Sivut

lauantai 29. marraskuuta 2014

Tunteikas päivä

Parin kotona vietetyn päivän jälkeen oli ihan pakko päästä ihmisten ilmoille. Hyppäsimme kuopuksen kanssa ystävän kyytiin ja vein hänet isälleen samalla kun itse jäin hoitamaan kaupunkiasioita. Koitin toisella silmällä ja korvalla seurata myös eduskunnan toimia täysistunnossa ja nimenomaan eräässä tietyssä äänestyksessä. Pitihän sitä sitten pyörähtää kuohuviinikaupan kautta, niin hyvä tämä uutinen minun mielestäni on. Mutta senhän te jo tietysti tiesittekin.

Eikä tässä vielä kaikki: törmäsin äitiini, ja kävimme sitten ihan tuoreeltaan kilistämässä kuohuviinilasilliset ja rupattelemassa kuulumiset - kerrankin ihan kahdestaan. Äidiltäni saimme myös esikoisen kanssa upean sateenkaarikynttilän, jota poltinkin sitten kotiintultuani koko illan. Jotenkin oli silmät kosteina varsin herkästi uutisia katsoessa ja lukiessa. Vein esikoisenkin ystävälle yöksi, joten sain nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta oikein kunnolla.  Sen verran sanottakoon hänestä, että toivoi saavansa pullon alkoholitonta kuohuviiniä, jos kansalaisaloite etenisi. Arvatkaa olenko ylpeä teinistäni?

Tänään on taas käväistävä kaupungissa, tällä kertaa kipputoreilla, koska esikoinen tarvitsisi puvun. Kevään päättäjäisiin lainasimme ystävän pojalta ja saman teemme nytkin, jos ei kapungissa tärppää. Nyt on vaan vähän useampi tilaisuus, joihin sitä tarvitsisi, niin olisihan se kätevää olla ihan omassa kaapissa. Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet sekä koululla että Nuorisovaltuuston kanssa ja kevään vanhojen tansseihinkin häntä on pyydetty, kun poikia on aina liian vähän. Saa nähdä. Mutta sitten taas jatkan rentoilua ja leppoisaa oleskelua itsekseni, esikoinen jää mummille. Kuopus tulee vasta maanantaina, esikoinen jo huomenna.





Tästähän tuli oikein jatkokertomus. Ihmeekseni osasin virkata jonkinnäköisen "merimieslakin" Pikku nälälle. Onneksi he eivät kuopuksen kanssa ole kovin kranttuja mitä tulee noiden kötöstysten ulkonäköön. Myös "esihistoriallista asua" toivottiin ja sen nyt oli ihan helppo nakki.


***

Ravinto. Minulle ruoka ei ole pelkkää ravintoa, polttoainetta. Se on myös suuri nautinto, ja niin minä sen haluan olevankin.  

10 kommenttia:

  1. "Esihistoriallinen asu" :)) kaikkea se poika keksii... ootko kopioinut merimieslakin tyylin A.Ankalta? Hieno on, eikä näytä edes olevan hakaneulalla päässä kiinni :)

    Ravintonautinnosta tuli mieleen, että muistin taas sinua sillon siellä Emotion-liikkeessä, kun näin siellä myytävän lahjapaketeissa luomusuklaata, semmosia pieniä erimakuisia minilevyjä. Maksoi vaan 13 euroa, aika suolainen hinta suklaasta...

    Millä te muuten teitte nauhanreiät niihin linnunpipareihin? Mulla on nyt murskattua maapähkinää ja kuoretonta kauraa sekoitettuna, ja rasva lämpiämässä huoneenlämpöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilli tms sojottamaan pystyyn ja pari kertaa piti tarkista jähmettymisvaiheessa että pysyy pystyssä. Hyvä tuli!

      Tuo esihistoriallinen nauratti muakin. Onneksi poika on isällään niin saan vähän taukoa tuost anäpertämisestä ;-)

      Ehei, ei 13e valmissuklaita, todellakaan. Itetehtyyn on varaa mutta ei muuhun,

      Poista
  2. Olispas tosi nautittavaa istuskella ihan kahestaan lasillisella ja kun vielä sai kilistellä ihanalle asialle. Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli! Eilen oli koko illan sellanen onnellinen virne naamalla ja tosiaan uutisia katsoessa tuli pari liikutuksen kyyneltäkin vuodatettua!

      Poista
  3. Ihana Pieni nälkä :) Ja kyllä mullakin silmät valui.. ollaan me hassuja :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se toisten ihmisten vilpitön ilo ja onni - jopa pieni epäuskokin, sai mut kyllä kyynelehtimään. Ollaan vaan hassuja porukalla ;-)

      Poista
  4. Tuosta alkoholittomasta kuohuviinistä tuli mieleen naapurin poika reilun 20 vuoden takaa. Hän kerran kaupassa huusi äidilleen hyllyn toisesta päästä kirkkaalla lapsen äänellään, että "ostettaisko äiti tänään sitä lasten tappajaa". Kyse oli "Lasten samppanjasta", ihan limsasta tms. (meillä ei sitä koskaan ollut kun isä oli limsatehtaalla töissä), joka oli pullotettu vähän niin kuin samppanjapullon tapaisesti, mutta sellaiseen kirjavaan muovikääreeseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihana tarina!

      Mun serkkuni puolestaan huuteli kaupan käytävillä isäänsä Simoa. Ei osannut sanoa s-kirjainta, vaan lausui sen h:na: himo-ihi!

      Poista
  5. Toi esihistoriallinen asu on ihan ykkönen ja mietin että paljonkohan se maksaisi isommassa mittakaavassa?
    Olisi meinaten aika reteetä patsastella tuo yllä varsinkin kesäaikaan (siis vain pelkkä tuo asuste) kun tänne saapuvat kesämökeilleen ne jokakesäiset, itseään parempina pitävät kaupunkilaiset :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kudottuna tuollainen varmaan kutittaisi, mutta kankaasta valmistettuna olisi kyllä ihan ässä teidän selkosille!!!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana