Kuukutinmunia

Olen viime viikkoina saanut itseni kiinni siitä, että hymyilen leveästi näennäisesti aivan ilman syytä. Hyräilen tai suorastaan hoilotan autoradion tahdissa mitä merkillisimpiä biisejä. Aurinko paistaa ja se tuntuu paistavan suoraan sydämeeni. Minä Olen Onnellinen. Siitäkin huolimatta, että raha-asiamme ovat jatkuvasti vähän miten kuten; minä saan liian vähän palkkaa suhteessa siihen mitä asuminen tällä hetkellä maksaa. Auto pitää uusia ja halvempaa kämppää keskustasta ei ole näköpiirissä. Altistus vaivaa ja yksinäinen, jakamaton vastuukin painaa, mutta silti: Minä Olen Onnellinen. Välillä tulee sellaisia pakahduttavia aaltoja ja silloin ei auta kuin lähteä mukaan tunteeseen. Ihan mahtavaa!

Lienevätkö niitä Leena Erkkilän Kukkutimurusia vai mitä? "Kukkutimuruset ovat asioita, joita keltamekkoenkelit keräävät säkkiinsä ja tyhjentävät tuikeitten ihmisten iloksi. Asioita, joille voi hymyillä, nauraa, asioita, joista voi kiittää ja riemuita." Oli mitä oli, otan ne mieluusti vastaan. Muistan senkin ajan, kun tavallaan oli asiat hyvin, ei tarvinut laskea pennosia joka käänteessä, oli perhe ja parisuhde, mutta silti mieli oli musta. Nyt ei ole. Olen jopa huomannut sellaisen hassun yksittäisen jutun, että en enää pysty laskemaan kuukautisten tuloa pms-oireiden perusteella. Niitä ei nimittäin ole. Kun ympäriltä on poistunut asiat ja ihmiset jotka rassasivat, veivät energiaa, on tämäkin kiusa tasaantunut. Jotenkin on aika helppoa nyt juuri uskoa, että onni lähtee itsestä.

Mr Longface muutti
olohuoneeseen

Yksi päivänselvä kukkutimurunen on hyvät ystävät ja niiden kanssa vietetty aika. Minulla oli eilisillan kylässä kaksi mahtavaa naista. Söimme, joimme, juttelimme, päivitimme kuulumisia, hyviä ja huonoja, itkimme ja nauroimme.

***

Niin, ja tietysti on pakko tähän yhteyteen kertoa entisen kollegani tarina siitä, kun he etsivät kuumeisesti asiakkaalle kirjaa "kuukutinmunia". Kas, kun ei tietokannoista löytynyt, mutta sitten joku hoksasi mistä oli kyse. Tämä on vähän sama sarjaa kuin se, että aikanaan minulta kysyttiin "sitä kirjaa josta puhutaan nyt joka paikassa, se Leijona makuuhuoneessa". Hellstenin Virtahepo olohuoneessa oli se mitä oikeasti tarkoitettiin. Eivät koneet olisi osanneet auttaa tässäkään tapauksessa. Joskus - ja aika usein - ihminen peittoaa tekniikan!