Kaksi yhden hinnalla

Toukokuun viimeinen päivä on käsillä. Ja myös kevätlukukauden. Molemmat pojat viettävät päättäjäisiä. Kuopuksen ensimmäinen kouluvuosi on ohi ja he menevät isänsä kanssa kevätjuhliin. Esikoisen osalta taas koko peruskoulu on saatu suoritettua. Minä menen ylpeänä seuraamaan todistusten jakoa. Kuopuksen kanssa juhlistimme viimeistä koulupäiväänsä jo keskiviikkona jäätelöllä, esikoinen puolestaan tuli silloin illalla kotiin Hesan luokkaretkeltä. Helatorstai oli sellaista leppoisaa olemista. Käväisimme kuopuksen kanssa paikallisella matkailutilalla kun siellä oli avoimet ovet. Vanhaan navettaan on saneerattu juhla- ja kokoustila sekä muutama huone majoittumista varten. Toinen meistä tarttui heti tilaisuuteen, kun emäntä kehui, että sängyt on ihanat ja pehmeät, kokeilkaapa vaikka.

Iltapäivällä kuopus lähti isälleen ja esikoinen kaverilleen käymään. Minä matalapaineen uuvuttamana nukuin pitkät päiväunet. Eilisen olin poikkeuksellisesti töissä koska kollegan lapsella oli päättäjäiset. Onnea sinne mäelle vielä kerran! Tänään on tarkoitus treffata torilla markkinoilla, minä saan kuopuksen kotiin ja isänsä näkee peruskoulun päättävän puvussaan. Luulen, että juhlistamme tätä päivää käymällä pizzalla ja sitten kotona kakkukahveilla. Ainakin äitini ja hänen miehensä on kutsuttu kylään. Ystävä, joka siis on esikoisen ensimmäinen opettaja, saattaa pistäytyä illalla jos ylioppilasjuhlilta ennättää. Esikoiselle tulee ehkä kaveri yökylään. Varsinainen loma meillä ei ala vielä kenelläkään. Esikoinen menee töihin kolmeksi viikoksi paikalliseen kahvioon. Kuopus viettää kaksi ensimmäistä viikkoa kesäleirillä niin, että tulee tietysti iltapäivällä kotiin. Ja minä teen töitä myös.

Kuopuksen isää puolestaan reissaa. Olemme säätäneet aikatauluja, periaatteita ja ensi syksyn raamiakin. Minä olen niin kovin allerginen sille, että joudun elämään toisen ihmisen elämää. Se oli yksi suuri syy eroomme ja edelleen kipuilen sitä näiden säätöjen yhteydessä. En meinaa kestää ollenkaan sitä oletusta, että toisen ihmisen työ on "arvokkaampaa ja tärkeämpää" kuin minun. Enkä varsinkaan sitä, että joustoa vaaditaan pelkästään minulta eikä vastavuoroisuutta ole nimeksikään. Asia on ikuisuusasia, josta en ikävä kyllä pääse eroon ennen kun kuopus on riittävän iso päättääkseen itse tai ollakseen yksin kotona. Onneksi kuitenkin kaikki muu pääsääntöisesti sujuu oikein mallikkaasti.

***

Kuopuksen kuolematon: "Voi kun ihminen vois synnyttää eläimiä. Sit vois lapsen mukana tulla myös lemmikki."

Se se vasta jännää olisi, eikö vaan naiset?!?
"Onneksi olkoon, teille on syntynyt terve tyttö ja ...hmm... märkä jänis!"