Sivut

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

En laihduttanut eilen

Kiitos muuten teille kaikille kommentoineille ihanista ja sallivista kommenteista eiliseen blogikirjoitukseen. Minusta tuntuu, että se suurin kriitikko kuitenkin löytyy yleensä ihan omien korvien välistä. Koitan aina tolkuttaa itselleni, että tässä reilun neljänkympin kultaisessa iässä ja kahden lapsen synnyttäneenä ja imettäneenä äitinä nyt vaan ei tarvitse olla missin mitoissa. Kunhan on itsellään hyvä olla omassa kropassa. Niinpä päätin heti eilen kauppaan astellessani, että tänään teen Banoffeen, koska banaaneja oli terttu kotosalla tummenemassa. Myös kondensoitua maitoa ja keksejä oli jemmassa, joten ei tarvinut montaakaan asiaa ostaa. Lisäksi oli pakko napata uusi (kiistanalainen, tiedän, tiedän) suosikkini Vuoristojuusto koriin, koska oli halvennuksessa. Ah sitä tymäkkää tuoksua kun tuon paketin avaa... No tein minä rinnalle Rouva B:n kaalisalaatinkin, koska varhaiskaali nyt vaan on niin hyvää!





Harry Potter on edelleen meillä kova sana. Nyt luemme ääneen Azkabanin vankia ja koukussa on sekä äiti että poika. Lisäksi kuopus on ruvennut loitsimaan. Minun piti tässä kehitellä itselleni jo superäidin voimat, kun kävi niin raskaaksi tanssia (tarantellegro) ja muutenkin pomppia pojan pillin taikasauvan mukaan (komennu). Superäitiin ei nimittäin loitsut tehoa! Tulostin kuopukselle nuo Harry Potterin loitsut kun hän haki minua töistä ja niitä tulikin monta sivua. Kuopus rupesi sitten laittamaan papereita aakkosjärjestykseen ja kollega kehaisi, että "Sä pääset kohta kirjastoon töihin kun sujuu noin hyvin..." Minä kyllä vähän aakkosia avuksi luettelin, joten minulta pääsi, että "kunhan pikkasen kertaat" johon kuopus salamana: En mä voi kaikkea ostata, mun pää on ihan täynnä matematiikkaa. Minun pääni on ihan täynnä kulttuuria: me suunnittelemme kulttuurikesän avajaisia ja itse kulttuurikesääkin jo kovalla tohinalla. 


***

Tirsk!


Kuva täältä.  Copyright © 2014 Fingerpori


Ja sitten töihin...

18 kommenttia:

  1. Olisin mieluummin nuuhkinut sitä banoffeeta kuin juustoa :) Itse asiassa tuollainen Vuoristojuusto on mulle ihan uusi tuttavuus. Tai eihän se tuttu ole, tuskin kovin läheistä kanssakäymistä suoritankaan - hajujuustot ei oo mun juttuni. Poislukien Aura, joka hajustaa koko jääkaapin, ellei sitä kääri tiiviisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että banoffee toden totta tuoksuu paremmalle. Mutta ätläkkä banoffee sai kyllä himoamaan suolaista ja voimakasta juustoa ja sitten illemmalla meni taas lisää banoffeeta. Win-win -tilanne!

      Poista
  2. Mitäs mieltä olit Banoffeesta? Aaah...kuola valuu pelkästä ajatuksesta...
    Vuoristojuusto on mullekin uusi tuttavuus, täytyypä pitää simmut auki.
    Mä jään odottamaan kuvia siitä, miten te kohta huispaatte takapihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän banoffee on aina hyvää ja öklömakeeta. Ihan pari kaloriakin taisi siinä olla mutta eilenhän ei laihdutettu ;-)

      Hmm, lupaan postata kuvia jos meillä ikinä päädytään huispaamaan ;-)

      Poista
  3. Mulla tuo kondensoitu maito odottaa 'sitruunaneliöiden' tekemistä, vaikka hainkin myös banoffeen ohjeen katseltavaksi.
    Se huispauskuva muakin kiinnostaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, mä lupaan kuvata sit kun meillä ruvetaan harrastamaan huispausta. Nyt vaan huidotaan taikasauvalla.

      Mä haluun sitruunaneliöiden ohjeen jos niihin tulee tota kondensoitua maitoa!!!

      Poista
  4. Kirjoittelin itse eilen painonhallinnasta, mutta ihan eri näkökulmasta kuin sinä. Jäin (lapsettomana) miettimään sitä, että millä tavalla äitiys auttaa hyväksymään oman kroppansa ja ne mahdolliset liikakilot? Tuleeko lapsen saamisen jälkeen ihan oikeasti sellainen olo, että on ok näyttää juuri siltä miltä näyttää, vai toimiiko äitiys jonkinlaisena selityksenä (verukkeena?) sille, että on ok olla välittämättä siitä, miltä näyttää? En kysy tätä millään pahalla vaan ihan uteliaisuuttani, koska minulla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa ei kysytty, mutta ei kai se haittaa, jos kirjoitan tähän?
      Ei se äitiys ole autuaaksitekevä asia - kaikki äidiksitulevat ei todellakaan voi hyväksyä sitä, että kroppa muuttuu raskauksissa ja niiden jälkeen. Tyytyväisyys omaan itseen tulee sieltä korvien välistä, eikä se todellakaan tarkoita sitä, että ei välittäisi miltä näyttää.

      Poista
    2. Mä luin Satu sun kirjoituksen ja teki mieli kommentoida, mutta en keksinyt mitään konstia siihen lopun kysymykseesi... Siihen auttaa varmaan vaan aika, rakkaus ja hyväksyntä - myös itseltä!

      Ja totta kai saa kysyä. Mä näen asian sillä tavalla, että paitsi aineenvaihdunnan muutokset jotka toki koskevat tietyssä iässä suurinta osaa kaikkia, suinkaan vaan lapsettomia naisia, niin raskaus, synnytys aj imetys vaan jättää jälkensä kroppaan. Halusit tai et, niin kuin Sannakin totesi.

      Kroppa ei koskaan palaudu ihan samaan kuosiin, lantio, rinnat, jopa kengännumero saattaa pysyvästi kasvaa... näitä asioita tarkoitin. Toki äitiys voi toimia selityksenäkin, että en ehdi liikkua kun jne, mutta sellaista tiettyä armollisuutta olen itse itsessäni havainnut juuri näitä synnytyksen jälkeisiä muutoksia kohtaan. Rinnat ei todellakaan ole enää samat, reisistä (joissa raskausarpia) tai vatsanahasta puhumattakaan. Mutta se raskaus on ihan hyvä excuse näihin, eiks vaaan ;-)

      Poista
    3. Ja Sanna, totta kai saa osallistua keskusteluun ja vastata omasta puolestaan. Mä tunnistan ton vaikeuden hyväsksyä kropan muutoksia, mutta kun ekasta raskaudesta on jo se 16 vuotta niin tottuuhan tähän pikku hiljaa ;-)

      Poista
    4. Eihän tokikaan raskaus ole ainoa asia, joka naisen kroppaa saattaa muuttaa. Noita samoja muutoksia tulee, jos nopeasti lihoo muulla tavoin. Samat raskausarvet ja rintojen venymiset tulevat helposti. Jopa se kengännumerokin muuttuu. Olen itse lihonut/laihtunut/jne muutaman kerran oikein kunnolla ja samat asiat tapahtuu kropassa. Äitiys antaa vaan muka "hienomman" tekosyyn helpommin kun syömällä lihominen.

      Saara

      Poista
    5. Ei, raskaus ei ole ainoa asia joka naisen kroppaa muuttaa, Saara, siitä olen samaa mieltä. Satun kysymys vaan koski nimen omaan tätä lasten saantiin liittyvää muutosta.

      Lisäksi raskaus on täynnänsä sellaisia muutoksia joihin et juurikaan voi itse vaikuttaa.

      Poista
    6. Vastaisin Satulle, että ehkä tavallaan oppii hyväksymään ne muutokset omassa kehossaan, kun tietää niiden johtuvan siitä lapsesta. Tosin itse en edelleenkään hyväksy sitä, että ennestäänkin ihan riittävä rintavarustus muuttui pari-kolme kuppikokoa isommaksi ja vihaan siis rintojani entistä enemmän.

      Poista
    7. No just näin: sille kun ei voi mitään, ei vaan voi. Mutta tosiaan se on kyllä ihan legitiimi syy näyttää siltä miltä näyttää - joistain kohdista!

      Poista
  5. Mä taasen olisin halunnut nähdä kun sä pompit:D
    Hyvää keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et olisi, mulla oli possupuku päällä ja kuopuskin äkkiä loitsi tänä aamuna vastaloitsun (lopetiloitsimus) ja totesi että eihän tuota kestä kattella ;-)

      Poista
  6. Meidän perhe on kai jotenkin outo, kun me ei tykätä banoffeesta. Se oli ihan liian makeaa, vaikka me kyllä syödään esmes Stockan Sans Regalia (=mokkamarenkikakku) ihan kevyesti.

    Eilen meilläkin aloitetiin Azkaban, sunnuntaina katsoimme elokuvan pienimmän kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me varmaan ootellaan leffojen kans vielä aika pitkään.

      Meilläkään kuopus ei pysty syömään tuollaisia ällömakeita juttuja. Mulle ja esikoiselle taas ei tuota minkään valtakunnan vaikeuksia!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana