko katsoa tosiasioita silmiin. (Panevat luultavasti silmät sitten kiinni).

    Helppo on semmoisen sanoa, että menot tulojen mukaan, joka voi muuttaa pienempään asuntoon tarvittaessa.

    Sanat on pieniä, mutta lämpimiä aatoksia täältä sinnepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH, on ihanaa, että te blogiystävät olette olemassa ja ymmärrätte <3

      Sisäilmasairaudestahan tässä pohjimmiltaan on kyse. Jos ei sitä olisi, voisin itse vaikuttaa asioihin ja valita toisin.

      Niille sisäilmasairauskriitikoille tai kieltäjille toivoisin - jos olisin ikävä ihminen - omakohtaista kokemusta asiasta. Kummasti avaa silmiä ja ymmärrystä!

      Poista
  3. Täältä yksi - omakohtainen - latteus lisää: kaikki sairaudet ei näy päällepäin! Kuinka mua v...taakaan mennä käymään työpaikalla (vielä melkein viiden vuoden sairasloman jälkeen ei ole irtisanottu kun ei musta ole muita kuluja kuin työterveys, jota kyllä surutta käytän, enkä tod. häpeä), mulle sanotaan "sähän näytät tosi hyvältä!" Niinkö? No miltä mun sitten pitäisi näyttää (no joo, en mä 5-kymppisenä mikään prinsessa oo ;) )? Kuolata ja kouristella koko ajan? Onko jossain joku ohjekirja, miltä esim. just epileptikon kuuluu julkisella paikalla näyttää, että uskotaan sairaaksi? Miten sisäilmasairaan kuuluu käyttäytyä, että uskotaan olevan sairas ja oireilevan - muuten kuin, että oletettavasti henki ei kulje ja silmät vuotaa; siis pahimmillaan?

    Ja vähän samansuuntaisia ajatuksia on käynyt mielessä kuin sulla; niille jotka sanoo "kyllä sä selviät/pärjäät/pystyt jne jne, toivois välillä vaikka edes muutamaks viikoks samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia, niitä ehkä se avais silmiä. On niin helppo katsoa asioita ulkopuolelta.

    Jokaisella on toki omat vastoinkäymisensä, mutta nää krooniset perussairaudet, joista et vaan pääse eroon ja joiden kanssa elät päivästä toiseen ja jotka OIKEASTI rajoittaa elämää... No me tiedetään ja muut voi yrittää miettiä :)

    Mutta hyvää pääsiäistä tästä huolimatta. Paljon pääsiäismunia teille :D

    PS. Vieläkö Pokemonit on IN?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne taitaa olla jo vähän out ;-)

      Mutta puhut asiaa! Mäkin kärsin siitä, että sairaus ei näy ulospäin. Nuo sun mainitsemat tukkoisuus ja nenä- ja silmäoireet on ehkä näkyvimmät, sitten toki astman pahenema saattaa kuulua ;-) Mutta ne neurologiset (esim) ei näy mihinkään, aivosumu, päänsärky, palelu, lämmön nousu, kuumeilu... onhan näitä.

      Mutta näillä mennään, eihän tässä muutakaan voi. Samalla tavalla kun sulla, on ollut vaan pakko hyväksyä, että tällaista tää elämä nyt tästä eteenpäin on. Aina se ei ole helppoa, ei elämä eikä hyväksyminen, mutta minkäs teet? Shit happens!

      Niin, ja Pöllö, kiitos, ihana, kun oot olemassa <3

      Poista
    2. Kiitos itsellesi kun oot siellä <3

      Olisin piristänyt sua kuvalla, mutta kun en tiedä mistä ja miten saisin sen kuvan kun se on fb:ssä. Sisko oli jakanut sen mun seinälle. Siinä oli kuva kirjaston palautustiskistä ja siinä kyltti: "LASTEN JA NUORTEN PALAUTUKSET"

      Oli pakko kommentoida, että sitä olis tarvittu joskus -80-90 -lukujen taitteessa kun sisko ja Poika oli pieniä ja ne oli välillä yksiä riiviöitä...Varsinkin automatkat oli välillä yhtä kilpahuutoa niiden kanssa - kunnes ne hyytyi :)
      Onko teidän kirjastossa tuollainen palautustiski? Mun täytyy vinkata, että nyt tekevät meidän kirjastoon remonttia, niin tekevät sinne tuon palautustiskin, sitä varmaan moni kaipaa...

      Poista
    3. Hih, moni vanhempi varmaan tuollaista välillä kaipaisi ;-)

      Mutta meillä on vaan palautus ja lainaus, joista puuttuu kyltit.

      Poista
  4. Apua. Mulla jää käteen tasan saman verran ja painan pyhät ja viikonloputkin.

    Mutta toi ei ollut se oleellinen pointti. Vaan se, että vuokrakin on meillä täsmälleen sama. Joten osaan e-r-i-t-t-ä-i-n hyvin samaistua sun tilanteeseen. Ja ainaiseen kituuttamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota tarkoitinkin, että ei se palkka, niinkään (mulla vaan korkeampi lähtöpalkka akateemisen tutkinnon takia) vaan tää kokonaistilanne.

      Mutta mä tiedän että sä tiedät - ja tän jälkeen todellakin tiedän myös sun tilanteen, joka on vielä pahempi kun mun. Voi pylly, etten sanoisi!!!

      Koitetaan jaksaa!

      Poista
  5. Minä kun arvelin, että suomi on paras mahdollinen maa, että täällä asuu vaan rikkaita ja vieläkin rikkaampia kun kävele laivasta ulos tuoksuvina ja hyvin pukeutuneena. Arvelin niin kauan kun muutin tänne ja näin ettei se ole aina näin että kaikki on rikkaita . että on leipäjonossa satoja ihmisiä- huonosti pukeutuneita ja ei nii hyvin tuoksuvia. On velkautuneita ja työttömiä, on sairaita ja invalideja . Autetaan niitä niin vähän ettei ne kuole muttei enemmän . Joka on koko elämäni aikana saanut hyvät palkat, ne saa eläkettäkin hyvin ja matkustele hienoissa paikoissa mutta semmoinen maahanmuuttaja joka on saanut onneks 6 vuotta olla töissä lähihoitajana, ansaitse eläkettä alle 600 € ja kansaneläkettä alle 200. tästä yli puolet menee vuokraan ja laskuihin ja käteen jää parisatasta.. mutta minulla on se mies. Ja kaksistaan tullaan toimeen . eikä minä tarvitse mitään paljon olen myös nöyrää kun sinäkin rakas marjaana . Mutta olen aina sua miettinyt ja toivonut että sun tilanne paranis . Ehkä vaikka silloin kun pojat kasvaa ja saa työpaikat ja hyvät työpaikat ja ansaitse paljon rahaa ja rakenna sinulle talon jossa lampi lähällä ja ankat uimassa siellä tai joutsenet . Kaunis toive joopas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nata mlla tuli ihan kyyneleet silmiin. Sä olet kyllä ihana <3

      Hyvää pääsiäisstä ja kiitos ihanasta pupukortista!!!

      Poista
  6. Mä ymmärrän sua niin valtavan hyvin. Itse ollaan oltu niin samassa tilanteessa, vaikka on mieskin. Mutta molemmat pienillä palkoilla ja lapset ovat tarvinneet aina ja kaikenlaista. Toivon sinulle parempia aikoja tulevaisuudessa. Aina se aurinkokin jostain pilven raosta paistelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että paistelis!

      Kiitos Sari <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana