Uppiniskainen valokuva

Sunnuntain koko kuva:

aamulla villasukat, sittemmin ei tarvinut enää. Ulkoruokinnassa. Hyvä kirja ja riittävästi kivennäisvettä.

Krassit alkaa olla kukkeimmillaan. 

No tein minä vähän muutakin: huomasin, että hautausmaalla oli tehty muutoksia. Uurnalehdon ja muistopaaden ympärille oli laitettu aita (tai sitä oli vähän muunneltu) ja paikalle oli tuotu myös penkki. Kävin istuskelemassa siellä ja tuli jotenkin hyvä ja rauhallinen olo. Isäni on päässyt metsään, mustikoiden ja puolukoiden keskelle, jossa oli eläessäänkin onnellinen. Hyvä, että hautasimme hänet tänne. 

Josta tulikin jotenkin etsimättä mieleeni, että eilen, kun kirjoitin täällä maalla olevan minun loppusijoituspaikkani, jokunen sitä epäili. Tai ainakin muistutti, että koskaan ei voi tietää miten elämä vie. Se kyllä periaatteessa on totta, mutta minulla on vahva luulo, että jään tänne. Jotenkin se vain vahvistuu sellaisten pienten arkisten ja sitten vähän tavattomampienkin juttujen myötä. Niitä sattui eilen muutama. Kun menimme äitini, hänen miehensä ja esikoisen kanssa paikalliseen pizzeriaan, omistaja katseli ympärilleen ja kysyi kuopusta nimellä: "Missä se on?" Me olemme perhe... kuulumme yhteen. Vitsaili sitten, että kaikki pizzat on syöty, jos hänen suosikkipoika ei ole mukana. 

Kun lähdimme vatsat pullollaan kaupan kautta kohti kotia, tervehdin yhtä asiakastamme. Suunnilleen minun ikäiseni nainen, jonka kanssa välillä hiljaisina iltavuoroina olemme intoutuneet oikein kovastikin juttelemaan kirjoista ja muutoinkin maailman menosta. Hän huikkasi, että "Onko kirjastontätillä vadelmia?" No niitä juuri ei ole, mansikkaa ja mustikkaa kyllä. Kerroin vielä, että jos hällä on hyvä paikka, otan koordinaatit mielelläni. Hänpä kaivoi takapenkiltä sellaisen kilon turkkilaisen jogurtin ämpärillisen vattuja ja antoi minulle. Noin vain. "Koordinaatteja en kerro, mutta ota sä noi, mä meen ostaan pakasterasioita ja keräämään lisää, koska niitä on ihan julmetusti." Ai että! Maalla on mukavaa!!!

Nyt te joudutte vähän kääntämään päätä ja olemaan niska kenossa, koska tämä kuva ei sitten millään suostunut kääntymään (tosi outoa). Aika veikeä tyyppi, vai mitä?