Sivut


tiistai 24. helmikuuta 2015

Ylös, ulos ja kuvaamaan - vaikka vesisikaa

Esikoinen pyörähti kotona yhden yön verran lähteäkseen tänään ystävän luo Pohjanmaalle. Pyykkiä piti pestä oikein urakalla, koska mökkireissun jälkeen oli jokunen vaate sen tarpeessa. Saunaankin päästiin. Leppoisaa oleilua siis yhdessäkin.

Minulla kävi myös hieroja ekstrakäynnillä ja toivottavasti nyt pari käsittelyä reilun viikon sisällä tekisi jotain näille jumeille. En ymmärrä, miksi puren hammasta. Peri aatteessa asiat on aivan mallillaan.

Löysin myös ihan liian kauan marinoituneen langan, joka on varmaan ainakin viisi vuotta toivonut pääsevänsä huiviksi. Vaikka väri on täsmälleen minua - ja syksyä - jostain syystä hyvää mallia ei ole vaan löytynyt. Nyt, kun sain inspiraation eräältä teistä, päätin, että tulkoon sitten vaikka Baktus, kunhan vaan pääsee puikoille. Hieronnan jälkeen piti tosin olla kutomatta, mutta kyllä tuo etenee ihan mukavasti. Esikoinen sai myös toimia lankatelineenä, kun halusin varuiksi tuon toisenkin vyyhdin keräksi. 






Mukavaa, että oli seuraa hetken. Mutta on mukavaa, kun taas saan jatkaa lomailua ihan itseksenikin. Tarvitsen vieläkin vähän tankkausta. Tosin nyt on huomiseksi ystävän kanssa sovittu kaupunkireissusta. Käymme kaupoilla ja syömässäkin ulkona. On jo aika poistua talosta. Tosin kävin minä eilenkin ystävän luona kahveilla ja hautausmaalla kävelyllä tarkoituksenani kuvata kappelia, jossa isäni siunattiin. Se on kaunis ja erikoinen rakennus. Kamera ilmoitti akun olevan typötyhjä ennen kuin ehdin ottaa ainuttakaan kuvaa. Kun tekstasin onnettomuudesta ystävälle, hän mietti, mitä universumi minulle koittaa ilmoittaa. "No tietysti sitä, että pitää jonain toisenakin päivänä lähteä ovesta ulos."


***

Jos tässä vasta liito-oravat herättivät mielenkiintoni, niin sen teki kyllä heti myös  "maailman suurin jyrsijä, kapybara eli vesisika". Ylikasvanut marsu? "Säyseää vesisikaa pidetään myös lemmikkinä. Siinä roolissa se on perin hämmentävä." (Niko Kettunen, HS) Tahtoo tuollaisen, ihan ehdottomasti!

14 kommenttia:

  1. Kapybara on ihana sana, paljon parempi kuin vesisika. Luin jostain lemmikkikapybarasta joskus, ja se kuulemma kyllä ihan kiintyy omistajiinsa, vaikka tuntuu aika pieniaivoiselta otukselta...
    Saan mieki olla tänään peräti neljä tuntia yksin... tai yksin ja yksin, kun on kaksi koiraa tuossa. Just lehdessä joku harjakoirankasvattaja sanoi, että omistajan ei tarvi olla sekuntiakaan yksin, jos sillä on harjis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis varmaan ensin hankkia omakotitalo ja sitten kapybara - ja ehkä pari kiito-oravaakin?

      Nauti niistä neljästä tunnistasi, mä aion jatkaa nautiskelua kunhan ensin heitän esikoisen 11 junaan ja käyn kaupassa. Hyvä kirja kesken, hassup puput seurana (mutta ne ei kyllä samalla lailla ole kun koirat, varsinkaan harjikset ;-)

      Poista
  2. Onpa aivan sun värinen lanka :) Baktus on onneksi helppo tehdä, sä teetkin pitsiversion näemmä. Mä olen tehnyt muutaman tavallisen, mutta niissä on pakko aina merkitä kerrokset paperille, että pysyn mukana lisäyksissä/kavennuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lasken tota ihan päässä. Onpahan puhdistavaa ja meditatiivista kun ei ajatukset juokse minne sattuu. Tosta tulee varmaan kiva jahka sen pingottaa, väri tosiaan ainakin on niin mua!

      Poista
    2. Mun pää on niin täynnä kaikenmaailman pilvilinnoja, että ei kyllä pysy kerrokset mukana :P

      Poista
    3. Oi voi... pilvilinnakerrokset... kuulostaa mielenkiintoisilta!

      Poista
  3. Munkin mielestä kapybara on ihana sana :) Ja on se eläimenäkin aika hellyttävä - "Lapset" kun just oli siellä kaukana maailman toisella laidalla, olivat käyneet eläintarhassa, siellä oli muun muassa kapybaroja. Niissä oli jotain.... olisin halunnut ottaa ne syliini.

    Puskissa; mä käytän kerroslaskimena semmoista "naksuteltavaa" henkilölaskuria, mitä käytetään monesti esim. jossain yleisötilaisuuksissa, kun pitää saada selville monta henkeä siellä on. Niitä saa mm. Clas Ohlssonilta. Ja onhan tietysti olemassa ihan neulojille tarkoitettuja kerroslaskimia, niitä on eri värisiä, mutta toi naksutin on musta hauskempi.
    Tossa päivityksessä http://helvetinpollo.blogspot.fi/2015/01/uudet-unisukat.html se näkyy :D (ei oo Marjaana tarkoitus mainostaa mun blogia sen kummemmin..)

    Mun pitää ruveta pakkaamaan, lähden loppuviikoksi parantamaan maailmaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainostaakin saa - koska naksutin kuulostaa hauskalta! Ja hei. hyvää maailmanparannusta. Saa nähdä tuntuuko täällä saakka.

      Kapybara on jotenkin hellyyttävä, mäkin voisin ottaa tuollaisen syliin, mutta aika jykevähän se on.

      Poista
    2. Mulla on yks kerroslaskuri, mutta olen huono käyttämään sitä :)

      Poista
    3. Mä lasken ihan päässä ;-)

      Poista
  4. Tosi ihanan väristä lankaa, odotan innolla näkeväni valmiin huivin.
    Sulla on kyllä ihan huippuloma ei muuta voi sanoa! Mutta olisiko kamerassa ollut sama ongelma kuin minulla oli valatilaisuudessa. Akku ei kestä kylmää, vaikka kuinka kotona katsoin, että se on täynnä niin Niinisalossa alkoi näyttää parin kuvan jälkeen tyhjää. Sisällä kuvat taas onnistuivat ihan hyvin. Olen ennenkin huomannut, ettei kamera tykkää kylmästä.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, mukavaa loppuviikkoa sullekin!

      Mun kamerassa saattaa olla tuo sama vika, ettei tykkää kylmästä. Mutta en kyllä tullut tarkastaneeksi kotona mitä akku sanoi, joten en voi olla ihan varma. Onneksi niitä on kaksi - akkuja siis - joten äkkiähän ne vaihtaa, paitsi silloin, kun on ulkona ja poissa kotoa.

      Lanka on kyllä huippu, koitan vähän himmailla ja kutoa pikku hiljaa, ettei hartiat aivan jämähdä.

      Poista
  5. Vesisika, vähänkö siisti!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä jos kuka voisit ottaa tuommoisen lemmikiksi, vai kuinka ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana