Sivut

lauantai 13. syyskuuta 2014

Jänis lentokoneessa

Elimistössä on  käynnissä jotain omituista. Keskiviikon puolentoista tunnin kokous aiheutti ihan järkyttävän olon ja se vielä kertaantui torstain iltavuorossa. Aamu kotosalla meni hyvin, mutta vajaan tunnin pistäytyminen sitä asuntoa myyvän rouvan puheilla ja siihen päälle iltavuoro saivat minut sairaammaksi kuin pitkään aikaan. Lisäksi poskiontelot tekivät tepposet. Onhan se hienoa, että ne tyhjentyvät itsestään, mutta ei mielellään äkkiarvaamatta, pyytämättä ja yllättäen tiskissä ollessa, kiitos. Nimimerkki Räkää poskella rinnuksilla. Yäks! Se hyvä puoli tässä todellakin on, että muistan arvostaa normaalia olotilaa, joka kuitenkin - luojan kiitos - yleensä vallitsee. En ole vuosiin sairastunut tällä lailla pitkäksi aikaa vierailuistani homepaikoissa, hetkeksi vain. Liekö luonnonhomeillakin osuutta asiaan? No, eilen sain nautiskella aamupäivän rauhasta kun olin vienyt pojat kylille. Lueskelin tsemppejänne ja vähän itkeä tihrustinkin. Olette te ihania. Kyllä tämä tästä. Otan viikonlopun rauhallisesti ja kerään voimia.

Se täytyy vielä sanoa, että kun aina puhutaan, että homesairas tipahtaa turvaverkkojen läpi, niin siltä tämä osa-aikaisen työn aiheuttama raha-ahdinko saa tosiaan olon tuntumaan. Mutta sitten toisaalta kun mietin terveyttä, tai sitä, että lyhemmän työpäivän ansiosta voin paremmin kuin ennen, on se sellainen asia, jota ei taas rahassa voi mitata. Jos pitäisi valita sen olon, mikä minulla on muutamana iltana ollut, ja paremman taloudellisen tilanteen välillä, olisi valinta aivan selvä. Siinä kunnossa en jaksaisi huolehtia pojista, itsestäni, kodista, en mistään. Torstai-iltana jo mentiin jaksamisen rajoilla ja saunassa sain empatiaa esikoiselta. Jaksoin sentään jutella kouluasioista; oli juuri ollut ensimmäinen venäjäntunti ja kirjoitimme kirjaimia saunan lasisen oven huuruun.

Eilen oli pakko sen verran jaksaa, että hyppäsimme kuopuksen kanssa ystävän kyytiin ja huristimme lähikaupunkiin. Poika tarvitsi ulkohousut, edellisistä olivat lahkeet kesän aikana mystisesti lyhentyneet. Aamulla hän totesi hyvästellessämme, että "Hrr, minä tarvitsen ylleni jotain lämmintä. Kuten äidin". Lähetin kuitenkin kuopuksen kouluun ihan itsekseen. Siellä oli tehty hieno paperilennokki.







***

Hakusana, jolla blogiini on tultu:

penistä mulle

Do I have to say more?!?

6 kommenttia:

  1. Onnistuisiko johtajan kirjalliset hommat tai osa niistä etänä kotoa käsin? Olisiko osittainen etätyö mahdollista työnantajan kannalta? Pystyisit näin tekemään täydet tunnit ja kuitenkin vähentämään altistusta. Älä vaan tuo työkonetta kotiin, siitä voi tulla ongelmia kodin sisäilmaan. Tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, hyvä ajatus! Mullahan oli etätyöoikeus ennen lyhennettyä työaikaa - se tosin oli hirvittävän hankalan väännön takana. Mutta asenneilmapiiri on voinut muuttua tässä matkalla? Täytyy pistää harkintaan!

      Poista
  2. Voihan #¤/)/"#("!!! Toivottavasti etätyömahdollisuus onnistuisi. Vaihtoehtona olisi sitten osa-aikainen sairausloma, joka voi tuoda hankaluuksia jatkossa (teknisesti siis, eli eläkelaskelmat sun muut, sairauslomapäivät ja lomat ym.). Ja sitten tämä osatyökyvyttömyyseläke, jolla itse olin ja en suosittele. Toki, se on mahdollisuus, jos pystyy palaamaan takaisin töihin kokoaikaiseksi edes joksikin aikaa. Näitä uskaltaisin tarjota vaihtoehdoiksi, jos tilanne pahenee. Olet varmaan jo ottanutkin selvää, mutta kaksi viimeistä on vähän ongelmallisia... Tosin olet ehkä siinä asemassa, että pystyt jakamaan omia töitäsi ja organisoimaan ne hyvin, jolloin nämäkin saattaisivat olla ihan OK!
    Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä mä olen pyöritellyt ja katsellut mutta ei taida tähän tilanteeseen oikein sopia - toki työterveyden kanssa tästä taas pitäisi jutella, mutta harvassa lienee ne lääkärit, jotka b-lausunnon homealtistuksen vuoksi kirjoittavat. Pitää miettiä!

      Mä tosiaan pystyn olemaan osan ajasta työpaikalla ja organisoimaan töitäni, mutta täyttä päivää ei kroppa kestä. Mutta jatkosta en voi tietää - tilanne voi parantua (teoriassa) mutta todennäköisesti se pysyy samana tai huononee. Eletään vaan päivä kerrallaan ja katsotaa.

      Mukavaa, että sullakin siellä H:ssa ehkä kenties jotain editystä tapahtuu!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mä en tajuu, kuka takoo tuollaista googleen ;-) Ja miten se on päätynyt mulle?!?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana