Sivut

tiistai 27. toukokuuta 2014

Elämä isojen lasten kanssa - ja ilman jakoavainta

Miten minulla voi olla jo näin isot lapset? Eilen taas jouduin ihmettelemään sitä moneen otteeseen. Esikoinen tekstaili minulle monta kertaa Helsingistä luokkaretkeltä (ihanaa). Hostelin käytävän kokolattiamatossa oli näkyvää homekasvustoa ja Heurekassa kuulemma oli "tylsää, kun se on niin nähty". Meinasi vähän naurattaa, vaikka onhan se oikeasti siellä kumminsa kanssa varmasti jonkun kerran käynytkin tässä vuosien varrella. Sieltä oli löytänyt kuopuksen isälle vedenpitävän muistion. Ihan liikutuin, että oikein tuliainen.

Kuopuksen kanssa keitimme pikaisesti pastan - elämme varmaan alkuviikon salaatilla ja pastalla, koska se maistuu kuopukselle aina ja esikoinen sen sijaan ei siitä niin nauti. Sitten tulikin pian kaveri kysymään, josko kuopus pääsisi heille. Minä virittelin uutta pyörää ensimmäistä kertaa käyttöön ja totesimme heti, että satula on liian alhaalla. Jakoavain näyttää lähteneen erossa tiehensä enkä löytänyt muutakaan oikean kokoista värkkiä kotosalta. Niinpä soitin sen kaverin isälle, joka kuopusta tuli hakemaan. Hän lupasi nostaa satulan jos kuopus vaan pääsisi pyörällä heille asti.

Minä asetin itselleni erossa sellaisen tavoitteen, että opettelen pyytämään apua. Se on aina ollut minulle todella vaikeaa ja pärjään varsin hyvin vähän miehisemmissäkin hommissa. Mutta aina ei onneksi tarvitse. Olen menestyksekkäästi - ja luvan kanssa - lainannut muutamaakin miestä tästä lähipiiristä. Yksi asensi pimennysverhon, toinen kärräsi puutarhakalusteemme peräkärryllä talvivarastosta ja kolmas porasi pari reikää seinään. Tämä kuopuksen kaverin isäkin auttoi tosi mielellään. Olen onnellinen, että olen vähän oppinut, koska en ymmärrä miksi sen pitäisi olla niin vaikeaa, kuin joskus olen siitä itselleni tehnyt. Minä autan ihmisiä mielelläni ja koitan ajatella, että sama pätee toisinpäin. Se helpottaa kysymistä kummasti.



Tämä ei liity tekstiin mitenkään,
mutta huvitti minua kovasti



***

On se kuopuskin niin iso. Paitsi että pyöräilee omia aikojaan kaverille, myös tietää paljon ja esittää hanakasti mielipiteitään. Eilen kuulimme kotimatkalla radiosta spekulaatiota Venäjän valmentajan pukeutumisesta viimeisessä pelissä. Joku paheksui, kun toimitsijakiellon saanut, katsomon puolella jännittänyt valmentaja ei ollut laittanut pukua päälleen. Eikä sillä kuulemma tainnut peleissäkään aina olla kravatti aivan kohdillaan jos aina edes oli sitä. Tähän kuopus totesi närkästyneenä:

"Aika epäkohteliasta! Pitäis olla vähintään rusetti, mutta mieluummin kravatti. Kun se on sentään valmentaja!"

Pikkasen pisti naurattamaan tämäkin...

16 kommenttia:

  1. Ääks, miten se poika pärjää siellä homeen keskellä useemman yön???

    Ja miksi ihmeessä valmentajan pitäs pukeutua hienosti johonkin jääkiekko-otteluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jääkiekkoetiketti, Sannaseni ;-)

      Huoneessa ei kuulemma ole kokolattiamattoa ja sillä on kyllä antihistamiinit mukana. Tuskin ne myöskään kovin hirveesti siellä huoneessa muuta tekee kun nukkuu. Kiitos huolehtimisesta, silti <3

      Poista
  2. Mä luulen, että ne (=miehet) on vieläpä Tyytyväisiä ja rinta rottingilla, kun saavat auttaa sua. Niillekin tulee siitä hyvä mieli!

    Mäkin jäin Sannan tapaan pohtimaan, kuinka Esikoinen siellä homeissa sitten pärjää....voi :(

    Pastamaista alkuviikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tossa Sannallekin sanoin, että tuplatropit on mukana ja onneksi huoneessa ei kuulemma ole kokolattiamattoa.

      Hmm, ehkä ne tosiaan ihan mielellään auttaa. Mutta jotenkin se pyytäminen on mulle niiiin vaikeaa!

      Poista
  3. Tuo sarjakuva on kyllä päivän paras piristys!
    Kyllä ne lapset vaan ovat niin todella ihania. Minäkin nautin, kun esikoinen on jo kotona lomalla ja kaksoset saivat järjestettyä kivat kesätyöpaikat. Toiselle oli luvattu viime kesäisestä paikasta varastotyötä myös tälle kesälle, mutta työharjoittelu asfalttiauton ratissa sai mielen muuttumaan ja hän jää tekemään asfalttihommia. Veli sen sijaan sai hänen paikkansa varastolla, joten seuraavat kolme kuukautta on hänelläkin turvatut tulot. Ja äiti pursuaa ylpeyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sä saatkin olla ylpeä! Ja tyytyväinen, tänä päivänä ei mikäään työ, ei varsinkaan kesätyö ole ollenkaan itsestään selvä juttu!

      Nautitaan kesästä ja lapsistamme, vaikka tänään ei kyllä kovin kesäiseltä tuntunut aamulla. Kaivelin kuopukselle hatun päähän ja kaipaili jopa hanskoja erotessamme.

      Muakin nauratti tuo sarjis ihan hulluna ;-)

      Poista
  4. Atletico madridin koutsilla oli pukua ja krakaakin. :p

    Syödäänkö teillä kaksi ns. lämmintä ruokaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, niin taisi olla ;-) Ei rusettia kuitenkaan? Mä en käsitä mistä se näitä repii...

      Meillä syödään toinen lämmin ateria koulussa ja toinen kotona. Viikonloppuna venytän lounaan sellaiseksi lounaan ja päivällisen välimuodoksi ettei tarvi tehdä kuin yksi lämmin ateria.

      Poista
  5. Onneksi nuo kasvavat :P Ja on hyvä, että olet tiedostanut puutteesi ja ottanut sen kehittämistavoitteeksi.

    Mulal kesti aika kauan tajuat sarjiksen juju, liian vähän kahvia oletettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai liian vähän viiniä?!?

      Mä olen ihan kehityskelpoinen tässä tapauksessa ;-)

      Poista
  6. Mä luulen, että suurin osa etenkin miehistä on suorastaan onnessaan, jos ne pääsee auttaan jota kuta naista jossain pikku hommassa. Kukaan ei varmaan halua raataa isosti toisen eteen varsinkaan usein, mutta tuollaiset pikku jutut taitaa lähinnä nostaa miesten itsetuntoa. Olen nähnyt näitä muutaman, että kun mies on päässyt vaikka käynnistämään jonkun auton tms pientä, niin sitten ollaan niin onnellisia ja hymyileviä koko loppupäivä. Että sikäli pitäisi suhtautua avun pyytämiseen niin, että tavallaan ehkä tekee jopa toiselle palveluksen, kun se auttaja saa hyvän mielen. Vaikka itekin oon aika äijä, oon sitä mieltä, että apua en tartte ja teen paremmin kuin miehet (köh), mutta aina sitten välillä kaikki ei kuitenkaan onnistu. Kuten taannoin, kun vaihdoin autoon työpaikalta lainaamallani avaimella moottorin ilmansuodatinta ja muutenhan se olis mennyt hyvin, jollen olis vääntänyt sitä mutteria väärään suuntaan!!! No, olipa ainakin varmaan sillä miehellä hauskaa kerrottavaa kavereilleen, jolta menin lopulta pyytään apua, kun on niin tiukassa, enkä saa auki ja se pääsi sitten sanomaan, että väännät väärään suuntaan. Ehheheee... ja ihan samoin päin se olis auennut kun jokainen suolakurkkupurkki, mutta kun menin vissiin vähän sekaisin, kun yritin niin kovasti tehdä homman ihan itse... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän opetella ajattelemaan asiaa juuri tuolta kannalta, mutta en aina onnistu. Pienetkin askeleet on toisaalta hyväksi!

      Tuo sun esimerkki on ihana... mä opin avaamaan kaiken, kun aikanaan miesystävä (kun vielä join halpoja punaviinejä joissa oli kierrekorkki) opetti, että kaikki asiat aukeaa samoin päin kuin viinipullo. Jostain syystä muistan aina miten viinin saa auki ;-)

      Poista
  7. Ne isot lapset :-) Meillä esikoinen iha ite juuri teki yksiöstä vuokrasopimuksen; muuttaa opiskelupaikkakunnalle, aivan vastapäätä opinahjoa, josta nyt valmistuu ammattiin, ja jossa syksyllä aloittaa toisen opiskelu periodin. Me ollaan tässä itkeä tihuuttaneet eli haikeeta on, mutta hittolainen! me nähdään kyllä päivittäin!
    Punainen lanka oli: ne (jälkikasvu) tykkää ja pitää yhteyttä kun välit ovat hyvät, kuten teillä majassa.
    Siinä vinkkiä Arttoriukselle - ei ne 2 "pakollista" ateriakertaa, vaan jotain muuta merkitsevämpää.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä totisesti toivon, että meilläkin välit säilyy sitten kun tulee aika muuttaa kotoa pois. Todennäköisesti nyt oman paikkakunnan lukion myötä tässä on vielä kolmisen vuotta kotona-asumisaikaa jäljellä.

      On se varmaan haikeaa ja vaikeaa oikeasti sitten kun on sen aina - siltä ainakin kuulostaa. Ja uskon, että mullakin ;-)

      Poista
    2. Teillä jos joillain, ne välit säilyy :-) Siitä ei epäilyksen häivää.

      Hyvistä väleistä huolimatta tulee olemaan haikeaa.. mutta upeaa kun huomaa lapsen siipien kantavan. Tietää tehneensä jotain oikein.
      -a

      Poista
    3. Sitä kai tässä koko ajan valmistellaan: että niillä kantais siivet!

      Ehkä jossain vaiheessa rupeaa nauttimaan väljyydestä kotona ja vapaudesta? (Tosin sulle jää vielä kuopus)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana