Sivut


torstai 2. lokakuuta 2014

Herra Hakkarainen

Eilinen oli jo parempi päivä, Tai ainakin vähemmän kiireinen. Jos esikoinen sairastui vanhempainillassa, en minäkään sen jälkeen hyvin voinut. Huomaan, että elimistö kestää tämän 25 viiden viikkotunnin työrupeaman ihan suht hyvin yleensä, mutta heti jos tulee jotain ylimääräistä, meinaa tulla stoppi. Esimies soitti ja kysyi josko lähtisin strategiapalaveriin juuri samaan paikkaan josta edellispäivänä oireemme saimme. Kieltäytyin kunniasta, koska olo oli aika toistaitoinen muutenkin. Koitin haukata happea kesken päivän ja kävin jalkapatikassa tilittämässä kassamme ja hoitelemassa juoksevia asioita muutenkin. Silti jouduin lähtemään suht varhain kokonaan pois. Mutta tänään iltavuoron jälkeen alkaakin sitten viikonloppu. Iltapäivä ja ilta oltiin ihan rauhassa kotosalla, mitä nyt ystävä pistäytyi kahvilla.

Esikoista harmittaa selvästi, nyt kun oireet ovat alkaneet. Alkusyksy kun on mennyt varsin hyvin koulunkäynnin ja altistuksen tasapainon suhteen Nyt kesän puhdistava vaikutus taitaa olla muisto vain ja elimistö on jälleen kovilla. Olisi halunnut eilen lähteä kaverin kanssa illalla ulos, ja vaikka tämä sairaus tavallaan on eri juttu kuin poissaolot muun sairauden takia, en hevillä anna lupaa. Sai sitten kuitenkin lähteä hänkin haukkaamaan happea, kun sovimme, että koittaa huonosta olosta huolimatta mennä huomenna kouluun. On tämä vähän hankala tilanne. Onneksi luokanohjaaja suhtautui Wilmaviestiini oikein hyvin ja sovimme heti ensi viikolle tapaamisen, jossa kerron tarkemmin esikoisen tilanteesta hänellekin ja annan tietty lääkärinlausunnon ja labrakokeiden tulokset. Eiköhän tämä tästä, vaikka vähän meinaa ahdistaakin tämä. Taas.







Mutta kuopus ei masenna - tuo hassu Herra Hakkarainen. Poika on oikeasti ollut koko ikänsä niin kiltti ja kuuliainen, että olin salaa tyytyväinen, kun selvisi, että oli tehnyt vähän töllöntöitä. Ihmettelin, kun purukumit katosivat repusta pikavauhtia. Kummastelin myös, kun vatsa oli aika ajoin vähän löysällä. Nooo, laskin sitten yksi plus yksi yhteen ja totesin, että saa rangaistukseksi syödä syyslomaan saakka ksylitolpastilleja, joista ei pidä yhtä paljon kuin purkasta. Eilen katsoin, että niitäkin oli syöty enemmän kuin oli sovittu. Keskustelimme asiasta, ja sanoin, että nyt laitan vain yhdet huomista varten. "Laita vaan yksi, mä en ole ansainnut kahta."

Oih!

4 kommenttia:

  1. Kyllä ne töllöntyöt tulevat jokaisen lapsen mieleen, vaikka olisi kuinka kiltti. Eikä tuo nyt sentään ole sieltä pahemmasta päästä.....
    Mutta uskon kyllä tähän ksylitolin voimaan. Itselläni oli reilu kaksi vuotta väliä hammaslääkärikäynnillä ja löytyi vain yksi reikä, joka sekin vanhan paikan alla, eli purkka on ollut hyväksi. Koko ajan mä sitä kyllä jauhankin. Tosin hammaslääkäri sanoi, että tässä iässä hampaat eivät juuri enää reikiinny.....hyvä sekin!
    Kurjaa tuo esikoisen altistuminen ja huono olo. Hänelle kun koulu tuntuu olevan hyvin tärkeää, niin olisi mukava päästä sitä käymään.
    Sinulla on ihanaa, kun alkaa viikonloppu vaikka niinhän minullakin tavallaan. Tosin tuo porukka on uusi jonka kanssa lähden reissuun, joten jännitystä on ilmassa.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein antoisaa reissua sulle ja mukavaa viikonvaihdetta samalla.

      Aika pieniähän nuo kuopuksen töllöntyöt tosiaan ovat, lähinnä sellaista semi-tottelemattomuutta. Mutta pitää tarttua heti ja jutella ja käsitellä. Ihana oli huomata, että oikeustaju on tälläkin kaverilla jo varsin kehittynyt.

      Esikoinen meni tänään kouluun kokeilemaan, saa nähdä miten käy, kun on superpitkä päivä. Meni kahdeksaan ja pääsee neljältä (onneksi on pari hyppytuntia, käskin sen mennä ulos kävelemään). Sitten tulee mun luo kirjastolle syömään ja puoli kuusi alkaa venäjän kurssi. Seitsemältä on vapaa... Saa nähjdä miten äijän käy!

      Poista
  2. Mie kans uskon ksylitoliin. Ei oo mejän lapset olleet korvatulehduskierteessä, esikoinen sai ensimmäisen korvatulehduksen vasta viisivuotiaana mentyään päiväkotiin... mutta liikahan on liikaa siinäkin.

    Jospa se viikonloppu palauttaisi teillä taas tasapainon? Toivotaan niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mä sanoin esikoiselle, ja viikon päästä jo alkaakin syysloma. Saa kroppa taas vähän lepoa. Mäkin ajattelin pitää vähän lomaa (ma-ke?) joten vötkistellään kahdestaan. Kuopus on isällään koko loman.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana