Sivut

maanantai 23. helmikuuta 2015

Valaistuminen

Luin kirjoituksen työn ja perheen yhteensovittamisesta, ja valaistuin. Pitkää päivää tekevät perheelliset potevat huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta molemmissa paikoissa. Eikö minun, jolla on pääasiallinen lapsivastuu, kuuluisi olla kahta kauheammin stressaantunut? 

No kun en ole. Ja syynä on tietysti tämä lyhennetty työpäivä. En ole ajatellut asiaa muutoin kuin siltä kannalta, että toimeentulo stressaa. Minulle totisesti sopii tällä hetkellä tämä vähän vähemmän töitä ja enemmän vapaata näin yksinhuoltajana. Ehdin tehdä töissä kaiken mitä pitää, mutta en koe, että teen "kahdeksan tunnin työt kuuden palkalla". Jonkun verran tilanne siis kuormittaa kollegoita, mutta toivottavasti ei liiaksi. Se, mikä itsestään selvästi on vähentynyt, on tiskissä olo. Käytännöllisesti katsoen torstain iltavuoroni ovat ainoita hetkiä, jolloin enää ehdin asiakaspalveluun. Se on kyllä harmi, koska asiakkaiden kohtaaminen on ehdottomasti työni suola.



Lomalaisen päiväkahvi



Mutta siihen oivallukseen. Tämän hetkinen työrytmi pitää pääni kasassa ja elämämme leppoisana. Mikähän sille olisi oikea hinta? Täytyy muistaa tämä, kun seuraavan kerran ahdistun vähistä rahoistani. Toisaalta onhan sekin totta, että kirjastoalan palkat, jopa näin "johtajatasolla", ovat hävyttömän huonot. Jossain toisin hinnoitellussa työssä tulisin toimeen osallakin palkkaa. Toki saan nyt jonkin verran kompensaatiota tukien muodossa ja veroprosenttikin on alhaisempi. Silti tietysti olisi onnellista, jos tämä olisi ihan puhtaasti oma valinta. Mutta sitähän se ei ole, vaan terveyden sanelema pakko.

Koitan epätoivoisesti keksiä tapoja, joilla kuluja saisi vielä vähän pienemmiksi. Sitten voisimme varmaan elellä ihan kohtuuelämää ja minunkin raha-ahdistukseni helpottaisi. Nimittäin sen verran iso oivallus tuo oli. 

Saa nähdä!

8 kommenttia:

  1. Nyt vasta luin tuon jutun, ja kylläpä pomppas silmille tuo "...ei vaadi ihmeitä" - muutamat etätyöpäivät ja liukuva työaika ja jos ei TOIMISTOLLA tartte olla koko päivää... joopa joo. Kuinkahan iso prosentti perheellisistä työskentelee jollain toimistolla, jossa ko. mahdollisuudet ylipäätään on? Ei onnistu liukuva työaika eikä etätyöpäivät sairaanhoitajalta, opettajalta, keittäjältä eikä monelta muultakaan. Että kyllä se ihmeitä toisinaan vaatii.
    Mutta aikansa kutakin, lapset kasvaa muutamassa vuodessa semmosiksi, että ne on vaan iloisia, kun aikuiset ei oo koko ajan siinä :) tietysti ellei niitä tee koko ajan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, likikään kaikista ammateista ei niin vaan etäpäivää oteta. Jos kohta asenteissakin on viilaamisen varaa sellaisissa, joissa se onnistuisi. Mullahan on kokemusta siitä, että etätyöluvan saaminen oli kyllä kiven alla. Mutta esim nyt perjantaina kun kuopus oli kipeä, tein töitä kotoa käsin ihan jouhevasti. Toki kaikki hommat ei onnistu, mutta kirjojen tilaaminen kyllä.

      Poista
  2. Minä jo valmiiksi stressaan ensi syksyä, kun pitää taas aloittaa viiden päivän työviikko. Olen niin tykännyt tästä nelipäiväisestä työviikosta, varsinkin kun tuntuu, että nytkin teen töitä jotenkin puoliteholla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle sopii myös joustava viikko - yleensä teen neljä päivää ja lepään pe-su kotosalla. Kroppa kestää sitä ainakin toistaiseksi. Mutta sitten on mahdollista välillä tehdä enemmän ja pitää sitten vapaina ylityötunnit. (Niin kun vaikka nyt, kun lomapäiviä oli neljä ja halusin kuitenkin koko viikon loman. Viiden tunnin ylityöt on helppo kerryttää.) Aika kiva!

      Miksi sä muuten palaat viiden päivän viikkoon? Raha?

      Poista
    2. Ei kun pienin menee kolmannelle luokalle. Olen kyllä pohtinut, että neuvottelisin tuosta vielä. Rahallisestihan se ei mun suuressa palkassa ole kuin muutaman satasen ja verot kompensoi hyvin.

      Poista
    3. No samahan se meillä ja heinäkuussa päättyy se Kelan kompensaario... Mun työnantaja suhtautui hyvin tässä taludellisessa tilanteessa: kaikki raha on kotiinpäin, siis heillä. Toivottavasti sullakin, jos haluat jatkaa!

      Poista
  3. En ole lukenut artikkelia, mutta tunnistan sinun kirjoituksestasi omia ajatuksiani. Vaikka rahaa jää uupumaan siitä "normaalipituisen päivän" palkasta, niin toisella puolella puntaria on (minulla) oma terveys ja se aika, jokajää omien ja perheen asioiden hoitamiseen. Minusta kaikki saisivat tehdä lyhyempää työpäivää (mieluiten sillä täyden päivän palkalla), näin ihmisillä olisi aikaa hengähtää työn jälkeen ja työtäkin riittäisi varmaan useammalle.

    Ja jotta kenelläkään ei olisi paineita, niin tietysti ne, jotka haluaisivat tehdä töitä enemmän saisivat tehdä niin paljon kuin haluaisivat ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tätä ajoin takaa - ja toteutan omassa elämässäni. Tosin vähän käytännön pakosta, tämän altistumisen takia, mutta muutenkin kyllä voisin leppoistaa jos siihen varaa olisi. Nyt vaan on pakko. Ja sitten yht äkkiä valaistuu ja tajuaa, että vaikka rahattomuus ahdistaa, meillä on niin paljon, ja osittain nimen omaan siksi ,ettei ole kiire tai stressi tai ylitöitä.

      Joten jokaisessa pilvessä vissiin sitten on se hopeareunus?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana