Sivut

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Päivä paloasemalla

Olipas ihanaa eilen raottaa verhoja, kun maisema oli kuin satukirjasta. Lunta oli yön aikana tullut varmaan sen luvatun parikymmentä senttiä ja pitkin päivää hiljalleen leijaili vielä lisää. Ainoa, joka ei asiain tilasta ollut järin innoissaan, oli esikoinen. Hällä oli nimittäin draaman ja musiikin -täyteinen koulupäivä vielä lauantainakin ja piti ajaa pyörällä. Talvirenkaita ei siihen peliin ole vielä vaihdettu. Totesi, että tänään lienee sen aika. Niinpä vein hänet pyörineen aamulla kylille ja hoidin pienet kauppa-asiat samalla. Takaisinpäin tuo pääsi ihan itse. Kuopuksen kanssa kotiin palattuamme peittelimme auton ja ajattelin, että kököttäköön siellä vaikka hamaan maanantaihin saakka.



22.11.




Niinpä kävimme paloasemalla jalkasin, heittelimme lumipalloja ja nautimme valosta ja (märästä) lumesta matkalla. Olemme miltei aina menneet 112-päivään ja näihin muihinkin teematempauksiin katselemaan palomiehiäautoja. Tänä vuonna kuopus jo vähän etukäteen protestoi, että johan hän on kaiken nähnyt, mutta paikan päällä oli kuitenkin oikein mukavaa. Nyt kun on vähän kasvanut, niin pääsi oikeasti harjoittelemaan alkusammutusta sekä jauhesammuttimen että sammutuspeiton kanssa. Ja kyllähän se paloauton kyytikin sitten kelpasi, kun löytyi kavereita. Minä lurpin sillä aikaa kahvia ja jutustelin leppoisia. 

Kun esikoinen saapui kotiin, saunoimme ja otimme kaikin puolin varsin rennosti. Luulen, että tänään jatkamme aika lailla samaan malliin. 

Suloista sunnuntaita teillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Marjaana