...hyvä kantarellivuosi.
Kävimme ystävän kanssa eilen ratsaamassa kantarellipaikkamme ja lähimaaston. Sieniä oli enemmän kuin koskaan. Saimme molemmat iltapalaksi herkkuleivät, tänään paistoin myös piirakan, vein äitilleni yhden satsin sieniä ja vielä illallakin aion herkutella leivällä.
Kyllä siellä alla on tumma leipä. Päällä sienet, jotka päästän ensin pannulla nesteestä, sitten lisään voin ja sipulin (ja varret). Alle ja päälle parmesania tai jotain muuta vahvaa juustoa ja ääntä kohti. Ah!
Samalla reissulla löysin elämäni ensimmäisen vattupaikan ja niitäkin olisi tarjolla ihan valtavasti. Harmi vaan, että olen maailman huonoin marjastaja. Sinni ei riitä, ei sitten millään. Lisäksi luonnonhomeet jo vähän vaivaavat. Aion silti käydä edes yhden tai pari rasiallista poimimassa, jahka tästä sisuunnun. Mustikoitahan olen perinteisesti ostanut tuttujen poimimana ja puolukallekin on jo "välittäjä" katsottuna. Mr Mansikan luomumansikat lepäävät pakkasessa.
Emmeköhän me näillä eväillä sitten taas pitkän talven pärjää?