Tänään on Syömishäiriöliiton koordinoima Älä laihduta -päivä, jota juhlistetaan erilaisin tapahtumin ympäri Suomea. Minusta aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Silti mietin pitkään kirjoitanko siitä mitään. Olin kahden vaiheilla, koska koen, että minä en ehkä ole oikea ihminen sitä tekemään. Mitä minä osaan syömishäiriöistä sanoa? Mutta sitten törmäsin toisenlaiseen näkökulmaan ja päätin, että juuri minä voin kertoa asiasta ainakin oman mielipiteeni.
 |
| Kuva täältä |
Niin, se, missä siihen toisenlaiseen näkökulmaan törmäsin, oli hurmaavan Susannan blogi. Suo Susanna anteeksi, mutta kommenttiketjun ilmaisua lainatakseni, minuun verrattuna sinä olen kuin "kuivan kesän orava". Oivallukseni ei tullutkaan sinun kropastasi vaan tekemisistäsi. Bambutiskirätit ovat olleet taloudessani aktiivikäytössä jo vuosia ja niiden ilosanomaa olen jakanut aktiivisesti ympärillenikin. Mm. kuopuksen opettaja tulee saamaan yhden ihanan tiskirätin omakseen kun tämä lukuvuosi on päätöksessään. Olen seurannut ihastuneena blogia värikylläisen sisustamisen, ekologisemman, rauhallisemman elämän ja myös Susannan tinkimättömien periaatteiden vuoksi. Niin, siis - asiaan!
Luin kommentteja postaukseen, jossa kahden kotimaisen käsityöläisen yhteistyönä syntynyttä vaatetta, ferreä, esittelemään oli saatu muutama normaalikokoinen nainen. Eräs anonyymi (miksi ne aina ovat anonyymejä?!?) kommentoija totesi isokuvioisten ferrejen näyttävän pöytäliinoilta - tämä on tietysti subjektiivinen mielipide joka sallittakoon - mutta sitten lisäsi, että pienikuvioinen on ihan ok, koska saa mallin näyttämään pienemmältä. WTF? Tämäkö se normi tosiaan on? Että normaalikokoisten ja sitä vähän tuhdimpien olisi pukeuduttava säkkiin ja tuhkaan näyttääkseen laihemmalta? En voisi olla enempää eri mieltä! Minun painoindeksini liikuskelee siinä normaalin ja lievän ylipainon rajoilla vähän päivästä ja mittarista riippuen, ja käytän estottomasti värikkäitä, suurikuosisia vaatteita. Saan käyttää jos haluan, vaikka se jonkun esteettistä silmää kiusaisikin. Grrr!
"Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.
Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.
Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo."
Nuo yllä olevat sanat ovat toisen Susannan, Susanna Raitamäen kirjoittamasta Painorauhan julistuksesta, joka on terveellistä luettavaa ihan jokaiselle meistä.
Käykää lukemassa ja sitten, olkaamme armollisia itsellemme ja toisillemme, muulloinkin kuin tänään!
Ääks... mie en uskaltanu edes lukea niitä kommentteja. Ite mie viis veisaan siitä, miltä näytän paksun kroppani kanssa, mutta toisten ilkeilyjä on silti ikävä kuunnella. Kukaan ei ole niin täydellinen, että olisi oikeutettu toisten ulkomuotoa morkkaamaan. Ite poistin anonyymien kommenttimahdollisuuden, vaikka mulla on se tarkistussysteemikin. Vois kyllä ehkä poistaa sen...
VastaaPoistaSehän on sitten hyvä päivä tehdä juustokakku... meinasin jo eilen, mutten jaksanu joogan jälkeen enää ruveta, ja sitä ennen en ehtiny.
Ei kannatakaan ehdoin tahdoin pilata omaa päivää! Ja sulla on hyvä asenne: jos itellä on hyvä olla omassa kropassa, ei muilla pitäisi olla nokan koputtamista.
PoistaMä sain sulta kimmokkeen ja teen kans banoffeeta. Joko teit juustokakun? Tuliko hyvä?
Ihan syötävä versio. Ja olen mie sitä syönytkin! Saatan postata vaikka aiheesta...:P
PoistaMä söin kans banoffeeta niin että -öh, sanoisinko... no, yhden ex-poikakaverin sanoja lainatakseni "on perskarvat tahmeina" ;-)
PoistaNo nyt voin vihdoin käyttää ilmaisua "menee kieli pyllyyn" kun syö jotain älyttömän hyvää... Ihan yhtä värisyttävän ihkukarmeita kielikuvia molemmat :-))
PoistaItse aiheeseen: kukaan ei ole "kekään" toiselle mistään ulkonäköön liittyvästä huomauttelemaan.
-a
No niin on, kelpo kielikuvia ;-)
PoistaSamaa mielt'ä tuosta viimeisestä, ehdottomasti!
Kävin lukemassa nuo kommentit ja toden totta: kyllä se niin on, että 'normaalipainoisena' ihminen saa aivan erilaista hyväksyntää kuin 'ylipainoisena' (sitaateissa, koska johan nuokin ilmaukset lokeroivat meitä). 'Ylipaino' tuntuu laskevan ihmisen älykkyyttä ja muita kykyjä toisten silmissä ja se ottaa päähän aika lailla. Minä laihdutan siksi, että oloni olisi niin paljon parempi kevyempänä! Valinnanvapaus jokaiselle!
VastaaPoistaMä en voi käsittää tuota ylipainoisten julkista arvostelua. Eikös jokainen saa olla juuri sellainen kun itse haluaa? Eri juttu sitten tietysti on se, jos itsellä on kurja olo ja haluaa siksi pudottaa painoa. Mä olen tässä suhteessa vähän samanlainen kun sä: en mä ketään muuta varten niitä kiloja vahtaa kun itteäni. On niin paljon kevyempi olo kun 10 kiloa sitten. Tosin jokunen niistä on jo kyllä tainnut hiipiä takaisin ;-)
PoistaMutta tänään en välitä siitä!
Mä just yks päivä luin yhtä keskustelua, jossa otsikko oli tyyliin "Olen mielummin sinkku kun seurustelen ruman ja läskin naisen kanssa". Aloin lukea kommentteja ja näin kyllä niiiiin punaista ja vihreää ja kirjavankukertavaa, silmät salamoi ja höyry tunki nenänreiìstä.. arrghh, miten idiootteja ihmiset voikaan olla. Selkeästi joukossa oli trolleja, jotka sai löylyä kuumenemaan lisää, ja mä maalainen provosoiduin... *huoh*.
VastaaPoistaMä olen sitä mieltä, että itsensä kauniisti kantava ja itsevarma (ei liian) ihminen on Kaunis. Huolimatta ulkonäöstä.
Ja taivaan kiitos, meitä on moneen junaan.
Kannetaan itsemme ja ollaan onnellisia ja tyytyväisiä (yritetään edes). Ja tänään otetaan jäätelöä!! ♥
Huh, kuulostaa siltä, että mulla olis totaalisesti mennyt herne nenuun. Mites se fiksuus? Mukavuus? Se, että synkkaa? Jessus!
PoistaIhan samaa mieltä tuosta itsevarmuudesta ja itsensä hyväksymisestä! Mun suurinta huvia oli - silloin kun vielä saatoin käydä uimahalleissa - ihailla eri näköisiä ja kokoisia naisvartaloista. Meitä on niin moneksi. Ja me ollaan kauniita!
Kuulun itsekin tuohon normaalipainon ylärajalla ryhmään enkä todellakaan ymmärrä miksi pitäisi laihduttaa. En ole koskaan kärsinyt painostani ja muutenkaan koostani. Päinvastoin, nuorena oli ongelma tuo laihuus, kun ei meinannut saada kaupasta sopivia vaatteita. Nyt nautin, kun löytyy henkarista sopivia.
VastaaPoistaMinusta jokainen on arvokas omana itsenään, koosta viis! Ymmärrän toki, että terveydellisistä syistä pitää laihduttaa, mutta sellaista turhaa en tajua. Mutta annetaan tietysti oikeus niillekin, jotka haluavat tuolla tavalla itseään ruoskia. Kunhan juttu ei mene "överiksi".
Eikös se ole tutkittu, että keski-ikäisillä tai -ikäistyvillä naisilla on väkisinkin vähän vararavintoa tuossa massun kohdalla? Ja että se itse asiassa on ihan hyväksi - siis lievä ylipaino (jossain mielessä, en nyt jaksa etsiä sitä tutkimusta)?
PoistaJoten kannetaan kilomme kunnialla!
Juu ja filosofi Esa Saarinen on jossain esityksessään sanonut, jonka olin kuuntelemassa, että synnyttäneillä naisilla on vatsassa kunnialäskiä ja kunniamerkkien kuuluukin roikkua. Joten tällä mennään!
PoistaJep, multa löytyy kyllä kunnialäskiä ja miten ton voisi vielä laajentaa koskemaan rintojakin, että nekin on raskauden/imetyksen vuoksi roikkuvat - eli kunniamerkit nekin ;-)
PoistaHei, olen Puskissa ja olen lievästi ylipainoinen, kuten sanonta kuuluu. Tiedän, etten tule koskaan pääsemään normaalipainoon ja yritän vähitellen hyväksyä sen. Tiedän myös, että jos annan periksi itselleni/mielihaluilleni, en mahdu kohta enää minkäänlaiseen lainapeitteeseen.
VastaaPoistaOn tutkittu juttu, että ihmisen ns. hyvänolonpaino on usein muutaman kilon enemmän kuin normaalipaino. Silti sitä ei mainita oikeastaan missään ja mainosmaailma luo aivan epätodellisia kauneusihanteita photoshoppaamalla alipainoisiakin malleja vielä kapeammiksi. Sairasta on tämän maailman meno.
Hitsi, tuo hyvänolonpaino on hieno juttu, vaikka psykologisesti aina tuntuu, että pari kiloa kun pudottais, niin... Jospa sitä vaan oppisi olemaan itsensä kanssa ja itsessään? Jos me kerran ollaan kaikki niitä lievästi ylipainoisia?
PoistaOlen opetellut ajatelemaan, että kun on jo tän verran ikää, ei sitä tarvikaan olla missiin mitoissa. Lisäksi käytän tietty lapsia puskurina: kahden raskauden jälkeen sitä vaan ei ihan niin herkästi enää ole missin mitoissa, ainakaan yli nelikymppisenä ;-)
Tällaiset päivät on hyviä.
VastaaPoistaSama painorauha(hieno sana!) tulisi tosiaan koskea ihan kaikkia, oli pitkä tai lyhyt tai hoikka tai mikä tahansa. Joskus pyöreämmät(ei ole yleistys) jne ihmiset syyllistyvät toisen suunnan dissaukseen eli hoikkia, laihoja, pieniä, pitkiä nimitellään luuviuluiksi rumiksi anorektikoiksi tai mitä niitä nyt onkaan kammosanoja. Musta tuntuu ettei minkä tahansa arvostelijan tunne-elämässä ole kaikki kunnossa, jos pitää ihmisiä arvottaa kategorioihin tyyppiä pyöreä on parempi kuin... tai fitimpi on parempi kuin...
Mä oon just samaa mieltä. Ennen kilpirauhassairautta olin liian laiha ja painoin pahimmillaan todella vähän. Sain kuulla siitä ja kärsin (varmaan vielä enemmän kun nykyisistä parista ylimääräisestä kilostani). Joten julistetaan painorauha kaikille - sitähän tuossa vissiin tarkoitetaankin!
PoistaNo sinä tiedätkin mun mielipiteeni tästä asiasta joten en ala sitä toistelemaan, vaan tyydyn sanomaan että jokainen on mitä on eikä ketään pidä mihinkään muottiin tunkea. Piste.
VastaaPoistaPiste!!!
PoistaMä olen joskus miettinyt sitä, miksi ihmiset ei tajua sitä, että arvostelu sattuu. Niin lihavia kuin laihojakin. Itse olen hoikka ja kapea, näin kolmekymppisenä jo joltiseenkin normaalipainoinen, mutta nuorempana olin alipainoinen, vaikka yritin jopa lihottaa itseäni yhdessä vaiheessa käymällä viisi kertaa viikossa syömässä roskaruokaa. Ei hyödyttänyt mitään. Ei ollut kovin kivaa kuulla kadulla tuntemattomilta olevansa anorektikko (en ole koskaan ollut, olen luonnostani laiha alias läpipaska), kavereilta kommentteja "sussa ei ole mitään halattavaa" tai "susta ei näy puun takaa kuin korvat", sukulaisilta "sä oot tommonen luikero", työkavereilta "varo ettet putoa sadevesikaivoon tossa pihalla" jne. Muutamia esimerkkejä siis. Mutta se niistä, en ole enää traumatisoitunut aiheesta, reilut 10 vuotta sitten tosin otti joskus koville.
VastaaPoistaMutta, pointtini oli se, että se on jännä juttu, kuinka muoti/malli/yleinen hyväksyntä julkisuudessa/ihanteet lehdistössä kannattaa niitä malli/missimittoja, joihin oikeasti hyvin harvalla on edes geneettisiä mahdollisuuksia. Ja mikä nyt tulee heti esiin vaikka tuossa linkkaamassasi kommenttiboxissa, jos olet isompi, niin sitä pitäisi heti häivyttää. Mutta, sitten tämä arkielämä... siellä taas se mallimittainen nainen onkin vapaata riistaa arvostella. Se on mielenkiintoinen paradoksi, koska kropan puolesta oon ollut ns. mallimitoissa teini-iästä lähtien ja enemmän olen kyllä saanut negatiivista palautetta/arvostelua kuin kehuja. Ennemmin olen tottunut olemaan luonnon oikku, kuin mitään tavoittelemisen arvoista. Että sikäli mun mielestä mielenkiintoisia nää jutut, koska jos sitä seuraisi ihmisten mielipiteitä, ei voisi olla minkään kokoinen. Jos olet ylipainoinen TAI normaalipainoinen, olet liian iso. Mutta olepa niissä kuuluisissa mallimitoissa, niin puolet tuntemistasi ihmisistä katsoo oikeudekseen aukoa päätään sun kropasta. Enkä usko sen olevan kateutta, vaan sitä, että olet friikki, koska olet niin erikokoinen, kuin kaikki muut ihmiset. No, tulipas avauduttua....
Täällä saa avautua! Musta tää oli hyvä ja avartava puheenvuoro siitä, miten "mikään ei ole hyvä", "oikein" tai "kelpa". Ja en tarkoita ettei kelpaisi sulle, Marra, vaan muille ihmisille. Ja tästä päästään sellaiseen loogiseen päätelmään, ett' koska koskaan et voi kaikkia miellyttää, kannattaa vaan lopettaa se miettiminen ja koittaa itse hyväksyä itsensä. Eikös?
PoistaPaitsi toiset ihmiset kommentteineen myös me itse osataan kyllä olla itsemme parhaita kriitikoita. Siitäkin voisi ihan oikeasti koittaa oppia pois. Olis varmasti mukavampaa omassa kropassa, vai mitä?
Mahtavaa päivää sulle, Marra!
Jep, koskaan ei voi omaa itsetuntoaan rakentaa muiden kommenttien varaan, arvostelijoita löytyy aina, olit mitä tahansa. Siksipä on syytä ihan tietoisesti opetella hyväksymään itsensä ja näkemään itsensä edes jollain tapaa positiivisesti.
PoistaJa silti oon sitä mieltä, että pieni itsekritiikki ei poista sitä, että on tyytyväinen itseensä. Mä oon esimerkiksi nyt jo pitkään ollut hyvin tyytyväinen omaan kroppaani, mutta olishan se silti kiva kiinteytyä ja saada enemmän lihaksia. Mutta sitä kohti voi mennä rennosti, vailla pakkomielteitä ja epätyytyväisyyttä.
Just noin, mäkin tunnustan, että vaikka sanon viihtyväni kropassani nyt - ja viihdynkin - niin välillä kuitenkin käy mielessä se klassinen "jos pari kiloa tippuis niin..." Niin mitä? En taatusti olisi sen onnellisempi. Mut tää on vaan niin inhimillistä!
Poista^Simofiksuja lauseita ja ajatuksia kaikki!
PoistaTerveiset Simolle ;-)
PoistaMä harkitsin eilen vastata tähän ihan juuri samoin, terveiset Simolle. Jätin sit kuitenkin sen tekemättä. Hauskaa, että sama lause tuli molemmille mieleen :D
PoistaHeh, Simolle siis tuplaterkut meiltä molemmilta!!!
PoistaSimojen äo on 743!
PoistaVielä lisää. Siat on kauniita eläimiä joten sikahieno on silloin tosi hieno! Jos siis käyttäisi moista.
PoistaErkit myös kuuluu älymystöön koska Erkkikään ei ymmärrä. Yleensä Erkki tietää paljon mutta hankalimmista asioista aina ei. Sekin riippuu tietty Erkistä.
Mulle ei tullut mieleen kuin Vaatehuoneen Simo, jonka äö:n kyllä kyseenalaistan. Tai siis sen, että olisi 743 ;-)
PoistaMeillä just esikoinen sanoi että se haluaisi meille minipossun. Totesin, että ottaa sitten opiskelijakämppään jos vielä haluaa. Mutta söpöjä ne pienet törselikärsät on, olen pitänyt tunnin ikäistä sylissä.
PoistaÄh, mä huijasin, tunnenhan mä yhden Simon, mun äitin siskon miehen. Siitä on yks hassu anekdootti: serkkuni ei osannut sanoa s-kirjainta pienenä ja korvasi sen h:lla. Ei saisi nauraa puhevioille, mutta kyllä se pisti hymyilyttämään kun se huuteli jatkuvasti Himo-ihiä!
Tää vissiin ollut monella vikana mut siskoni ei osannut ärrää vaan L-kirjaimena usein. Sit se tykkäsi seurata muurahaisia ja huusi sieltä seurantapaikoiltaan notta isiii tuu kattoon kun täällä on monta mulk... Yks mulk...kantaa kuollutta mulk... :D
PoistaJoo toi on yleisempi vaiva... mä oon kertonut jossain postauksessakin aikanaan kun olin yksinhuoltaja esikoisen kans ja se Hesan puistossa huuteli ihan samaa - ja sitten vielä huikkas, et ne on tosi isoja ;-)
PoistaKoita saada lapsi luopumaan sika-ajatuksesta. Se tuhoaa kämpän, huonekalut ja sisustuksen nopeasti. Sika tykkää kärsiä(nokalla:]) ja järsiä ja on kaikin tavoin ahkera otus puuhailemaan. Sika ei ole siitäkään syystä kovinkaan kätevä lemmikki. Se "minipossu" on myös harhauttava nimike. Se on sen mini porsaana mutta melko suuria niistä tulee.
PoistaAsukoon lätissä kaksistaan jos haluavat ;-)
PoistaJoo, mun ystävällä oli "mini"possu eikä se tosiaankaan ollut kovin mini. Toinen ystävä kuvasi ne eduskuntatalon edessä ja teki siitä postikortin. Mistähän niitä sais?
Meille piti tulla joskus pieni possu lapsuuskotiin kesäksi mutta kun äiti tajusi mikä nöffin kohtalo olisi, ei tullut. Hyvä niin, ei olisi mun vanhemmat jos meillä olisi ollut jonkun liharuokaa kasvamassa kesän. Olkoonkin että olisi ollut onnellinen porsas jne mutta silti.
PoistaKuopuksen isän kotona oli yhden kesän porsu, joka oli osuvasti nimetty Kinkuksi. Tarinat kaverin edesottamuksista (mm. kuljetettiin kesäksi mökille per'äkärryssä johon oli kaadettu päälle pinnasänky väärinpäin - kultainen 70-luku jolloin ei käytetty edes turvavöitä ;-) ovat ihan legendaarisia. Kumpikin pojista pienenä halus aina kuulla niitä uudelleen ja uudelleen. Mutta kasvissyöjähän siitä kuopuksen isästäkin sitten tuli!
PoistaVoi hyvän tähen...
VastaaPoista'
jätän tämän suodattimesta läpi livahtaneen postin kuitenkin tähän, jos joku vaikka haluaa ottaa yhteyttä. Tosin kuningatar Madukin lupasi aika lailla samaa:
http://marjaananmaja.blogspot.fi/2014/09/kuningatar-madu-ratkoo-kaikki-ongelmasi.html
Valitse nyt sitten näistä!