Kevättä rinnassa

Viikonloppu oli oikein rentouttava ja onnistunut. Vaikka enää ei ihan lauantain lämpölukemiin päästykään, oli sunnuntai oiva päivä lähteä ystävän kanssa kävelylle ja välissä hörppästä päiväkahvit paikallisella huoltoasemalla. Oikea olkapää oli kehittämässä jumia ja reipas kävelylenkki ilman olalla roikkuvaa laukkua usein tekee tehtävänsä. Toivottavasti nytkin. Bongasimme kevään ensimmäisen leskenlehden (jee) ja muutenkin kyllä on nyt todella kevättä ilmassa. Ystävä väitti, että naapuripöydän mies tuijotti minua koko kahvittelumme ajan, mutta minä en kyllä huomannut mitään. Tällä kertaa kuitenkin oli oikea rintamasuunta Sitten kun vielä oppisin avaamaan silmäni. 

Tuossa ihan oikeasti tarkeni kurppia kuohuviinit lauantaina!

Lenkkimme jälkeen pojat tulivatkin kotiin. Meidän sunnuntait menevät jo tutulla rutiinilla: kuopuksella on hali- ja pelipäivä, esikoinen puuhaa omiaan, pelailee usein myös. On hienoa huomata, että kevät vaikuttaa teiniinkin niin, että usein mieluummin lähtee pyörällä kylille kavereita tapaamaan kun kököttää tietokoneen äärellä. Talvella tämä asia on luonnollisesti vähän toisinpäin. Kun vielä saisi itsensä useammin läppärin ääreltä muihin hommiin... Se voisi helpottaa myös hartian olotilaa. Muistin tosin pitkästä aikaa vanhan ystäväni kauratyynyn - kiitos Helmi - ja laitoin sen mozzarellatikkujen jälkeen uuniin ja haudoin hartioitani vielä silläkin. Illalla vielä rentouttava sauna esikoisen kanssa. Jollei nyt tokene niin ei sitten millään. Kelpaa aloittaa arki.

***

Yritin tehdä Arttoriuksen maapähkinävoita. Ei tullut takkia, tuli housut. Se ei oikein onnistunut, ja kun rupesin googlaamaan ohjetta jolla katastrofin korjaisin, törmäsin maapähkinävoipikkuleipiin. Niistä tuli oikein hyviä!

Ainoa ongelma näissä oli, että eivät maistuneet kummallekaan pojista. Arvatkaa kuka ne sitten joutui pistelemään poskeensa? Röyh!