Sivut

lauantai 20. syyskuuta 2014

Akkari eli Aku Ankan taskukirja eli akustinen kitara

Oli ostajan markkinat eli ei, niin onhan tämä tilanne aika hankala. Laskin, että olen nyt kolmen vuoden aikana käynyt katsomassa ainakin kaksikymmentä hinta- ja kokoluokaltaan osapuilleen meille sopivaa asuntoa. Tarjonta täällä pienellä kylällä ei ole kummoinen. Jos asukkaita on hätäseen 4000, niin ei niitä talojakaan ihan hirveästi ole. Melkolailla kaikki taloyhtiöt on käyty läpi, muutama useampaankin kertaan. Ei löydy, ei. Melkein voisin ahdistua - ja ahdistaakin välillä. Niin kuin nyt. Se eilen aamusella katsastamani asunto olisi ollut ihan hyvä meille, hiukan pieni tämän kolmen vuoden ajan, kun esikoinen vielä kotona asustelee, mutta olisimme varmaan pärjänneet. Sijainti oli hyvä, ei aivan isompien kauppojen kupeessa mutta pyörällä ja talvisin pulkalla niissäkin olisi hyvinkin käynyt. Hätätilanteessa Siwa olisi kuitenkin ollut sadan metrin päässä. Terassi oli iso ja suht suojaisa. Koulu- ja työmatkat olisivat olleet naurettavan lyhyet. Töihin ei sentään ihan olisi näkynyt (onneksi) mutta kolmessa minuutissa sinne kuitenkin olisi pudotellut. Mutta ei.

Mikä siinä on, että 2002 rakennetussa talossa ei enää ole kaikki kunnossa? Tai ehkä ei alun alkaenkaan ole ollut. Vai olenko minä vaan niin hirvittävän herkkä? Toisaalta olen minä käynyt uudemmissakin ja saanut oireita. Täytyy vissiin uskoa siihen lottovoittoon ja rakennuttaa se hirsitalo. Plääh.


Tai savimaja...


***

Kyllähän se Haloo Helsingin Elli artikuloi omalaatuisesti, mutta tämä taitaa kuitenkin mennä ihan minun piikkiini. Olen koko sen ajan, mitä Beibi -biisiä on luukutettu (auto)radiossa, miettinyt mikä ihmeen erohiiri, eihän se tarkoita yhtään mitään. Arohiiri? Ei, sekään ei ole järin looginen, niinpä päädyin elohiireen omassa versiossani. Josta päästään siihen, että kertosäe kuitenkin kuulostaa enemmän erohiireltä. Vihdoin muistin kotona googlata laulun sanat. "Beibi, tartu muhun kiinni, beibi, oon sun heroiini." Esikoinen repesi ja totesimme yhteistuumin, että olen asunut liian kauan maalla!

Toisaalta eipä niillä sanoilla autossa yksin ajellessa ja hulluna hoilatessa ole niin väliäkään. Kunhan ovat sinnepäin. Esikoinen ei kuulemma enää ikinä pääse eroon mielikuvasta joka hänelle tuli kun minä hoilotin Sannin Hakuna matataa: läppäri päähän ja Akkari selkään. Meidän maalaisten (ja vähän muidenkin ehkä) slangilla kun Akkari on vielä Aku Ankan taskukirja.

22 kommenttia:

  1. Mä en ole myöskään tajunnut tota Sannin biisiä :D Haloo Helsingin olen sentäs kuullut oikein :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle sitten esikoinen selvensi mikä snäppäri on. Mistä mä olisin voinut tietää ;-)

      Poista
    2. Kuulemma snapback - siis lippis
      (tarkistin vielä täältä http://urbaanisanakirja.com/word/snapback/ )
      Kyllä mä oon maalainen ;-)

      Poista
    3. Snapback! Mä olen niin kalkkis että en olis ymmärtänyt tota ilman suomennosta. HUOH! :D

      Poista
    4. En mäkään, se selitettiin mulle ihan kädestä pitäen!

      Poista
    5. En mä usko että me ollaan ainoita, jotka ei ymmärrä tuota :D

      Poista
    6. Mut ehkä mä oon ainoo joka on laulanut "Läppäri päähän"?!?

      Poista
    7. :D se voi olla, vaan mistäs sitä tietää :D

      Poista
    8. Ääk, mä kävin pitkästä aikaa kurkkimassa sun kuulumiset. Voi kurjuus... tsemppejä sinne!

      Poista
    9. Thänks. Kyllä tästä selvitään. Kovin pitkä aika vaan vielä siihen matkaan (joka on varmaan meidän suhteen ratkaisu, puoleen tai toiseen). Siihen asti tulee olemaan vaikeaa.

      Poista
    10. Epätietoisuus on musta aina kaikkein vaikeinta. Siispä voimia sulle.

      Poista
    11. Niinhän se on. Ei voi aloittaa toipumista kun uskoo ja toivoo ja pelkää. Kaikki selviää aikanaan :)

      Poista
  2. No niin. Kiitos nyt tuostakin "erohiirestä". Nyt kuulen sen biisin just noin. Hmfp.

    ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin, edelleen, vaikka tiedän nyt miten se menee oikeasti.

      Ole hyvä vaan ;-) *tirsk*

      Poista
  3. Talojen surkeaan kuntoon ja sitä kautta huonoon sisäilmaan on syynä grynderit ja niiden laatimat tolkuttoman kireät aikataulut joiden lopullinen sinetti on kontrollien siunaus. Paskaa laatua tehdään tietoisesti ja se myydään kovaan hintaan. Katsoppas vuosikymmenen päästä kun näitä nyt rakennettavia taloja peruskorjataan niin kaikkea tätä ahneuden aiheuttamaa työn laatua kuvaillaan (ts. sanoen sitä yritetään peitellä) "sen aikakauden tietämyksen ja silloisten rakennusmateriaalien muodostamaksi virheiden summaksi" (tai jollain muulla yhtä älyvapailla sanoilla)
    Lyhyesti sanottuna rakennuttava osapuoli ei yksinkertaisesti anna aikaa tehdä laatua vaikkei se tosiasiallisesti vaikuttaisi kovinkaan paljon lopulliseen aikatauluun koska ne delayt tulevat vain ja ainoastaan ammattitaidottomasta suunnittelusta ja johtamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jaminä haluaisin kuunnella sitä sun lauluas joten laitas nainen äänitiedostoa tulemaan :D
      (ja kyllä, Jurtta tukee kaikkia tiedostomuotoja mutta jos mp3:sena niin hyvä :P )

      Poista
    2. Aamen! Tuohon rakentamisen laatua käsittelevään kommenttiisi. Sä jos kuka tiedät, että siinä on onnettomassa välikädessä kun aikataulu kiristetään äärimmilleen ja hinnan pitäisi pysyä minimissä. Se on selvää, ettei silloin ole mahdollista tehdä paljoa muuta kuin sutta ja sekundaa. Jollain työmaalla todeltaan vaan näille työntekijöille, että "ethän sä ite tänne tuu asumaan, laita nyt vaan se lattiamateriaali märän betonin päälle" jne.

      Ehkä tosiaan ei ole ihme, että saan oireita vaikka talo olisi suht uusikin. Tyhmää, mutta totta.

      Poista
    3. Mitä laulamiseen tulee, niin sitä ei pääse kuulemaan kukaan muu kuin pojat.

      Mutta kyllä mä jutella ja kähistä voin ;-)

      Poista
    4. Joo, noin se menee koska jos urakoitsija ei suostu tekemään sutta tai ei pysy annetussa aikataulussa, niin hänet vaihdetaan ääntä nopeammin uuteen ja sitä tapahtuu valitettavan usein enkä tarkoita urakoitsijan myöhässä olevalla aikataululla lorvimisesta/välinpitämättömyydestä johtuvaa viivästymistä vaan sitä että aikataulusta on käytännöllisesti katsoen mahdoton pitää kiinni.

      No mielelläni minä niitä kähinöitäkin kuuntelen joten laitahan tulemaan, sellainen parikymmentä minuuttinen olis ihan mukava aloitus ;)

      Poista
    5. Purrrrr...

      *aloittaa kehräämisen*

      Mitä urakoihin tulee, niin tiedän paremmin kuin hyvin tuon kuvion!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana