Sivut


perjantai 19. syyskuuta 2014

Haussa hyvä elämä

Oli eilen aika pitkä päivä. Mutta mukava. Ensin kävin lähikaupungissa koulutuksessa ja nappasin esikoiselle samalla reissulla elämänkatsomustiedon kirjan. Olin jotenkin aivan hukassa käytettyjen kirjojen kaupassa, ja kun myyjä kysyi voisiko auttaa, huokaisin onnellisena että "Voit, mä etsin Hyvää elämää". Repesimme molemmat, mutta se oikeasti oli kirjan nimi. Nytpä pääsee sitten esikoinen sellaista tavoittelemaan. Hän opiskelee itsenäisesti et-kurssinsa koska lukion ensimmäisellä luokalla ei ole ketään muuta, joka ei kuuluisi kirkkoon. Olin jo hommannut ko. kirjan kirjastosta mutta poika totesi, että hänen olisi ehkä helpompi harrastaa omatoimista opiskelua jos kuitenkin voisi tehdä alleviivauksia ja muistiinpanoja marginaaleihin. Fiksusti ajateltu, tottahan sitten toteutin hänen toiveensa.




Fiksu se on muutenkin, nyt on meneillään koeviikko, ja tenttivät tämän jakson aineet ennen kun aloittavat ensi viikon tiistaina uuden jakson. Matematiikan kurssista oli saanut 41/36. Vähän ihmettelin moista asteikkoa, mutta sain tietää, että (vapaaehtoisten) tehtävien teolla voi kompensoida sitä, jos koe ei mene ihan putkeen. Esikoisella oli mennyt. Äidinkielen koe puolestaan oli tehty auditoriossa jossa saamme kumpainenkin homeoireita. Oli kuulemma ollut hankalampi keskittyä ja järki ei juossut normaaliin malliin. Täytyy koittaa saada asiasta maininta myös lääkärinlausuntoon, joka on ensi viikolla tulossa. Viimeistään kirjoituksissa on varmaan otettava huomioon se, että paikan on oltava optimaalinen myös esikoiselle. Mutta siihen on onneksi vielä hyvin aikaa.

Tulin sitten tosiaan koulutuksesta vielä iltavuoroon töihin. Oppikirjan ostamisen lisäksi käväisin töihin tullessani myös ruokakaupassa ja ostin työpaikan jääkaappiin kylmenemään yhden siiderin. Kyllä muuten maistui 11 tunnin työpäivän jälkeen kotona! Tuli tarpeeseen, ja niin tulee tämän päivän vapaakin. Käyn heti aamusta katsomassa yhden asunnon (olen käynyt samassa taloyhtiössä kerran aikaisemminkin, joten melkein jo tiedän lopputuloksen, mutta menen silti). Minkähän edellä nyt ollaan, kun näitä uusia asuntoja tulee kuin sieniä sateella? Taitaa olla jo kohta ostajan markkinat. Ja siltä se kyllä tuntui, kun keskiviikkona kävin katsomassa sitä edellistä, paritalon puolikasta, jossa lähtöhinta oli 119 000€. Jos olisin voinut asunnossa olla, olisin saanut sen tingittyä 90 000 euroon. Hups!

12 kommenttia:

  1. No nehän on ostajan markkinat, ollu jo jonkin aikaa. Varsinkin jos haluais muuttaa maalle keskelle ei-mitään, sais talon ihan pilkkahinnalla. Ehkä vielä on toivoa myydä asunto jostain asutuskeskuksesta, mutta korpeen rakennettu miljoonahuvila voi olla käytännössä (=jos sitä kukaan ei osta) arvoton.

    Tosi epäreilua tuo, että pitää suorittaa koe jossain, missä saa oireita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koeasia on sellainen, että koitamme hoitaa sen kuntoon ainakin viimeistään ylioppilaskirjoituksiin. Meidän lukiosta on suoritettu kirjoituksia synnytyssairaalassakin, niin täytyy sen onnistua myös toisessa tilassa. Pikku hiljaa asia etenee.

      Minä olen huomannut että meillä täällä myyntiajat ovat pidentyneet ja kaikki vaan ei mene kaupaksi. Mutta hinnat eivät ole alkaneet sillä vauhdilla tippua kun siinä tilanteessa olen odottanut. Toisaalta tää on niitä harvoja kasvavia kuntia ja kaupungista muuttaa väkeä koko ajan. Ehkä siksi ei tarvi ruveta polkuhintaan myymään.

      Poista
    2. Mutta niinku sullekin tarjottiin, niin ne myynti-ilmoituksen hinnathan ei oo niitä toteutuneita hintoja. Tinkivaraa on. Sehän siinä sitten muita saman alueen myyjiä hämääkin - ne luulee, että naapuri möi tän kokosen kämpän sillä ilmoituksen hinnalla, ja on kamalan pettyneitä, kun omasta ei saakaan.

      Onkohan jossain tilastoja toteutuneista myyntihinnoista?

      Tässä mejän kylällä on ollu monta kuukautta myynnissä hieno iso remontoitu tiilitalo kauniin puutarhan keskellä ja ihan omassa rauhassa mäen päällä (hyvin rauhallisen tien varressa kuitenkin, että ei oo mitään kilsan mittasta itsehoidettavaa pihatietä) mutta ne vissiin pitää sen verran isoa hintaa, että ei mee kaupaksi. Tietysti haluaisivat saada isoista remonteista omansa pois, mutta niin se taitaa olla, että tehdyt remontit ei nosta hintaa, mutta tekemättömät kyllä laskee sitä.

      Poista
    3. Mä oon menossa tunnin päästä taas näyttöön... mitenkähän paljon siinä hinnassa olisi tinkivaraa? Tuo edellinen paritalo tai kytketty omakotitalo, (niin kun termivirallisesti kuului, koska myynnissä oli myöhemmin tehty erillinen laajennus joka oli kiinni emotalossa vaan ihan pieneltä osaltaan) on sen verran haastava asumismuoto, että luulen siksi hinnan tippuneen niin helposti. Myyjä on koittanut sitä vuosi sitten saada kaupaksi mutta ei mennyt, tämänkin varmaan vaikuttaa. Mutta normitaloissa ei tipu hinta tollasessa suhteessa. Tai mistä mä tiedän, pyyntihinnat, vanhatkin, näki ennen ainakin oikotien talosivulta, mutta niitä toteutuneita ei.

      Täällä ei Etelä-Suomeen verrattuna ole asunnot niin hinnan kiroissa, etteikö mulla yksinkin olisi joihinkin varaa, mutta tarjonta on sitten tietty pienellä paikkakunnalla aika vähäistä. Ei niitä katsottavia taloyhtiöitä loputtomiin löydy. Mä olen tainut jo aikalailla kaikki käydä haistelemassa. Plääh, paska tauti...

      Poista
    4. Ainahan siitä voi tarjota jotain, hyväksyvät sitten tai eivät. Jos ei, niin sitten voi tarjota vähän isompaa summaa :)

      Poista
    5. Totta tuokin. Mulla on vaan niin kurja tää tilanne, että jos löytäisin jonkun, en kyllä haluaisi "menettää" sitä tarjouskilpailussa, jos sellainen tulisi. Mutta turhapa tätä on miettiä, ei tuokaan asunto ollut mulle hyvä, ei riittävästi korvausilmaa tai joku siellä otti keuhkoihin. Nyt tykyttää poskiontelotkin. Tulipahan käytyä...

      Poista
    6. asuntojen.hintatiedot.fi :)
      - Anotar

      Poista
    7. Kävin heti vakoilemassa omaa paikkakuntaa ja aika hintsusti siellä on pienten paikkakuntien tietoja - mutta ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Kiitos siis vinkistä!

      Poista
  2. Kyllä tuon päivän jälkeen siideri tarpeeseen tulikin. Mutta ihanaa tuo, että ihan kaupassa kävit etsimässä hyvää elämä.....ja onneksi se sieltä löytyikin.
    Kyllä tässä taloustilanteessa alkaa olla asuntojen osalta ostajan markkinat. Ne alkaa vaan olla ostajatkin vähissä, kun ei mitään töitä ole ja edelleen vaan kaikki vähentävät. Mitenkä kauan tämä yhteiskunta voi tällä tavalla pyöriä, kysyn vaan!
    Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua sinnekin!

      Se olisikin aika metkaa, jos voisi oikeasti kaupasta käydä ostamassa hyvän elämän...hih.

      Kirjoitin tuossa Sannallekin, että me olemme vielä muuttovoittokunta, joten ihan hirveää laskua hinnoissa ei ole ollut, mutta kai niiden on pakko pian tulla alaspäin? Koska eihän se yhteiskunta nyt niin pyöri... ;-)

      Poista
  3. Toivottavasti nyt nappaisi asunto ja tuntisit, että täällähän oikeanlainen ilma kiertää. Ei voi edes kuvitella, miltä susta tuntuu, kun huomaa, ettei täälläkään... Kippis, mä aion korkata lonkeron tänään...niin kupolisoituu taas kaikki (lue: ottaa päähän) täällä töissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi pahus, työvitutukset on melkein pahimpia mahdollisia vitutuksia, kun niille ei oikein yksin voi mitään! Toivottavasti helpottaa - edes lonkeron voimalla ;-)


      Ei tuokaan asunto ollut hyvä (puuttui riittävä korvausilman otto tai jotain) mutta se ei ollut yllätys, koska olen käynyt samassa talossa aiemminkin. Nyt ei tarvi enää mennä. Se tunne on kyllä aika musertava, koska vaikka periaatteessa jo tietää, niin jostain syystä ihmismieli - tai minun nyt ainakin - on sellainen, että siitä huolimatta toivoo.

      No, hyvää viikonloppua meille kuitenkin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana