Ihana vapaa

Karautimme ystävän kanssa lähikaupunkiin virallisen viikonlopun alkamisen kunniaksi. Minullahan toki oli jo eilinen vapaata, ja nelipäiväinen viikko kyllä sopii tämänhetkisiin tunnelmiini oikein hyvin. Ehtii toipua alkuviikon rasituksista ja ellimistökin paremmin puhdistua. 25 tuntia töitä vaan on aika vähän. Siksi huomaan, että minulle kertyy koko ajan plussaa ja - hupsis - ennen kun huomaankaan, sitä onkin vähän enemmänkin. Laskeskelin, että saatan jopa pitää vappuviikon kokonaan ylityövapaita jos tämä meno jatkuu. Ei sinänsä hullumpaa sekään, kun vapunpäivä osuu tänä vuonna torstaille, eikä kollegoiden tarvitse paikata minun iltavuoroanikaan.

Markettireissu meni mukavasti, lurppasimme päiväkahvitkin ja sain taas sellaisia ruokatarpeita täydennettyä, joita ei meitä täältä maalta luomuna saa. Feta, kermaviili, viini, sen sellaiset... Kävin myös ensimmäistä kertaa Punnitse & Säästä -kaupassa ja oi voi, tiedänpä, mihin tästälähin rahani kannan. Kaikkea ihanaa, pähkinää, kuivattuja hedelmiä ja karkkeja luomuna. Nam! Tulipa hyvä mieli yhdestä vaivaisesta kauppalöydöstä! Tänään täytyy käydä vielä kotikylän kaupoilla, koska oikeasti vihaan isoissa marketeissa asiointia. Ostan sieltä vain pakollisen, sitten juoksen pakoon ja lujaa.

Loput nappaan tutuista ja turvallisista lähikaupoistani joissa tiedän tarkkaan missä mitäkin on ja tuen näin myös maaseudun palveluja. Olen jäänyt oikein miettimään tätä tematiikkaa, ja täällä, kun tuntee kauppiaat nimeltä ja naama on tuttu muistakin yhteyksistä, tulee tietynlainen lukkarinrakkaus ja sympatia vielä esiin. Minä olen valinnut pääasiallisen kaupan jossa asioin aivan muilla perusteilla kuin hinnan taikka bonusten suuruuden mukaan. Järkevää tai ei, mutta näin se minulla toimii. Marketeissa taas on ihan sama kumpaan menee, kun meininki on kasvottomampaa.

Yöllä on vielä kylmää, mutta päivällä tarkenisi jo terassilla.
Tänään aion avata terassikauden: 9 astetta ja aurinkoista luvassa!

***

Tänään vietetään Earth Houria kello 20.30-21.30 sammuttamalla turhat valot. Helppoa kuin heinänteko, vietämme naisten iltaa sitten kynttilän valossa.

Täten siis ilmoittaudun mukaan (ties kuinka monetta kertaa). Virallisesti se olisi pitänyt tehdä Facebookissa, mutta kun minä en edelleenkään siellä ole. Joskus kiukuttaa, kun oletetaan, että kaikki voivat sitä kautta osallistua yhteen jos toiseenkin juttuun, arvontoihin, tempauksiin jne. Vaihtoehtoista kanavaa ei aina ole. Grrr. No, joka tapauksessa - tämän vuotisen teeman mukaisesti - minun henkilökohtaiset sympatiani ovat mursujen puolella, vaikka unohtaa ei toki sovi jääkarhuja tai naalejakaan. Asustelin aikanaan Oulussa kimppakämpässä Mursu -sukunimisen tytön kanssa. Elämään on jäänyt ihana tarina siitä, kun hän jonotti lääkärin vastaanotolle. Yksi ovi oli auennut, ja lääkäri oli huutanut "Mursu". Ystäväni nousi jo seisomaan, kun toinen ovi aukesi, ja sieltä kajahti "Iso-Mursu". Sekä Mursu, Iso-Mursu että muut jonottajat olivat purskahtaneet nauruun, kun jälkimmäinen oli ollut kämppistäni huomattavasti kookkaampi nainen.