Sivut


perjantai 12. syyskuuta 2014

Loukussa

Vaikka aamu kipeän illan jälkeen oli paljon parempi, huomaan, että homesairastaminen vie mielialaani toden teolla alaspäin. Välillä tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tällä hetkellä olen taas huolissani raha-asioista. Tein ensi vuoden talousarvioesitystä ja juttelin esimieheni kanssa työajastani, kun henkilöstösuunnitelma piti saattaa palkanlaskentaan tiedoksi. Lakisääteinen oikeuteni lyhennettyyn työaikaan päättyy ensi heinäkuun loppuun, mutta terveyteni tuskin antaa periksi jatkaa tuolloin täysipäiväisenä. Tai kyllä minä niin voisin tehdä, mutta sairaspoissaoloja tulisi taas entiseen malliin ja olokin olisi iltaisin taatusti paljon kehnompi. Minä en halua sitä, joten kysyin, uskooko minulla olevan mahdollisuuksia anoa jatkoa ja pitää tämä lyhyempi työpäivä myös kesän jälkeen.

Tässä kuntataloudellisessa tilanteessahan sen ei todellakaan uskoisi olevan mahdotonta. Kuka työnantaja kieltäytyy siitä, että työntekijä tekee saman työn pienemmällä palkalla? Okei, kärjistän vähän, koska on asioita joita en lyhennetyllä työajalla tee entiseen malliin: asiakaspalvelu ja kirjojen hyllytys. Ne kuormittavat nykyisellään enemmän kollegoita, mutta kaikki johtajan hommat hoidan kyllä. Se mikä on totaalisen väärin, on, että taloudellinen tappio kaatuu kokonaan minun niskaani. Olen kurkkuani myöten täynnä sellaisia ajattelematta heitettyjä letkautuksia kuin "kelpais mullekin, lyhempi työpäivä" ja "ei mulla vaan ole varaa lyhentää työviikkoa". Jooei v*ttu minullakaan ole, mutta minkäs teet?

Heinäkuun jälkeen tipahtaa vielä se Kelan pieni (alle 100€) osittainen hoitoraha pois, joten luvassa on entistäkin tiukempaa. Tähänkin saakka on saanut joka pennin laskea ja ostoksia miettiä. Kaikki, ihan kaikki menee ruokaan ja välttämättömiin laskuihin. Yritin selvittää onko mitään osasairauspäivärahan tyyppistä joka auttaisi edes vähän tässä tilanteessa, mutta ei ole ei. Joten helpotusta ei ole näkyvissä. Vain halvempi maja keskustassa auttaisi, mutta sitä ei ole eikä vissiin tule. Kävin eilen taas katsomassa yhtä ulkoa päin ja myös pohjakuvaa omistajan kanssa. Ensi viikolla pääsen sisälle saakka, kun vuokralaiset palaavat maisemiin. Kyllä minä jo etukäteen tiedän, ettei siitäkään mitään tule, mutta mentävä on. Kaikki kivet on käännettävä. Lisäksi minulla ei varmaan edes olisi tähän varaa.



Lukion kirjoihin uppoaa ihan sievoinen summa rahaa...


***

Mutta on niitä ilonaiheitakin: esikoinen ei tänä syksynä vielä ole alkanut saada oireita koulullaan. Sormet ristiin, että tämä suuntaus jatkuu niin pitkään kuin vain mahdollista. 

Se myös täytyy muistaa, että minäkään en juuri nyt saa töissä jatkuvia pahoja oireita kuten ennen. Syitä voi olla useita: elimistöni kestää paremmin, kun vietän töissä entistä vähemmän aikaa ja se saa levätä ja puhdistua pidemmän viikonlopun aikana. Toinen syy voi olla keväällä hankkimani ilmanputsari. En suostunut enää luopumaan siitä, vaikken voi ihan sataprosenttisen varma ollakaan, johtuuuko oireiden väheneminen siitä. Myös se, etten enää käyttänyt työhuonettani lainkaan ja nyt sen vaihtaminen kollegan kanssa on varmasti helpottanut oloani myös.


Luojan kiitos en ole joka ilta yhtä kipeä kuin toissailtana!

Ja siitä myös, että nyt on viikonloppu. Minulla!

10 kommenttia:

  1. Ihmisten kateus sairaudesta (tai lähinnä niiden johdosta saaduista helpotuksista) on ihan käsittämätöntä. Monta kertaa mieki sain sanoa että vaihtaisin riemusta kiljuen lyhyet työpäiväni terveisiin pitkiin päiviin. Nyt ei oo enää ketään valittamassa.

    Tosi hienoa se pojan oireettomuus! Onhan se aina parempi, jos voi koulussa olla :)

    Ja alakulolle huutia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en voi myöskään ymmärtää sitä kateutta. Ihan samalla tavalla olen ajatellut vaihtavani milloin vaan osia edes hetkeksi, niin tietäisi mistä puhuu. Mä tässä keräilen taas palasia viikonlopun aikana, halin poikia niin eiköhän tää tästä.

      Poista
  2. Näin unta neljästä hassusta enkelistä. Otan sen hyvänä merkkinä eli paremmat ajat koittavat varmasti meille kaikille tavalla tai toisella raskautetuille. Myös sulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Nollis, lähetä sä se hassuin mulle ja pidä ite loput, koska sä (tai te) tarvit niitä vielä enemmän kun mä just nyt!

      Poista
  3. Se on muuten kumman totta, että kun joku asia on huonommin, niin alkaa miettiä kaikkia muitakin. Olen huomannut saman tuon sairastamisen osalta miehelläni. Kun hänellä on enemmän särkyjä, on kaikki asiat tosi huonosti.
    Kyllä sä ja pojat pärjäätte! Taloudellisesti tuntuu, että kaikilla on nykyisin tiukkaa ja tiukemmaksi menee. Onneksi tuttavapiiriin ei kuulu kovin montaa hyvin toimeentulevaa ihmistä niin ei kateuden piikki pääse yllättämään.
    Tee ihmeessä lyhyttä päivää niin kauan kuin se on vähänkin mahdollista. Se on varmasti suuri syy sinun parempaan oloosi.
    Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, mukavaa viikonloppua sinnekin!

      Minäkin uskon, että lyhyt päivä on suurin syy siihen, että voin paremmin. Vaikka rahattomuus ahdistaa, täytyy kuitenkin muistaa, että terveyttä ei voi rahalla mitata. Olin eilenkin illalla varsin kipeä ja mietin nyt, että jos pitäisi valita se olo taikka parempi rahatilanne, niin eipä sitä tarvitsisi kahta kertaa miettiä.

      Se vaan on sääli, että homesairaat tosiaan tipahtavat kaikkien turvaverkkojen läpi.

      Poista
  4. Olet niin niin oikeassa! Voi kun voisi sormia napsauttamalla auttaa ja saada asioita paremmiksi. Homeenkin pois. Mua aina sieppaa, jos näen jossakin kodissa koristeen sweet home...just niin. Mä muuten käytin omalla luppiksellani (kanillani) vain revittyä sanomalehteä. Revin sen suikaleiksi ja se ajoi saman asian kuin mitkään purut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti säästövinkistä ;-) Nuo meidän tuholaiset söisi kaiken sanomalehden ja kakkisi sitten pelkkää painomustetta...

      Home sweet home - niinpä. Aikamoista ironiaa monissa tapauksissa. Mutta eteenpäin. Mukavaa viikonvaihdetta sinne Pohojammaalle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana