Minulla on tänään palaveri esimieheni kanssa. Meillä on kunnassa otettu käyttöön varhaisen puuttumisen tuen malli. Se edellyttää keskustelua alaisen kanssa mikäli tällä on 30 poissaolopäivää kahden vuoden ajalla tai viisi lyhyttä poissaoloa samassa ajassa. Varsinkaan tuo jälkimmäinen ei tunnu minusta hirvittävän paljolta, kun ajatellaan, että 4-5 flunssa vuodessa on kuulemma aikuisella ihan normaalia. Kun jompikumpi noista ehdoista täyttyy, pitää pitää keskustella, täyttää lomake ja toimittaa tieto myös työterveyteen. Esimieheni soitti ja kertoi, että nyt olisi aika. Olen koko ajan ollut siinä luulossa, että minun sairaslomapäiväni ovat paukkuneet jo vaikka kuinka kauan sitten. Olemme myös palaveeranneet työterveydessä vaikka kuinka monta kertaa ja tilanne on hyvin heidän tiedossaan. Tämä palaveri tuntuu siis olevan vähän "torta på torta", mutta pakko kai se on sitten kärsiä.
Minua jännittää ja ahdistaakin vähän. Taas puhumme samoista (sisäilma-)asioista, joihin ei ratkaisua tunnu olevan. Saanko tukea tai edes ymmärrystä? Taas puhumme minun terveydestäni, voinnistani, jota on hankala ymmärtää sellaisen joka ei oireile. Joskus on raskasta käydä samaa asiaa uudelleen ja uudelleen läpi. Tai edes antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne sammakot, että "onhan täällä yritetty tehdä vaikka mitä". On, siitä olen samaa mieltä, mutta apua ei ole tullut ja tiedotus ontuu todella. Vieläkään en tiedä mitä kaikkea on tehty ja mitä on tekeillä. Ehkä tämän päivän jälkeen olen edes siinä viisaampi? On myös irrationaalinen pelko, että tämä johtaa äkkiä siihen, että totetaan, ettei minusta ole työntekijäksi. Piti oikein tutkailla työterveyslakia ja paria muutakin sivustoa, jotta sain mieleni rauhoittumaan. Minullakin on oikeuksia, onneksi.
Hyvin se menee. Sanokaa, että se menee hyvin!
.JPG) |
| Kuva on viikonlopulta. Tilanne nauratti minua suuresti: molemmat lapset piuhassa kiinni. |
***
En käsitä, miten blogiini on tultu tällaisella haulla:
kaamea kalu lahkeessa
ei ole ainakaan minun lahkeessani ollut, ei!
Aika ...hmmm... originelli on tämäkin:
originellit suomalaiset kylänmiehet
On meitä moneksi, on!
Se menee hyvin *tsempattaa*! Tuo keskustelu on vain pakkonakki ja ehkä siitä on myöhemmin jopa hyötyä, että se on käyty & kirjattu... :)
VastaaPoistaNiinpä, näin mäkin sen ajattelin! Mutta puhisuttaa silti, vaikka lähin esimieheni onkin ihan ok tyyppi.
PoistaJuu, hyvin se menee. Pomokin varmaan tietää, että se on tavallaan "turha" mutta se vaan täytyy tehdä. Oon itsekin ollut moisessa joskus, ja ne oli just niitä että ensin lapsen takia kotona muutama päivä, sitten saan itse tartunnan ja oon omalla saikulla muutaman päivän. Tais olla niin, että toinen lapsi oli koulussa ja toinen päiväkodissa, ja kummankin ympäristön pöpöt kulkeutui kotiin, jossa ne sitten kävi jokaisen läpi. Sittemmin olenkin ollut vähän enempi poissa, mutta eipä oo keskusteluja onneksi ollu...
VastaaPoistaMie olen käsityksessä, että jos on yhtäjaksoisesti vuoden ollu pois töistä, voidaan katsoa kykenemättömäksi hoitamaan työtään ja irtisanoa, paitsi että minutkin voidaan, vaikken oo vielä vuotta yhtäjaksoisesti poissa ollut.
Muistiinpanovälineet vaan mukaan ja tiukkaat sun pomolta tiedon kaikesta, mitä on tehty (ainakin jos se alkaa siitä puhumaan) niin oot sitten ainakin ajantasalla!
Vai että kaamea kalu lahkeessa... mikähän hakijalla on mahtanut olla mielessä???
Mitä lie mielessä, tosiaan ;-) Oisko pitänyt kuitenkin käyttää kuvahakua?
PoistaMä luulen, että tää on meille molemmille tosiaan sellainen rutiinipalaveri. Saapahan sitten tietää taas ajankohtaisen keuhkojeni kuulumiset (vaikka ne ei sille kuulu mutta aion kertoa). Lähiesimies on ok-tyyppi ja tekee tietty vaan työtään. Onneks ei tarvi niiden pahimpien änkyröiden kanssa palaveerata.
Tuo mun esimies on vähän samanlaisessa pimennossa tietojen suhteen joskus, eli tieto ei kulje tekniseltä puolelta sille, mutta aion kyllä kysyä mitä sille asti on tullut ja pyyttää niitä itselleni.
Kiitti tsempistä!
Hyvin se menee ! <3
VastaaPoistaKiitos, niin mäkin luulen!
PoistaHyvin se menee! :)
VastaaPoistaMeilläkin on töissä tällainen varhaisen välittämisen malli, mutta minulla ei ole mitään käsitystä kuinka hyvin se toimii tai on toimimatta. Ainakin sen yhden itseä läheltä liipanneen tapauksen kohdalla ei tuntunut toimivan...
Ahaa, vielä yksi uusi nimi, nyt niitä on puuttuminen, tuku ja välittäminen ;-)
PoistaMä itsekin esimiehenä uskon että se on ihan hyvä työkalu jos takana on oikeaa huolta ja oikeaa välittämistä. Ja kyseessä on uusi asia, ei vanhan kertaus. Mutta tämäkin työkalu väärissä käsissä voi olla hyvinkin ahdistava (mulla ei onneksi ole näin).
Mun kommentti hävisi jonnekin, kun painoin julkaise-nappulaa? yritän uudestaan. Jos tulee tuplana, niin poista toinen.
VastaaPoistaPidän peukut pystyssä näin jälikäteen. *hal*
Hyvä on pitää lapset piuhan päässä, niin eivät häviä :) Ja originelli kylänmies voisi olla kokeilemisen arvoinen ;)
Ehkä mä etsin näin kevään kunniaksi yhden sellaisen originellin kylänmiehen (eikä tarvitse edes olla kaamea kalu lahkeessa)?
PoistaKiitti tsempeistä, palaveri meni ihan hyvin. Suotta jännitin!
Se originelli vois piristää ;)
PoistaKiva, et eni hyvin :)
Se riippuu varmaan siitä, miten originelli se olis ;-)
PoistaMä olen tutustunut varhaisen puuttumisen/tuen malliin toimistotöissäni, koska olin jokunen vuosi sitten firman yhteyshenkilö työterveyteen päin. Lueskelin pitkät pätkät sitä esitteleviä papereita ja katselin meille sopivat lomakkeet asiaan ja esitin ne esimiehelle, koska hänen tehtävänsä sitten olisi ne keskustelut pitää. Käytännössähän firman on pakko ottaa tuo malli käyttöön, koska jollei sitä ole, niin firmalle ei makseta Kelalta korvauksia, mikäli työntekijä kuitenkin sitten "sairastuu" pahemmin. Eli monelle firmalle/muulle työpaikalle tuo on vähän sellainen pakon sanelema juttu eikä varmaan kovin montaa esimiestä edes homma kiinnosta, mutta se on pakko hoitaa tai muuten Kela evää firman saavat korvaukset työterveyden palveluista. Siksipä mäkin hoidin sitten firman osalta paperit kuntoon tuon asian suhteen. Nyt en ole enää työterveyteen päin yhteyshenkilö, niin en tiedä, onko sitä jouduttu käyttämään. Mutta periaatteessa ajatuksena hyvä, mutta monessa työpaikassa varmaan ihan pakkopullaa, joka käydään monotonisesti läpi, jotta työnantaja on turvannut selustansa Kelan korvauksien suhteen.
VastaaPoistaKiva kuitenkin, että palaveri meni hyvin :)
Musta tuntui, että meilläkin oli (ehkä vähän eri syystä) aika pakkopullaa, mutta tulipahan käytyä sekin keskustelu. Ja onhan se hyvä, että asiat kirjataan ylös. En ole ihan varma tuliko ne kirjattua mun toivomaan muotoon, mutta saan sen toki tarkastettavaksi ja allekirjoitettavaksi.
PoistaMulle tuli kuitenkin sellainen olo, että ei esimiestä oikeasti kiinnosta mun oloni, mutta tiedänpä nyt senkin enkä odota mitään ihmeitä - ja olenhan mä oikeasti lakannut jo niihin aikaa sitten uskomasta.
Mutta ollutta ja mennyttä, kiitti tuesta, Marra!
Hyvä kun meni hyvin! Nuo tilanteet saattaa olla nihkeitä, varsinkin kun on tuollainen tilanne mitä sinulla kun työpaikka oireilututtaa.
VastaaPoistaSanos muuta... mutta mä pidinkin keskustelun pinnallisena ja vastailin vaan sen lomakkeen kysymyksiin. Pari juttua halusin mainita ja ne mainitsin - ja sain vissiin ihan kirjatuiksikin. Joten hyvä näin, vaikka tosiaan tuntuukin, että esimistä ei pätkääkään kiinnosta oikeasti miten mä voin. Plääh!
Poista30 päivää kahdessa vuodessa ei kyllä kuullosta suurelta poissaolojen määrältä. Kyllä normaaliin vuoteen mahtuu muutama karmea flunssa ja sitten pakollinen oksennustauti niin sehän on jo siinä. Pienten lasten vanhemmilla tulee varmaan äkkiä tuo viisi lyhyttä poissaoloa.
VastaaPoistaNo tiedätsä mä olen ihan samaa mieltä! Mäkin luettelin esimiehelle kaksi viisaudenhampaan poistoa, yhden flunssan ja yhden keuhkokuumeen ja tän viimekertaisen astman paheneman - siinäpä se tuli, Ei kyllä ihan kauheasti ole, musta!
PoistaLuulen, että olisi voinut mennä paremminkin? Olen työnantaja enkä lusmuilijoista tykkää, mutta tämä (sun) on ihan eri juttu. Huonosti hoidettu työnantajan/kunnan taholta.
VastaaPoista-a
Olet oikeassa - se olisi voinut mennä paremminkin. Jos ylivoimaisesti suurin osa poissaoloista johtuu siitä, että oireilen työpaikalla, voisi asialle pontevammin tehdä jotain. Mutta tässä tulee seinä vastaan: esimies ja työnantaja katsoo tehneensä paljon. Sen lisäksi tietty toivoisin sellaista inhimillisempää otetta, mutta oikeasti olen jo lakannut toivomasta sitä. Nyt mennään näillä mitä on, ja ollan tyytyväisiä, että esimies on kuitenkin parhaasta päästä tätä joukkiota täällä.
Poista