Tämä on se päivä jota monet inhoavat ja kammoavat. Pienet virpojat tulevat soittamaan ovikelloa. Siihen on yksinkertainen ratkaisu: oveen voi laittaa lapun, että ei virpojia, kiitos tai vaihtoehtoisesti voi olla avaamatta ovea. Meillä käy usein aika monta virpojaa, koska lapset tuntevat minut kirjaston tiskin takaa. Moni on todella nähnyt vaivaa sekä asunsa että vitsansa suhteen, ja minä nautin, kun saan pääsiäiskoristeet vähän niin kuin vahingossa. Olenkin siis varannut pieniä lahjuksia niille, jotka ovellani pyörähtävät. Pojat tulevat kotiin iltapäivällä ja kuopuskin haluaa käydä virpomassa pari tuttua. Vitsoja teimme jo ennen kun hän lähti isälleen. Ennen kun päästän hänet matkaan kertaamme vielä etiketin: Ovikelloa soitetaan vain kerran, jos ei avata, jatketaan matkaa. Jos avataan, kysytään saako virpoa, ja jos vastaus on kielteinen, toivotetaan silti hyvää pääsiäistä. Vitsa jätetään oikeasti virvottavalle ja palkasta kiitetään, oli se pieni tai iso, mieleinen tai ei. Toki me myös valitsimme paikat niin, että tiedämme kuopuksen olevan tervetullut.
Viikon päästä onkin sitten jo pääsiäinen ja päästään piilottamaan munia. Minä olen ruukannut tehdä pojille kartat joiden avulla etsivät pieniä suklaamunia. Se onkin varmaan ainoa pääsiäisperinteemme. Niin, tai tietysti ohra ja rairuoho on kylvetty ja tiput päästetään niihin temmeltämään mikäli kasvavat. Siis ruohot. Ja tipukranssi on muuten vieläkin tekemättä. Huh! Esikoinen on aina tehnyt jotain pashamaista kahvihetkiin, tänä vuonna se suunnittelee "pääsiäishalkoa". Se on kuulemma rahkainen muunnos jouluhalosta. Pääsiäinenhän on perinteissti paaston lopettamisen aikaa. No, minä en ole paastosta kuullutkaan, sain teiltä eilen virallisen luvan toipilasherkutteluun.
Vein esikoisen junalle, kahvittelin ystävän kanssa ja loikoilin ja lueskelin kotona. Netissä roikkumistakin minun on tämän hartiajumin vuoksi nyt pakko rajoittaa - arvatkaa vaan, onko se osasyyllinen hartian jämähtämiseen... Minulla on onneksi se hätävarakeino, että käytän hiirtä vasemmallakin kädellä. Kokeilkaapa, ei ole ihan helppoa, varsinkaan oikean puoleisen painikkeen klikkaaminen. Menee aivoradat pahan kerran solmuun vasenkätiseltäkin, saati, jos olette oikeakätisiä.
***
Tein huvikseni Nyt-liitteen lemmikkitestin. Tulokseksi sain: Onneksi olkoon, sinun kannattaisi välittömästi hankkia kani! No, kaksi sellaista muutti meille vuosi sitten. Onko siitä tosiaan jo kokonainen vuosi?
Vein esikoisen junalle, kahvittelin ystävän kanssa ja loikoilin ja lueskelin kotona. Netissä roikkumistakin minun on tämän hartiajumin vuoksi nyt pakko rajoittaa - arvatkaa vaan, onko se osasyyllinen hartian jämähtämiseen... Minulla on onneksi se hätävarakeino, että käytän hiirtä vasemmallakin kädellä. Kokeilkaapa, ei ole ihan helppoa, varsinkaan oikean puoleisen painikkeen klikkaaminen. Menee aivoradat pahan kerran solmuun vasenkätiseltäkin, saati, jos olette oikeakätisiä.
***
Tein huvikseni Nyt-liitteen lemmikkitestin. Tulokseksi sain: Onneksi olkoon, sinun kannattaisi välittömästi hankkia kani! No, kaksi sellaista muutti meille vuosi sitten. Onko siitä tosiaan jo kokonainen vuosi?
Me asumme sen verran sivussa, että meille harva virpoja löytää tiensä. Alkuvuosina varauduin kunnolla ja sitten saatiin itse 'pitkin hampain' syödä kaikki herkut. Nyt, kun en ole juurikaan varautunut, tulee tietysti järkyttävä noitaruuhka. :P Tosin nyt sataa vettä oikein lorisemalla, joten se varmaan hillitsee innokkaimpia. Tai sitten ei.
VastaaPoistaTuossa vuosi, puolitoista sitten vaihdoin erittäin skeptisenä töissä hiiren vasempaan käteen, kun nivelrikko vihotteli oikeassa. Olenhan aina 'kehuskellut' olevani 110% oikeakätinen. Pari viikkoa enkä enää edes it-tuelle muistanut kertoa, että hiiri onkin vasuri. Eli siihen tottuu käsittämättömän nopeasti. Kotona hiiri on edelleen oikealla eli ei pääse vasenkaan liikaa rasittumaan.
Toi on just hyvä konsti - jakaa sitä kuormitusta. Sitä mäkin teen. Aiemmin pidin hiirtä vasemmalla puolella työhuoneen koneella ja tiskissä sitten luonnollisesti käytin oikealla kädellä. Täytynee siirtyä samaan malliin uudelleen.
PoistaSe. että ei osta herkkuja virpojille on vissiin varmin tapa saada ovikello laulamaan ;-)
Mulla on varavarastot jotka syötän sitten kuopukselle ja esikoiselle, jos noitia käy tänä vuonna vähemmän. Sade nimittäin täälläkin. Pysytellään sisällä!
Tapahtui niinä päivinä palmusunnuntaina notta muuan miesihmiö ei pitänyt kotirauhansa häiritsemisestä ja uhkaili virpojia perättömillä jutuilla. Haimme henkilön turvaan kotoaan ja saikin olla rauhassa kopissa seuraavaan päivään pitkälle. Ei häiritse virpojat putkassa!
VastaaPoistaEn käsitä miksi oveen ei voisi kirjoittaa tuollaista lappua tai sitten vain olla avaamatta jos ahdistaa tai ärsyttää.
Musta noi on kans aika helppoja ja vaivattomia konsteja välttää mahdollisesti epätoivotut vieraat. Oikein teitte niinä päivinä - hyi olkoon henkilöä!
PoistaMeillä sataa aika reippaasti, joten katsotaan miten pesunkestäviä noitia tällä kylällä on ;-)
Meillä oli töissä rulla- ym. muita hiiriä, joita oli helppo pyöritellä sekä oikean, että vasemman käden sormilla. Minä olen "molempikätinen", joten se sopi vallan mainiost.
VastaaPoistaMeidän kulmilla ei ole viime vuosina paljonkaan virpojia näkynyt, sillä lapset ovat kasvaneet ohi tuon puuhan. Naapurin eskarilainen varmaankin käy ovellamme.
Häneltä saimme viime vuonna taidokkaasti tehdyt vitsat.
Täytyy miettiä pitääkö hommata rullahiiri vai riittääkö se, että käyttelisin kotona ja työhuoneella hiirtä vasemmalla kädellä ja tiskissä sitten oikealla. Tasaisi kuormitusta.
PoistaSaa nähdä tuleeko meillekään noitia kun on niin karsee keli: sataa aika lailla. No, eiköhän yksi virpoja tule teidän kyydillä ;-)
Hmm... ajattelin katsoa tuon testin, mutta en päässyt ensimmäistä kysymystä pidemmälle: "Asun 20 neliön yksiössä, jossa liikun tavarapinojen välisiä polkuja pitkin
VastaaPoistaKotini ei ole täynnä satunnaista roinaa mutta sijaitsee kantakaupungissa
Nautin tilavan perheasunnon väljyydestä, ja ulkoilumaastot aukeavat vehreältä takapihaltani."
Ei mikään noista. Miksi aina kuvitellaan, että maalla on vain väljiä perheasuntoja, tai että omakotiasukkaalla on aina paljon tilaa? No, enpä nyt tähän hätään ole hankkimassakaan lisää elukoita :)
Mie luulin, että meillä on jo kasvettu ohi sen virpomisiän, joten en ollu hankkinu vitsojenkoristeluvermeitä, ja nyt yhtäkkiä kuopus halusikin lähteä kaverinsa kanssa. Luultavasti siksi, kun tuo kaveri on niin innokas kaikkea noloa tekemään... no, joka ikinen vanha höyhenpussi on nyt tyhjennetty ja lisäksi on pitäny laitella värikkäitä nauhoja ja silkkipapereita ja piippurasseja ja kaikkee, mitä on keksitty. Komian sylyksellisen risuja niistäkin sai aikaan. Äsken tallusteli tiehensä vitsoineen ja noidanhattuineen posket punattuna. Voi olla, että joku valittaa sen olevan liian vanha virpomaan. Ei täälläkään kukaan muu kulje, kuin mejän lapset ja joskus käy tuosta naapurista meillä.
Meillä on käynyt aika satsi eri näköisiä ja ikäisiä virpojia. Musta tuntuu, että sitten on liian vanha kun itsestä siltä tuntuu. Ajattelin ehdottaa esikoisellekin, kun tulee kotiin, mutta tiedän kyllä reaktion ;-)
PoistaJoo, toi testi oli vähän sinnepäin, mutta napsin sieltä suunnilleen sopiva. Kunhan huvittelin... Mä muuten ottaisin kaikkein mieluiten sellaisen pienen omakotitalon. Se olis kompakti, helppo siivota, energiatehokas eikä julmetun paljoa liian iso sittenkään, kun pojat muuttavat kotoa. Reilusti alle 100 nelionen riittäisi ihan mainiosti!
Me ollaan isännän kanssa parina vuotena mietitty, josko lähdettäis virpomaan, mutta ei olla vielä kuitenkaan saatu kerättyä niin paljon rohkeutta, että ois lähdetty :D Siinä sitä olis naapurustossa puhuttavaa vähän aikaa, kun meikäläiset pupuasuissa pyyhkäsis virpomaan... Tai saattaisi parin vierailun jälkeen piipaa-auto seurata meitä. Mutta toisaalta se voisi oikeasti olla hauskaa, me aikuiset kun ollaan muuten niin tylsiä ja vakavia nykyään.
VastaaPoistaMä kävin kaksi vuotta sitten virpomassa ( http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/04/huhtikuu-hip-hurraa.html ) ja viime vuonnakin oli tarkoitus, mutta kröhöm, jotenkin se jäi.
PoistaTeidän pitää toteuttaa ensi pääsiäisenä virpomisidea. Sitten ei kukaan pääsisi ainakaan tylsyydestä ja vakavuudesta syyttämään ;-)
Ihanaa :D :D Leikkimieltä olla pitää, elämä on liian lyhyt murjottamiseen!
PoistaMutta mieti meitä - Isäntä painaa siinä 150 kg:n huitteilla, molemmat kädet tatuoitu ja ajaa tukkansa pois aina kun kasvaa liian pitkäksi eikä meikäläinenkään mikään...virpomisvitsa ole ;) Ihan puputytöksi ei taitaisi meikäläsestä olla, noidasta kyllä kävisin hyvinkin :D
Teistä tulis hyvät Gommi ja Pommi. Ei ne M.A Numminen ja Pedrokaan ihan mitään pieniä miehiä ole ;-)
PoistaEi ole virpojia näkynyt... Halloweenina meillä on tapana lukita ovi ja sammuttaa valot, mutta virpojille voisin kyllä antaa munan, jos sellaisia ilmestyisi ovelle.
VastaaPoistaKokeilin joskus hiiren vaihtamista vasemmalle. Alku oli tuskaa, mutta jossain vaiheessa käsi alkoi totella jollakin tavalla.
Mulla kävi aika monta noitaa - ehkä jotain 15. ;-)
PoistaYllättävän äkkiä sitä tottuu käyttämään hiirtä väärälläkin kädellä. Mulla tosin on se "kotikenttäetu" että vasen on oikeasti vahvempi käsi ja motoriikka pelaa siksi ihan hyvin.
Täällä ei ole koskaan käynyt virpojia. Luultavasti näillä nurkilla asuu niin vähän lapsia. Alkuvuosina tässä asuessani varustauduin virpomispalkkanameilla, mutta sain aina syödä namit itse. ;)
VastaaPoistaItse kävin virpomassa, kun olin lapsi. :)
Mulla tosiaan kävi sellaiset 15 kappaletta virpojia. Joku tuttu valitti facebookissa (esikoinen kertoi) että tulkaa nyt tänne virpomaan ettei itse tarvi syödä kaikkia nameja. Mä sitten kuskasin kuopusta ja sen kaveria autolla kylille. Käytiin samalla virpomassa kollegakin, kun saatiin lupa. Siellä päin ei kuulemma liiemmin noitia näkynyt.
PoistaSilloin ennen vanhaan kun meille hankittiin ensimmäinen tietokone, tehtiin sellainen erikoinen ratkaisu, että hiirtä kaikki opettelivat käyttämään vasemmalla kädellä. Mies on vasenkätinen, mutta ei suinkaan patistanut muita. Edelleen käytän kotona vasenta kättä hiirikätenä ja töissä sitten oikeata kättä.
VastaaPoistaSe on taatusti loistoratkaisu, koska kuormitus jakaantuu tasaisemmin!
PoistaMä taas opettelen sitä samaa ja näkyy se vanhakin koira oppivan uusia temppuja.
No ilmankos niin mukavalta olet tuntunut; alkujaan vasuri? Kuten äitini ja molemmat poikani ;-) Normaalia "tuntevampaa" porukkaa.
VastaaPoistaMeillä ei kyllä virpojia näy eikä käy..johtunee varmaan kolmesta koirasta, joista 2 "raivohullua" vääränrotuista ja 1 kunnon koira, joka käskyn alla.
-a
Vasurit on parhaita ;-)
PoistaMeidän puput eivät pelota virpojia, päin vastoin...hih!