Nautinnon iloa

...no ei todellakaan!

Lupaan, että tästä ei tule sairausblogia, mutta jostain syystä tällä hetkellä taas on yhtä sun toista riesaa vähän yhdellä jos toisella meidän perheessä. Kuopuksen jalka sai puhtaat paperit röntgenlääkäriltä, joten kaikki hyvin sen suhteen. Paranee kuulemma omia aikojaan. Toisin kuin minun hartiani. Se vaan äityi ja äityi ja toisen valvotun yön jälkeen soitin suosiolla lääkäriaikaa jonka lääkäripulasta huolimatta sain kuin ihmeen kaupalla samalle päivälle. En kyllä olisi kestänytkään odotella viikonlopun yli, sen verran sekaisin se unettomuus ja pienissä pätkissä nukutut unet ihmisen saavat. Itkukin pääsi aikaa tilatessa, mutta onneksi se olisi irronnut muutoinkin. Lääkäri totesi jumin olevan aikamoisen ja määräsi vahvoja troppeja sekä lähetteen fysioterapiaan. Ehkä tämä nyt pikku hiljaa helpottaa, mutta viikonlopun menot jouduin kyllä perumaan. Ei minusta ole ihmisten ilmoille, ja haluan torkkua kotona ja haahuilla myös, mikäli uni ei edelleenkään tule silmään.

Sen verran kuitenkin, että polkaistiin sinne Marimekon ystävänmyyntiin. Laukkua ei löytynyt ja päätin käyttää nykyistä korjattavana. Tulee sitten vastaan kun on tullakseen. Käväisiimme myös falafelilla ja kaasuttelimme kotiin. Oli mukava käydä vähän muualla, kun nyt aion todellakin vain olla ja rentoutua. Esikoinen lähtee tosiaan tänään äitini luo ja he lupasivat myös tuoda molemmat pojat kotiin huomenna, joten minä voin keskittyä vain itseni kuntoon saamiseen. Ja herkutteluun.

Kipeänä saa herkutella, eikö vaan?

Tuossa mozzarellatikkupaketissa oli käännöskukkasia - ei pahimmasta päästä mutta kuitenkin. Viettelevä makuelämys. Nautinnon iloa!