Sivut


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Jaksaa jaksaa

Eksyin tässä yhtenä päivänä taidenäyttelyyn. Alun perin oli tarkoitus lähteä kirkkoveneen kyytiin, mutta retki oli peruttu. Tai ei koko retki mutta kirkkoveneosuus, jota olin odottanut kovasti - en nimittäin ikinä ole ollut kirkkoveneen kyydissä. No, ehkäpä vielä jonain päivänä. Keksin sitten tilalle samassa paikassa vast ikään avatun rakukeramiikkanäyttelyn, ja onneksi keksin. Olin kovin vaikuttunut niin paanulle kiinnitetyistä triptyykeistä kuin kolmiulotteisista figuureistakin. Ritva-Sofia Lintu tekee puhuttelevaa taidetta mm. Kalevalan ja raamatun tarinoista. Seuraavan kuvan omistan Sannalle: lehmiä sekä Kullervon kanssa että ilman. 




Liian vähän tulee käytyä taidenäyttelyissä. Tuollakin aivan hengästyin, niin upeita jotkut työt olivat. Mutta nyt päätin pyhästi, että suunnittelemani retki Leivonmäen kansallispuistoon toteutetaan ja sillä reissulla käymme poikien kanssa myös Haihatuksen kesänäyttelyssä, tuli nurinaa eli ei. Otamme teltan ja mukavat yöpymisvermeet (mm. taittopatjat, minä olen sen verran prinsessa että pelkällä makuualustalla en nuku) ja kurvaamme autolla perille. Seuraavana päivänä on markkinat ja kirpputori ja sitten palaammekin jo maisemareittiä takaisin kotiin. Esikoinen ehdotti, että voisimme vaan ajaa ringin yhtenä päivänä ja palata yöksi takaisin. Kun kerroin, että tarkoituksena on retkeillä, puuhata ja olla yhdessä, ja että yövymme teltassa, hän ilmoitti minulle nukkuvansa autossa. Gnjääh. Mukavaa siitä tulee, kunhan esittää...


Kukapa ei...


Esikoinen tuli torstaina kotiin uusi rastapipo päässä. Se oli ex-anopin luona innostunut virkkaamaan ja kas, ei ollut kauaa nokka tuhissut kun kasin koukulla oli hattu valmistunut. Oli se virkannut minullekin samanlaiset, puuttuu vaan ne rastat. Mukavaa oli jo saada seuraa, ja ensimmäisen yhteisen illan kunniaksi katsoimme aika hurjan elokuvan: The Hurt Locker, joka kertoi Irakin sodan pomminraivaajaryhmästä. Ei varsinaisesti minun genreäni, mutta todella mielenkiintoinen, joskin ahdistava kokemus. Onneksi esikoinen jo pääsääntöisesti huolehtii itse itsestään, koska viikonloppunakin on ihan kiitettävästi töitä. Eilen neljä tuntia ja tänään ainakin toinen mokoma, joka vielä lasketaan tuplana. Tämän viikon jälkeen ylityötunteja on reilusti yli 30. Mutta saan niillä tosiaan yhden ylimääräisen lomaviikon vielä juuri ennen koulun alkua. Se sattuu vieläpä sellaiseen ajankohtaan, että kuopus on isällään, joten kannattaa jaksaa vielä tämä päivä.






Jaksaa jaksaa, vai miten se meni?

8 kommenttia:

  1. Meillä on tässä lähistöllä oma ihastuttava sellutehdas joka nykyään ei enää pahemmin haise, mutta vielä 10-15 vuotta sitten kyllä haisi. (Tosin kuulemma vielä pahempi se oli 30 vuotta sitten kun puhtaat valkoiset värjäytyivät kaapissa...)
    Kerran yläasteella meille oli järjestetty liikuntapäivä, ensin pyöräiltiin naapurikuntaan ja takaisin ja sitten vielä soutamaan kirkkoveneellä siihen tehtaan rantaan. Oli hurja matalapaine, ilma paksua ja se haju ihan järkyttävä, ja oltiin vielä valmiiksi kuoleman kielissä sen pyöräilymaratonin takia. Että ei kauhean kivaa muistoa jäänyt siitä soutelusta... Mutta täydet pisteet opettajille näyttelysuorituksesta, yksissä tuumin väittivät että ei täällä mikään haise, te vaan ette halua soutaa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Magdaleena, anteeksi, mua vähän hihitytti sun kirkkovenemuistot ;-)

      Mä toivon, että mulla on parempi tuuri sitten kun pääsen veneilemään ja se olisi ihan hauskaa!

      Poista
    2. Tsih, se oli tarkoituskin. =)
      Kuvittele lauma uhmakkaita teinejä jotka on täysin vakuuttuneita siitä että tämän kamalampaa kohtaloa ei olekaan eikä oikeasti mitään näin kohtuutonta voi ihmiseltä vaatia..

      Poista
    3. Se on aika helppo kuvitella juuri kirkkoveneen viereen!

      Poista
  2. Mä niiiin haluaisin nähdä kuvan missä sä olet rastapipo päässä! Oisko mitenkään mahdollista?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana